27 vuotta eikä suotta!

Eilen 4. helmikuuta tästä neidistä tuli virallisesti 27-vuotias. Eilinen sujui kuitenkin kuin mikä tahansa arkipäivä, poikkeuksena ainoastaan se, että söin aamupalaksi suklaakakkua. Siis enkö juhlinut syntymäpäivääni mitenkään? Enpä vissiin! Juhlin kaksi päivää putkeen, enkä nukkunut muutamaa tuntia pidempään. Ja ne viralliset synttäribileet...niistä puhutaan vielä pitkään :D Mutta niistä teen erillisen postauksen myöhemmin :) Voin kuitenkin kertoa, että vietin elämäni kirkkaasti parhaimman viikonlopun ja parhaimmat synttärijuhlat IKINÄ! Niistä voin kiittää vain ja ainoastaan maailman parhaita ystäviäni.

Perjantaina lähdimme yhden parhaimman ystäväni Annan kanssa viettämään "rauhallista iltaa" tarkoituksena ottaa vain "muutamat" ja "ajoissa kotiin". Mutta se on kumma juttu, että aina kun lähdemme Annan kanssa viettämään rauhallista iltaa, se menee jotakuinkin siihen, että tanssimme puolialastomina baarin pöydällä ripaskaa pilkkuun asti ja päädymme aivan ihmeellisille jatkoille milloin minnekin ja milloin kenenkin seurassa :D Niin kävi myös viime perjantaina! Aloittelimme iltaa Prkleessä ja päädyimme sieltä On the Rocksiin hieman katselemaan ja kuuntelemaan nuorten miesten soitantaa. En tiedä missä vaiheessa se alkoholi humahti nuppiin sillä tavalla, mutta loppuyön tapahtumat ovat kyllä molemmilta melkoisen hämärän peitossa. Itsehän järkkäsin kahdenkeskeiset jatkot luonani, jonne ehdimme vasta viimeisellä yöbussilla. Se siitä "ajoissa kotiin" -ajatuksesta. Eipä Annalla sen paremmin mennyt, koska hän myöhästyi viimeisestä yöbussista ja joutui ottamaan taksin Porvooseen :D Tämä on kyllä niin tyypillistä meille.

Kahdenkeskiset jatkot kestivät aamukahdeksaan asti ja nukuttua tuli ruhtinaalliset 3 tuntia. Seuraavana aamuna olo oli kyllä sen mukainen, että varaslähtö syntymäpäivien juhlintaan oli ollut astetta rankempi. Kumpikaan ei jaksanut nousta sängystä ennen kello kolmea päivällä. Hieman kolmen jälkeen yövieras poistui luotani ja minä mietin, että miten tästä krapulasta selviän hengissä. Juhlien piti alkaa luonani kuudelta illalla ja minä olin vielä neljältä yöpaidassa puhumassa norjaa posliiniastialle. Onneksi todistin taas olevani aidosti lappilainen, sillä laitoin itseni ennätysajassa kuntoon ja lähdin hakemaan krapulapitsaa. Sain syötyä pitsaa muutaman palan ja sekin teki tiukkaa. Totesin, että ei tämä olo parane kuin sillä millä se on tullutkin eli korkkasin ensimmäisen siiderin ja kumosin muutaman ufoshotin naamaani. Ja kyllä se olo alkoi kohentua. Kahdessa tunnissa olin onnistunut taikomaan kämppäni juhlakuntoon, itselleni meikit naamaan, tukan hienoksi ja bilevaatteet päälle. Melkoinen suoritus, vaikka itse sanonkin. Tunsin itseni sillä hetkellä kuolemattomaksi ja totesin, että nyt voivat syntymäpäiväjuhlat alkaa! Mutta niistä juhlista lisää myöhemmin. Ne olivat kyllä BILEET isolla B:llä!































Täytyy sanoa, että olen nyt 27-vuotiaana paljon tyytyväisempi elämääni kuin esimerkiksi 20-vuotiaana. Silloin oli niin hukassa itsensä ja elämänsä kanssa, eikä tiennyt yhtään kuka oli ja mitä elämältä halusi. Kuvittelin tosin silloin, että olisin tässä vaiheessa jo onnellisesti naimisissa ja parin lapsen äiti, mutta paskat. Samanlainen bileprinsessa olen edelleen, eikä ole minkäänlaista kiinnostusta aikuistua tästä yhtään mihinkään. Oli sitten muista ihmisistä miten typerää tai lapsellista tahansa, mutta jokainen elää omaa elämäänsä parhaaksi katsomallaan tavalla. Minä koen parhaaksi olla sitoutumaton ja riippumaton. Tyypillinen vesimies siis.

