Mustaa pitsiä

Selvittyäni kunnialla malleilusta Ofeliasta, oli aika vaihtaa näytösvaatteet pois ja loihtia perinteinen goottilook takaisin. Vaikka viihdyinkin näytösmeikissä ja -vaatteissa hyvin, niin kyllä se oma tyyli on silti se kaikista rakkain.

Lauantai oli mukavan lämmin loppukesän päivä, eikä takille ollut tarvetta kuin vasta illalla. Asu oli yksinkertainen, mutta tykkäsin siitä paljon. Uusi kirpputorilta hankittu vyökin pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön.

Aurinkolasit, sunglasses - H&M

Kaulakoru, necklace - Glitter

Pitsipaita, lace shirt - Josefssons

Vyö, belt - Second hand

Hame, skirt - KappAhl

Sukkahousut, stockings - Backstreet

Kengät, shoes - Spirit Store

Pitkän päivän jälkeen nälkä ja väsymys vaivasivat, joten haimme Villen kanssa take away -kiinalaista ja lähdimme hänen luokseen päiväunille. Ehdimme nukkua vain tunnin verran, jonka jälkeen lähdimme katsomaan Tampereen Zombie walk:ia. Sisko oli etukäteen kertonut minulle hieman asustaan, joten odotin innolla, miltä hän näyttäisi. Hassu sattuma, mutta sekä minä, että siskoni olimme molemmat pukeutuneet liituraitaan tuona päivänä. Minä näytöksessä ja sisko Zombie walkissa.

Sisko ja hänen kaverinsa Erika

Seurasimme Villen kanssa elävien kuolleiden kulkuetta ja päädyimme Näsinpuistoon nauttimaan zombien seurasta. Puistossa näkyikin paljon tuttuja, mutta ihmiset tuntuivat hajaantuvan paikalta hyvin nopeasti.

Mikä menikään vikaan kasvatuksessa?

Zombit hyökkäsivät kimppuuni

Emme jaksaneet Villenkään kanssa jäädä hiljentyneeseen puistoon istumaan, joten lähdimme kohti keskustan kuppiloita. Kävimme kolmessa eri baarissa mm. Tampereen uudessa rokkibaarissa Raiderissa, joka vaikutti oikein viihtyisältä paikalta. Porukkaa tosin oli aivan liikaa, joten emme jaksaneet jäädä sinne. Uskon, että meidät voi bongata tuolta kyllä useamminkin, sillä pidimme molemmat tästä uudesta tulokkaasta Tampereen yöelämässä. Täytyy ensi kerralla mennä aikaisemmin paikan päälle, että pääsee istumaankin.

Viikonloppu oli ohitse, ennen kuin edes huomasin ja sunnuntaina piti taas matkustaa takaisin Espooseen. Tällä kertaa matka meni kuitenkin mukavasti, sillä matkustin yhdessä äitini kanssa, joka oli siis hypännyt jo Lapista junan kyytiin.

Sateisen sunnuntain asu:

Kaulakoru, necklace - gift

Samettimekko, velvet dress - H&M

Vyö, belt - Gina Tricot

Sukkahousut, stockings - H&M

Kengät, shoes - Spirit Store

Tämä viikko on mennyt sitten äidin seurassa ja olen tehnyt paljon ostoksia hänen kanssaan. Asukuviakin on kertynyt useita tältä viikolta, joten tulette näkemään niitä seuraavassa postauksessa. Löysin vihdoin ja viimein myös uudet matot asuntooni, joten muutaman viikon sisään on tulossa toivottua asuntoesittelyä. Minulla on monta muutakin postausta jonossa ja toivon, että ehtisin tehdä osan niistä tässä syksyn aikana. Tuossa vasemmalla puolella on päivitetty lista tulevista postauksista, joten siitä voitte katsella osan tulevista aiheista :)

Translation:

After my modelling at Ofelia Market, it was time to change my clothes and make-up back to basic gothic look. The Saturday was one of those last warm days of summer, you can feel that autumn is comming. My outfit was simple, but I still liked it. I was also wearing my new belt, bought from flea market.

