Niin kauan kuin jaksan muistaa, olen ihaillut lävistyksiä. Taisin olla noin 10-vuotias, kun päätin, että jossain vaiheessa elämääni nenässäni tulee olemaan koru. Ja 13-vuotiaana pahiksena kävin sellaisen ottamassa, luonnollisesti salaa vanhemmilta. Lapissa ei tuohon aikaan oltu lävistysliikkeistä kuultukaan, joten nenänsivuunhan ammuttiin reikä samanlaisella koneella kuin korvareiät tehdään. Lapset, älkää tehkö näin, vaan käykää ammattilaisen luona! Aavistuksen uhkarohkeasta päähänpistosta huolimatta, nenälävistyksen kanssa ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia ja rengas on killunut nenänsivussa onnellisesti jo 14 vuotta.
Lävistysten piti jäädä tähän...kunnes keksin parikymppisenä haluta labretin. Ja sellainenhan piti sitten taas hankkia hetken mielijohteesta, mutta tällä kertaa ammattilaisen hellässä käsittelyssä. Myöskään tämän lävistyksen kanssa en kohdannut minkäänlaisia ongelmia ja paraneminen oli nopeaa.
Tämän piti taaskin jäädä tähän, kunnes vuonna 2010 päätin haluta madonnan, tällä kertaa jopa jonkinlaisen harkinnan jälkeen. Madonnan parantuminen kesti hieman kauemmin kuin edellisten, mutta sujui ilman suurempia ongelmia. Enää en vannonut tämän olevan viimeinen, koska myönnän haluavani lisää. Kunhan saan tarpeeksi rahaa, aion ottaa microdermalit ainakin silmäkulmaan ja ehkä rintaan. Olen myös harkinnut bridgea ties miten monta kertaa, mutta lopulta hylännyt sen peläten sen olevan jo liikaa.
Kuten blogistani on usein käynyt ilmi: rakastan koruja ja olen aina rakastanut. Tämä rakkaustarina sai alkunsa jo lapsuudessani ja siitä piti huolen edesmennyt isoisäni, ammatiltaan kello- ja kultaseppä. Ei varmasti ollut sellaista merkkipäivää, etteikö hän olisi lahjonut minua erilaisilla koruilla. Siitä lienee saanut alkunsa tämä harakkamainen tapani olla kaiken kiiltävän perään. En edes tunne käsitettä "liikaa koruja", vaan mitä enemmän kilisee ja helisee, sen parempi. Ei ole häpeä, että koristetta on enemmän kuin keskiverto joulukuusessa.
Niin paljon kuin lävistyksiä rakastankin, olen toivottoman laiska vaihtelemaan erilaisia koruja niihin. Minulla on ollut sama hopeinen nenärengas viimeiset kymmenen vuotta, enkä ole sitä vaihtanut kertaakaan, ainoastaan puhdistanut silloin tällöin. Halusin kuitenkin uuden violetin tukan myötä vaihtaa kaikkiin lävistyksiini mustat korut. Joten ei kun tilausta naputtelemaan Crazy Factorylle.
Tilaus sisälsi: 2 x musta labret violetilla timantilla, hopeinen labret vaalealla timantilla, musta circular barbell, musta nenärengas sekä hopeinen feikkikoru rustoon. Kaikkien materiaalina kirurginteräs.
![]()
Suun alueen koruihin halusin mustat labretit violeteilla timanteilla, koska aina täytyy olla vähän blingiä elämässä ;)
Lävistysten piti jäädä tähän...kunnes keksin parikymppisenä haluta labretin. Ja sellainenhan piti sitten taas hankkia hetken mielijohteesta, mutta tällä kertaa ammattilaisen hellässä käsittelyssä. Myöskään tämän lävistyksen kanssa en kohdannut minkäänlaisia ongelmia ja paraneminen oli nopeaa.
Tämän piti taaskin jäädä tähän, kunnes vuonna 2010 päätin haluta madonnan, tällä kertaa jopa jonkinlaisen harkinnan jälkeen. Madonnan parantuminen kesti hieman kauemmin kuin edellisten, mutta sujui ilman suurempia ongelmia. Enää en vannonut tämän olevan viimeinen, koska myönnän haluavani lisää. Kunhan saan tarpeeksi rahaa, aion ottaa microdermalit ainakin silmäkulmaan ja ehkä rintaan. Olen myös harkinnut bridgea ties miten monta kertaa, mutta lopulta hylännyt sen peläten sen olevan jo liikaa.
