Discoteka Macabre

Viime perjantaina kävin piristämässä lähes kuollutta ja kuopattua sosiaalista elämääni. Tämä jatkuva toimettomuus ja kotona istuminen on saanut mielialani laskemaan huolestuttavan alas ja ilonaiheiden keksiminen alkaa jo itsessään käydä työstä. Eilinen toi kuitenkin mukanaan edes pientä piristystä harmaaseen arkeen, sillä pääsin varasijalta aloittamaan uuden harrastuksen. Olin jo haudannut haaveeni uudesta harrastuksesta, mutta niinpä siinä vain kävi, että sain kuin sainkin paikan. Ensi tiistaista lähtien käyn säännöllisesti työväenopiston kurssilla. Kurssi pitää sisällään rentoutumis- ja hengitysharjoituksia, meditointia, chakrojen avaamista ja muuta new age -hörhöilyä. Voin sanoa, että siinä on ohjaajalla tekemistä saada tällainen levoton sielu pysymään edes 5 sekunttia hiljaa aloillaan. Olen kuitenkin varma, että tuollainen hiljentyminen tekee minunlaiselle persoonalle vain ja ainoastaan hyvää. Odotan siis ensi tiistaita jännityksellä!

Tosiaan viime perjantaina lähdin sosialisoitumaan rakkaan pääkaupunkimme yöelämään tai tarkemmin Klub Kalmaan. Täytyy sanoa, että tuo klubi on oma henkilökohtainen suosikkini Helsingin goottiklubeista. Tähän löytyy useampiakin syitä mm. klubi on ilmainen, siellä käy muitakin kuin perussynkiöitä ja siellä soitetaan eniten sellaista musiikkia, jota itse kuuntelen. Olen erittäin iloinen, että tätä klubia jaksetaan järjestää ja siellä on aina hyvä meno.

Aloittelin iltaa kaverini kanssa luonani perinteisen kaavan mukaan; hyvää musiikkia, tukan laittamista ja hieman alkoholipitoisia juomia. Sain tukan laitettua todella pystyyn ja olin mielettömän tyytyväinen siihen. Ja kyllä kaikki tuo kuvassa näkyvä tukka on omaani, ei mitään lisäkkeitä, vain luonnottoman paljon hiuslakkaa ja tupeeraamista :D Enemmän on enemmän ja silleen.


























Panostin tukkaani sen verran paljon, että en ehtinyt miettiä vaatteita sen enempää. Halusin uuden vyön osaksi asukokonaisuuttani, joten kokosin hyvin simppelin asun perusvaatteita.



Klub Kalmassa oli Cure-teema, joten luonnollisesti The Cure soi lähes taukoamatta.Sen tahdissa tuli tanssittua useampikin kappale, mutta The Curen kuuntelu nosti pintaan vähemmän iloisia tunteita. Tuli jotenkin haikea ja yksinäinen fiilis, vaikka pöydässäni istui monta ihanaa ystävää. Yritin väkisin loihtia hymyä kasvoilleni ja nauttia illasta, vaikka vaikeaa se oli.


Mahtui iltaan toki hauskojakin hetkiä. Käydessäni yläkerran baaritiskillä (klubi järjestettiin siis alakerrassa) mieskaksikko tuli juttelemaan ja tiedusteli kuuntelenko mahdollisesti Sisters of Mercyä. Poikien ilmeet tosin kertoivat, että taisivat tietää vastauksen jo etukäteen. Toinen hauska tapaus oli eräs mies, joka ehdottomasti halusi ottaa kanssani yhteiskuvan, koska minulla on niin iso tukka :D Mies oli niin hellyyttävä ja silminnähden onnellinen yhteiskuvasta, että hän sai minutkin hymyilemään. Mies antoi vielä kiitoksena kuvasta pusun poskelle. Voi kunpa kaikki ihmiset olisivat noin iloisia ja sosiaalisia.

Viihdyin klubilla kaikesta huolimatta pilkkuun asti ja kipitin kamalassa vesisateessa klubilta Kamppiin. Nykyäänhän Espoon yöbussit lähtevät Kampin terminaalista. Toisaalta ihana, että ei tarvitse enää paleltua ulkona, mutta onko ne bussiliput pakko tarkistaa KOLME kertaa ennen bussiin menoa? Eiköhän se yksi kerta riittäisi? Onneksi yöbussit eivät kuitenkaan enää kierrä koko Espoota ympäri, vaan pääsen lähes puolta nopeammin öisin kotiin.

Nyt ei sitten olekaan tiedossa goottiklubeja pitkään aikaan, joten onkin siis aika aloittaa jokaisen synkiön lempijuhlan eli Halloweenin odotus!