I was very tired and hungry after a long day. So we went to pick up chinese take away on our way back home. Then we both fell asleep immediately. We took only an hour nap and then went to watch Zombie walk. I wanted to see my sister's outfit, because she had already told me about it. My sister was a prisoner zombie and looked very cool indeed!

Me and my boyfriend followed Zombie walk and end up to a park. There were lots of familiar faces, but many people left from the park very early. That's why we also went to the bars and clubs in the center.

The weekend was over too soon and I have to travel back to Espoo. Luckily I didn't have to travel alone, because my mom was with me. My mom came to my place and stayed here all week. We have been doing many nice things together and I also have many outfit pics for you (finally someone was taking photos of me). You will see them in a next blog post :)

Viime viikolla oloni oli kuin pikkulapsella jouluaattona. Postimies kiikutti ovelleni paketteja ja hain itse postista yhden lisää. Kaikista iloisin taidan kuitenkin uusista matoista, mitkä tilasin. Ne saapuvat luokseni ensi viikolla, enkä malttaisi mitenkään odottaa. Syksy on herättänyt minussa valtavan inspiraatiopuuskan ja postausideoitakin syntyy kuin sieniä sateella.

Maanantaina kävimme äitini kanssa kiertelemässä eri sisustusliikkeitä ja kävimme teetättämässä samalla reissulla minulle uuden sohvanpäällisen. En tosin ole saanut sitä vielä, mutta näette senkin sisustuspostauksessa. Muutamien sisustusjuttujen lisäksi, ostin itselleni myös uudet housut. Ostin housut lähinnä työpaikkaa silmällä pitäen, sillä nämä housut ovat juuri hyvät sinne. Kuvasta ei saa hyvin selvää, mutta nämä housut on tehty brokadikuvioidusta kankaasta ja ovat malliltaan pillit.

Pistinkin housut heti keskiviikkona jalkaan ja mielestäni ne näyttävät hyvältä, vaikka en kyllä ole vielä tottunut käyttämään housuja. Aion edelleenkin käyttää etupäässä hameita, mutta joskus vaihtelu virkistää. Tämä asu kävisi hyvin myös töihin, kun jättäisi vyön pois, laittaisi tukan ponnarille ja tekisi hillitymmän meikin.

Korvakorut, earrings - Gina Tricot

Paita, blouse - H&M

Vyö, belt - Gina Tricot

Housut, trousers - Lindex

Kengät, shoes - DinSko

Keskiviikkona kävimme melko lähellä sijaitsevassa ostoskeskuksessa pyörähtämässä. Ostin itselleni vain meikkisiveltimiä ja alusvaatteita. Äidin kanssa ostimme samanlaiset laukut, tosin eri väriset. Arvoin pitkään minkä värisen laukun ottaisin, sillä vaihtoehtoja oli neljä. Mustavalkoinen houkutteli eniten, mutta itselläni on jo useampi mustavalkoinen laukku, joten päädyin violettiin. Ostin tämän lähinnä kauppakassiksi, en niinkään käsilaukuksi.

Illalla kävin vielä hakemassa postista Cybershopin paketin, jonka toimitus oli todella nopea. Tilasin tuotteet maanantaina ja keskiviikkona oli paketti postissa. Paketista löytyi uusi musta huulipuna, reikäiset sukkahousut ja toppi, jossa koristeena luiset kourat. Nuo sukat ostin jo Tampereelta, mutta ajattelin esitellä ne nyt tässä, koska ne on ostettu samasta kaupasta.

Tuo huulipuna tuskin on erityisen laadukas, mutta ajattelin kuitenkin testata sitä. Seuraavana taidan kuitenkin sijoittaa Make up storen huulimustaan.