Kuten blogistani on usein käynyt ilmi: rakastan koruja ja olen aina rakastanut. Tämä rakkaustarina sai alkunsa jo lapsuudessani ja siitä piti huolen edesmennyt isoisäni, ammatiltaan kello- ja kultaseppä. Ei varmasti ollut sellaista merkkipäivää, etteikö hän olisi lahjonut minua erilaisilla koruilla. Siitä lienee saanut alkunsa tämä harakkamainen tapani olla kaiken kiiltävän perään. En edes tunne käsitettä "liikaa koruja", vaan mitä enemmän kilisee ja helisee, sen parempi. Ei ole häpeä, että koristetta on enemmän kuin keskiverto joulukuusessa.
Niin paljon kuin lävistyksiä rakastankin, olen toivottoman laiska vaihtelemaan erilaisia koruja niihin. Minulla on ollut sama hopeinen nenärengas viimeiset kymmenen vuotta, enkä ole sitä vaihtanut kertaakaan, ainoastaan puhdistanut silloin tällöin. Halusin kuitenkin uuden violetin tukan myötä vaihtaa kaikkiin lävistyksiini mustat korut. Joten ei kun tilausta naputtelemaan Crazy Factorylle.
Tilaus sisälsi: 2 x musta labret violetilla timantilla, hopeinen labret vaalealla timantilla, musta circular barbell, musta nenärengas sekä hopeinen feikkikoru rustoon. Kaikkien materiaalina kirurginteräs.
Ja tältä ne näyttävät käytännössä:
Jännitin hieman uuden nenärenkaan vaihtoa, koska uusi rengas oli millin tai kaksi paksumpi kuin edellinen. Sain renkaan kuitenkin rusautettua paikoilleen ilman suurempaa tuskaa. Tosin lävistys oli kipeä seuraavat pari päivää.
Suun alueen koruihin halusin mustat labretit violeteilla timanteilla, koska aina täytyy olla vähän blingiä elämässä ;)
Myös tuo feikkirustokoru on mieleinen. Olen harkinnut välillä erilaisia rustolävistyksiä, mutta pitkän paranemisajan takia olen hylännyt idean. Onneksi tämä koru ajaa asian paremmin kuin hyvin.
Lopuksi kuva muista koruista, jotka tilasin. Hopeinen labret on madonnaa varten, kun taas jossain vaiheessa vaihdan hopeiset korut takaisin. Minulla on olemassa tuollainen puolirengas hopeisena, mutta koska vaihdoin lävistuskorut mustiin, niin pitihän sitä tilata myös musta rengas. Täytynee jossain vaiheessa laittaa tämä huuleen killumaan.
![]()
Olen kyllä tyytyväinen näihin uusiin koruihin. Vaihtelu todellakin virkistää, joten ehkäpä yritän jatkossa vaihdella lävistyskorujani edes hieman useammin.
I have always liked piercings. I was something about 10 years old, when I decided that someday I will have a nostril piercing. And as a young rebel at the age of 13, I went to get that piercing, of course without my parents permission. The guy made that piercing with the same machine they pierce ear lobes. Not a smart thing, I can tell! But at that time, there were no piercing studios in Lapland.
Lopuksi kuva muista koruista, jotka tilasin. Hopeinen labret on madonnaa varten, kun taas jossain vaiheessa vaihdan hopeiset korut takaisin. Minulla on olemassa tuollainen puolirengas hopeisena, mutta koska vaihdoin lävistuskorut mustiin, niin pitihän sitä tilata myös musta rengas. Täytynee jossain vaiheessa laittaa tämä huuleen killumaan.
Olen kyllä tyytyväinen näihin uusiin koruihin. Vaihtelu todellakin virkistää, joten ehkäpä yritän jatkossa vaihdella lävistyskorujani edes hieman useammin. Translation:
I have always liked piercings. I was something about 10 years old, when I decided that someday I will have a nostril piercing. And as a young rebel at the age of 13, I went to get that piercing, of course without my parents permission. The guy made that piercing with the same machine they pierce ear lobes. Not a smart thing, I can tell! But at that time, there were no piercing studios in Lapland.
I though that this was it, no more piercings. Until at the age of 20, I wanted to have a labret piercing. It was again one of my impulses and before I even noticed, I had a piercing on my lip. But at this time it was a professional who did it.
Again I thought that no more piercings, but in the year 2010 I wanted to have a madonna piercing. I had been thinking about getting it for some time and I finally did it. I was happy with the result and now I was sure there would be more piercings. I can see the addiction here ;) And I have decided to get microdermal piercing or couple of them, when I will have enough money, because those microdermals are expensive.
Although I love piercings, I'm very lazy when it comes to switching jewelry from one to another. But after dyeing my hair purple, I also wanted to change my piercing jewelry from silver to black. So I placed an order to Crazy Factory about a month ago.
The order contained: 2 x black labret with a purple diamond, silver labret with a bright diamond, black circular barbell, black nose ring and silver fake ear cuff. All piercings are made of surgical steel.
I think new piercing jewelry looks nice and it was a good idea to change the jewelry after having that silver jewelry for a long time. Let it be black! ;)