Jokin minussa todella muuttui viimeisimmän eroni jälkeen. Lakkasin vain välittämästä täysin siitä, mitä mieltä muut ihmiset ovat persoonastani, ulkonäöstäni, elämästäni, valinnoistani ja tekemisistäni. Tajusin, että tämä on minun elämäni ja muut ihmiset eivät tule sanelemaan minulle kuinka minun sitä tulisi elää. Varsinkin kun heillä ei ole tietoa siitä, mitä kaikkea olen elämässäni joutunut kokemaan. On nimittäin suoranainen ihme, että olen edes enää elossa. Tällä hetkellä tunnen kuitenkin olevani enemmän elossa kuin koskaan ennen. Herään joka aamu täynnä iloa ja kiitollisuutta sekä nautin jokaisesta päivästä. Teen vain niitä asioita, joista todella nautin ja vietän aikaani vain niiden ihmisten seurassa, jotka pitävät minusta sellaisena kuin olen, eivätkä tuomitse ja ole jatkuvasti kertomassa miten huono ihminen olen. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi olemaan ihmisten seurassa, jotka saavat sinut vain voimaan pahoin. Itse tajusin taas viikonloppuna, että olen äärimmäisen onnekas ihminen, koska elämäni on täynnä toinen toistaan upeampia ihmisiä, jotka tekevät elämästäni mielettömän tapahtumarikasta ja upeaa. Kyllä melkein tirautin muutaman kyyneleen lauantaina, niin onnellinen olin, kun näin kaikki ne ihmiset asunnossani juhlimassa syntymäpäivääni. Hyvät ystävät ovat parhaita asioita tässä elämässä. Pitäkää niistä kaksin käsin kiinni!
























Muistan kun pari vuotta sitten stressasin itseni lähes hengiltä, kun ajattelin, että olen niin vanha enkä ole naimisissa, eikä minulla ole lapsia ja kaikilla muilla on jo kaikki. Ajattelin olevani täysin yhteiskuntakelvoton luuseri, joka ei onnistu missään. Mutta nyt 27-vuotiaana en edes tiedä haluanko enää noita asioita. Ehkä minut on luotu elämään elämäni yksin, vaikka yksin en todellakaan koe olevani. Minulla on ihana perhe ja suuren suuri ystävä- ja kaveripiiri. Kaikkien ihmisten elämä ei vain mene sitä perinteistä reittiä. Koska itse olen aina uskonut kohtaloon ja siihen, että kaikki asiat on ennalta määrätty, en myöskään huolehdi turhia. Kaikki, mikä tapahtuu on tarkoitettu tapahtuvaksi. Uskon myös, että sopiva kumppani tulee vastaan, jos niin on tarkoitettu. Rehellisesti en edes usko, että ketään meistä on luotu tänne yksin kulkemaan. Mutta ennen kuin prinssi saapuu valkealla ratsullaan tai HSL:n bussilla, aion nauttia elämästäni ja nuoremmista miehistä täysillä ;)

Siispä heittäkää romukoppaan ajatukset siitä, mitä tietyssä iässä pitäisi olla. Ihmiset ovat erilaisia ja kulkevat omia polkujaan. Elämä ei aina mene, kuten suunnittelee, eikä sitä voi käsikirjoittaa. Itsekin joskus pohdin mitä olisi tapahtunut, jos olisin jäänyt Lappiin asumaan. Mutta en kadu sitä, että tänne etelään aikoinaan päädyin. Uskon, että sekin oli tarkoitettu tapahtuvaksi. Menneisyyttä et voi muuttaa, joten mitään on turha katua. Siis suunnatkaa katse rohkeasti eteenpäin ja toteuttakaa rohkeasti ne villeimmätkin unelmat. Ja viis siitä, mitä muut ihmiset niistä ajattelevat! Ne muut ihmiset eivät elä teidän elämäänne. Jokainen on itse oman elämänsä sankari!

Lupaan siis 27-vuotiaanakin olla oma ärsyttävän ihana itseni, tehdä asioita, joita muut eivät uskalla, aiheuttaa yleistä pahennusta, viis veisata siitä, mitä muut ajattelevat minusta ja nauttia jokaisesta päivästä, jonka tällä maapallolla vietän. Erityisesti aion nauttia siitä maaliskuun alussa, sillä otan silloin lennon kohti Itävaltaa! Lentoliput on jo hankittu ja matkasuunnitelmat tehty. En malttaisi mitenkään odottaa, että näen ystäväni, pääsen shoppailemaan ja juhlimaan goottiklubille. Tästäkin reissusta tulee silkkaa parhautta alusta loppuun :)

Näihin kuviin ja tunnelmiin, toivotan kaikille mitä parhainta helmikuun alkua ja muistakaa nauttia jokaisesta päivästä, sillä ikinä et voi tietää, milloin se päivä on viimeinen. Rakastakaa läheisiänne, mutta erityisesti muistakaa rakastaa itseänne. Pusuin ja halein ♥:lla Heidi