Tuo toppi on ehdoton suosikkini. Epäröin kuitenkin sen tilaamista, koska toppi oli kokoa one size ja ajattelin, että tuskin se päälleni mahtuu. Mutta huoleni oli aiheeton, sillä toppi sujahti päälleni ilman minkäänlaisia ongelmia. Olen halunnut tämän tyylistä t-paitaa jo vuosia, mutta koska sitä ei ollut saatavilla, tyydyin tähän toppiin. Tai ei se ole edes tyytymistä, sillä pidän tästä topista todella paljon.

Myös torstaina ja perjantaina sain repiä paketteja auki riemuissani, kun Goottikirppiksen kautta ostetut tavarat tupsahtivat vihdoin postiluukusta. Kirjeistä paljastui kaksi patellavyötä ja legginssit, jotka tosin esittelen vasta seuraavassa postauksessa.

Erityisesti tuo ketjuilla varustettu vyö on mieleeni ja kokosinkin torstaisen asuni sen ympärille. Huomasin vasta silloin, että nuo uudet korvikset, jotka ostin Tampereen reissullani, sopivat täydellisesti yhteen tuon vyön kanssa. Vedin jalkaani myös nuo Cybershopista tilatut sukkahousut, jotka olivatkin paljon hienommat käytännössä kuin alunperin kuvittelin. Hame on ostettu Seppälästä jokunen vuosi sitten ja olin jo vähällä myydä sen vähäisen käytön takia. Onneksi kuitenkin älysin kaivaa sen kaapin pohjalta taas käyttöön, koska se onkin todella hieno. Ainoa miinuksena liukas ja ohut kangas, jonka ansiosta hametta saa olla välillä kiskomassa alaspäin.

Aurinkolasit, sunglasses - Seppälä

Korvakorut, earrings - Gina Tricot (new!)

Paita, shirt - Monki

Vyö, belt - Second hand (new!)

Hame, skirt - Seppälä

Sukkahousut, stockings - Cybershop (new!)

Kengät, shoes - Spirit Store

Siinäpä pari asukuvaa ja muutamia ostoksia viime viikolta. Toivottavasti piditte. Olen ajatellut tyyliäni paljon viime aikoina ja uusinut vaatekaappiani melkoisesti. Vaatteita on lähtenyt myyntiin kasoittain ja seuraavana on vuorossa kenkävuoren raivaus. Suunnitelmissa onkin kirjoittaa teille postaus tyylini muuttumisesta, tyyli-idoleistani, sekä inspiroivista asioista. Seuraava postaus käsittelee kuitenkin vielä viime viikkoisia asujani, sekä muutamia ostoksia.

Onko teillä iskenyt syksyllä inspiraatiopuuska ja/tai tarve uusiutua?

Translation:

Last week I felt myself like a little child on Christmas Eve, because I received so many packages. I made an order to one Finnish webshop and did some second hand shopping too.

I went to look for some decoration stuff with my mom on Monday. On our shopping trip I found new trousers for myself. The trousers are made of brocade fabric and they are very tight.

On Wednesday I put my new trousers on. It was a little bit strange to wear trousers, because I usually don't. But I still like them. I think that outfit is suitable for work too, but of course with a different hairstyle and not so much make-up.

My mom bought me a new shopping bag. It was hard to decide what color I would like to have, because there was four different colors to choose from. I end up with this purple bag, because I already have so many black ones.

In the evening I picked up my package from the post office. Unwrapping the parcel it revealed a black lipstick, a top with skeleton hands and stockings with ripped holes. I like the top especially, because I have wanted that kind of top for so long.

And I received more packages on Thursday and Friday, when a nice postman visited at my door. I had bought two belts and leggings (you will see them later) from a facebook group, where people can sell second hand gothic clothing and stuff.

That belt with chains immediately became my favorite one and I wanted to wear it on the same day. I also noticed that the belt goes very well together with my new chain earrings. So that's how I combined my outfit for Thursday.

So here was couple outfit photos and some of my new shoppings. I hope you liked them. I have been thinking about my style a lot recently and I will write a blog post of that subject. It will be about my style (which has changed), my style idols and things that inspire me.

Are you inspired by something at the moment and/or do you feel that it's time to change?

Perjantaipäivä kului äidin kanssa Helsingissä kauppoja kierrellessä ja kävimme samalla reissulla syömässä myös italialaisessa ravintolassa. Oli kyllä yksi parhaimmista ravintoloista, missä olen hetkeen käynyt.

Asu oli samantyylinen kuin torstaina, vaikka asussa oli vain sama vyö, kengät ja käsirenkaat. Ensin meinasin laittaa pitkän hameen, mutta lämmin ilma sai minut muuttamaan mieleni ja päädyin jälleen kerran tuohon samettihameeseen. Ja tuota vyötäkin täytyy nykyään tunkea jokaiseen asuun, koska se on yksinkertaisesti niin hieno.

Aurinkolasit, sunglasses - H&M

Paita, shirt - Gina Tricot

Vyö, belt - Second hand (new!)

Hame, skirt - KappAhl

Legginssit, leggings - ?

Kengät, shoes - Spirit Store

Ostokseni jäivät varsin vaatimattomiksi, tosin enpä mitään tarvinnutkaan. Keskityn enemmän second hand -ostoksiin ja säästän rahaa erääseen kenkäpariin, jota olen himoinnut valehtelematta noin kymmenen vuotta. Yritän jatkossa panostaa enemmän kenkien laatuun kuin määrään. Sen takia olenkin laittanut useamman parin kenkiä myyntiin Goottikirppikselle. Haluan eroon kengistä, jotka ovat liian isoja tai joita ei tule enää käytettyä.

Mutta takaisin Helsinkikierrokseen. Kävin Ginassa vaihtamassa ostamani vyön pienempään. Sitä ostaa aina samankokoisia tuotteita varmana, että se sama koko menee kaikissa tuotteissa. Tällä kertaa niin ei kuitenkaan ollut. Mutta onneksi sain vyön vaihdettua sopivampaan ilman mitään ongelmia. Samalta reissulta ostin uudet sukkahousut ja korvakorut.

Sukkahousuissa on tuollainen rei'istä muodostuva hauska kuviointi. Sukkahousut ovat hieman paksumpaa materiaalia, minkä ansiosta ne sopivat hyvin viileämmillekin ilmoille.

Helsingistä en tosiaan mitään muuta ostanut, mutta sain postista nämä legginssit, joista mainitsinkin viime postauksessa. Ihan tavallisesta mustasta puuvillasta valmistetut legginssit, joissa on sivuilla tuollaisia reikiä. Nämäkin ostin syksyä silmällä pitäen, koska ovat lämpimämmät kuin ohuet sukkahousut.

Lauantain asu oli aika rento, koska kävimme äidin kanssa vain läheisessä kauppakeskuksessa ruokaostoksilla. Uudet legginssit ja uusi toppi pääsivät heti käyttöön. Laitoin myös Ofeliasta ostamani korvakorut korviini ensimmäistä kertaa. Ostin nämä saksalaiselta tuttuvaltani, joka oli Ofeliassa myymässä ihania korujaan. Näin joskus useampi vuosi sitten tällaiset eräässä korukaupassa, mutta en niitä silloin ostanut. Kun yritin metsästää niitä myöhemmin, niin voitte arvata ettei niitä enää ollut. Asia on harmittanut minua aina välillä, mutta nyt löysin viimein samantyyliset luut korviani koristamaan.

Täytyy kyllä sanoa, että nuo korvakorut ja toppi ovat täydellinen yhdistelmä!

Korvakorut, earrings - My Oddities, Ofelia Market

Jakku, jacket - H&M

Toppi, top - Cybershop

Hame, skirt - Seppälä

Legginssit, leggings - Second hand

Kengät, shoes - Deichmann, Germany

Tahtoisin tuunailla tuota jakkuani hieman persoonallisemmaksi. Tähän tarvitsisin hihamerkkejä eli patcheja, mutta en löydä niitä mistään. Osaisiko joku ihana lukija kertoa, mistä voisin tilata goottiyhtyeiden hihamerkkejä takkiani koristamaan? Vai olisiko fiksumpaa painattaa haluamiaan merkkejä paksulle puuvillakankaalle ja askarrella merkit itse? Jos jollakin on tähän pulmaan jokin hyvä (ja mieluiten edullinen) ratkaisu, niin olen enemmän kuin kiitollinen :)

Translation:

A Friday passed off by shopping in Helsinki with my mom. I didn't shop that much and that's why the best part was eating in the italian restaurant. The food was sooo delicious (and the wine too)

My outfit was quite same style as Thurday's, although I was wearing only same belt, shoes and bangles. First I thought I will wear a long skirt, but because of the warm weather, I ended up with that short velvet skirt again. I cannot help myself, I just like that skirt so much! And as you can see my new belt has also become one of my favorites.

And my shoppings..well they were just a pair of stockings and earrings with crosses. I'm now saving money for a pair of shoes, which I have wanted for almost ten years. I'm also selling my old shoes away, so I will get money to buy those new shoes. They are so wonderful.

Although I didn't shop a lot in Helsinki, I received a package from a nice postman. I got these very basic leggings made of black cotton. They are perfect for autumn, now when the weather is getting colder.

Saturday's outfit was quite cozy and simple, because I just went to the shopping mall nearby. Of course I had to wear my new leggings, a top and earrings. I bought those earrings from my German friend, who was selling jewelry in Ofelia Market, where I was modelling. I saw that kind of bone earrings once, but didn't buy them. And when I went to buy them, they were sold out. But thanks to my friend, now I have those :) And I have to admit that those earrings and my new top go so well together!

Tämä viikko ei ole todellakaan alkanut hyvin. Tiistaiaamuna heräsin niin hirveään migreeniin, että itkin tunnin sängyssäni, ennen kuin sain tuskiltani uudelleen unta. Tänään taas heräsin hirveään painajaiseen, minkä seurauksena sydämeni löi tuhatta ja sataa vielä viisi minuuttia heräämisestä. Kauhulla mietin, että mitäköhän tästäkin päivästä tulee..

Juuri kun viime postauksessa puhuin säästäväni rahaa eräisiin kenkiin, joita olen himoinnut jo vuosia, niin ettepä usko, mitä tapahtui tänään aamulla. Olin juuri saanut aamukahvin nenäni eteen ja selailin kaikessa rauhassa turhia facebook-päivityksiä. Yhtäkkiä huomioni kiinnittyi facebookin Goottikirppiksen kuvaan täydellisistä kengistä. Totesin, että ovat kuitenkin liian isot, kuten jokainen kenkäpari, mitä olen siellä katsellut. Mutta mitä vielä! Kengät olivat kokoa 36 ja lähes samanlaiset kuin ne kengät, joihin olen tässä säästänyt rahaa. Eivät täysin identtiset, mutta kuitenkin hyvin hyvin lähellä sitä.

Päiväni sai vielä paremman käänteen, kun myyjä ilmoitti, että oli sattumalta tulossa Helsinkiin ja voisi tuoda kengät samalla reissulla minulle. Niinpä sovimme treffit parin tunnin päästä Kampin ostoskeskukseen ja sain täydellisen kenkäparin itselleni.

Olen pitänyt teräväkärkisistä kengistä niin kauan, kuin jaksan muistaa. Kun niihin lisätään vielä solkia ja piikkikorko, alkaa se vastata hyvin pitkälti käsitystäni täydellisistä kengistä. Näissä kengistä tosin eivät ole mitkä tahansa metalliset soljet, vaan tyylikkäät pääkallosoljet.

Ihmettelen kyllä näiden kenkien kokoa. Nämä ovat siis brittikokoa 4, mikä vastaa suomalaista kokoa 37. En ole eläessäni käyttänyt noin "isoja" kenkiä. Mutta näissä tuo koko 4 on sopiva. Yleensä käytän brittikengissäkin kokoa 3, mutta nämä ovat joku merkillinen poikkeus. Tiedänpä nyt sitten tilata Pennangalanilta kokoa 4 olevat kengät.

Kengissä on myös hyvänä lisänä metalliset korkolaput, joten luulisi niiden nyt sitten kestävän. Ärsyttää niin paljon, että yleensä kenkiä ehtii käyttää vain muutaman kerran, ennen kuin ne täytyy kiikuttaa suutarille korkolappujen vaihdatukseen. Suosittelen jokaiselle metallisia korkolappuja.

Mutta ovat nämä niin upeat kengät syksyksi. Sopivat täydellisesti tyyliini ja hienon ulkokuoren lisäksi, myös erittäin mukavat jalassa. Olen aika varma, että vaikka löysinkin nämä, tilaan jossain vaiheessa ne aivan täydelliset unelmakengät Pennangalanilta.

Otin vielä muutamat kuvat kengistä ihan jalassakin.

Näiden lisäksi hain myös uuden sohvanpäällisen ompelijalta, sekä uuden maton postista. Ne esittelen sitten erillisessä asuntopostauksessa, mutta voin kertoa, että molemmat ovat älyttömän hienoja. Pidän erityisesti tuosta matosta, koska se on juuri sellainen, mitä olen etsinyt jo pitkään. Vanha mattoni on palvellut uskollisesti noin kuutisen vuotta, mutta välillä tahtoo vaihtelua sisustukseen. Kummasti mielikin piristyy, kun laittaa asuntoa hieman uuteen uskoon :)

Lopuksi vielä päivän naama:

Translation:

This week didn't start well at all. On Tuesday morning I woke up for a terrible migraine and today for a nightmare. Very nice indeed. I was sure this day wouldn't be my day, but my luck surprisingly turned around.

I had just had my morning coffee in front of me and was reading people's unnecessary facebook statuses, when one picture suddenly caught my eye. One girl was selling the most awesome shoes in the facebook group. I was thinking "Like always they are not my size, fuck these small feet". But can you imagine..they were my size, almost new and very cheap. I immediately wrote a message to that girl and she told that she could bring those shoes to Helsinki. And couple hours later I had my dreams shoes!

I have always loved these pointy/pixie boots. When you add some buckles and high heels, you are very close to my idea of perfect shoes.

One thing which boggles me, is the size. I usually use European size 35-36 and British size 3. These shoes are size 4 and fit my foot perfectly. Very strange. Well no matter what size they are, because they look so amazing! Heidi is a happy goth again :)

Tiedättekö, kun joskus tulee hankkineeksi vaatteen, jota ei koskaan kuvitellut omistavansa, saati sitten pukevansa ylleen? Minulle kävi näin perjantaina. Vaikka olenkin viime aikoina ostanut useammat housut itselleni, en silti koe olevani housuihminen. Hameet ovat enemmän se ns. "minun juttuni". Housujen ostamisessa ei sinänsä olisi ollut mitään ihmeellistä, vaan enemmänkin ihmettelin sitä, millaiset housut tulin ostaneeksi.

Jotain tuttua ja turvallista näissä pöksyissä oli, nimittäin väri oli tosi synkiön tapaan musta. Mutta nämä housut tuovat muuten mieleen lähinnä ala-asteikäisen heppatytön. Ei, minä en koskaan ole ollut heppatyttö. Minusta hevoset ovat lähinnä pelottavia ja aivan liian arvaamattomia.

Housut ovat siis muuten tavalliset mustat housut, mutta sivuilla on koristeena hapsuja. Enää puuttuukin sitten vain länkkärihattu ja lasso. Olen aina - siis aina, inhonnut vaatteita, missä on hapsuja. En siis tiedä, miten ihmeessä ihastuin näihin housuihin, kun näin ne roikkumassa vaaterekissä kaupassa. En ole vieläkään pystynyt perustelemaan tätä ostosta edes itselleni. Kaappiin housut tuskin jäävät roikkumaan, sillä ne ovat olleet päälläni joka päivä sen jälkeen, kun ne ostin.

Ehkäpä juuri se fakta, että housut ovat jotain täysin erilaista, kuin mitä minulta voisi odottaa, sai minut ihastumaan niihin. Myös pieni kasarihenkisyys on aina suurta plussaa vaatteessa kuin vaatteessa, joten ehkä nämä ovat ne syyt, miksi housut kaupasta kotiini kiikutin. Alan tosin silti jo huolestua näistä omituisista vaatehankinnoistani. Ehkä pitäisi mennä tarkistuttamaan päänsä...

Kävimme sunnuntaina pienellä kävelyllä aurinkoisessa syyssäässä ja Ville nappasi minusta matkalla muutaman kuvan, jossa housut näkyvät hieman paremmin. Nuo "hapsupöksyt" eivät ehkä ole se sopivin vaate minulle, mutta pidän niistä silti ja niin kauan kuin ne miellyttävät minua, aion ne pukea jalkaani.

Nauttimassa syksyisestä tunnelmasta

Aurinkolasit, sunglasses - H&M

Korvakorut, earrings - H&M

Huivi, scarf - Gina Tricot

Jakku, jacket - Second hand

Housut, trousers - Gina Tricot (new!)

Kengät, shoes - Second hand

Translation:

Do you know that sometimes you have to buy something that is definitely not your style? Something you never ever imagined you could wear. Well that happened to me on Friday. I bought trousers with fringes. I have always disliked clothes with fringes, but for some reason I find these trousers very stylish.

Maybe it's because these are something new, something different, something you wouldn't expect me to wear. And of course the trousers are very 80's style, which always makes my heart beat. I love 80's!

I'm still worried about these clothing purchases I have made recently. They are so different compared to my old ones. Maybe I'm becoming mad and will finally lose my mind. But I think it's refreshing to change your style sometimes.

Here is also some photos of me wearing those new trousers. Maybe they don't fit me the best, but as long as I like them, I will wear them. I like my "fringe pants"!

Viime viikonloppu meni mukavissa merkeissä Redemption -festivaaleilla Tampereella. Ennen kuin tarinoin teille enemmän viikonlopustani, esittelen pikaisesti muutamat hankinnat.

Kaverini Marko vihjasi, että suurista marketeista saisi erään ulkomaalaisen lehden, joka on omistettu 80-luvun goottibändeille. Löysin viimeisen kappaleen tätä lehteä Prismasta ja otin lehden oitis mukaani. Lehti oli melko kallis, mutta koska mukana tuli cd-levy, ei hinta tuntunut enää niin pahalta.

Lehden pahvikuoressa komeili kukas muukaan kuin itse Robert Smith. Siinä on jo tarpeeksi syytä ostaa koko lehti. Ajattelin muutenkin kehystää tuon pahvisen kannen ja ripustaa sen seinälleni.

Lehdestä löytyi monta mielenkiintoista haastattelua mm. The Cure, Siouxsie and the Banshees, Sisters of Mercy, Killing Joke ja niin edelleen. En ole vielä ehtinyt lukea lehteä tarkemmin, mutta olen varma, että tässä on iltalukemista pidemmäksi aikaa.

Patricia Morrison and hair to die for

Olen jälleen tehnyt löytöjä facebookin Goottikirppikseltä, mutta myös myynyt vähintään saman verran vanhoja vaatteita ja tavaroita pois. Eli tavallaan olen tehnyt vaihtokauppoja, enkä tuhlannut suuremmin. Olen todella iloinen, että vanhat vaatteeni ovat saaneet uuden elämän ja pääsevät taas käyttöön. Toisen tarpeeton tavara voi olla toisen ihmisen kauan etsimä aarre.

Sellainen on erityisesti tämä Queen of Darkness:in neulottu tunika/mekko. Olen tätä metsästänyt ties miten kauan vaikka mistä. Näin tämän aikoinaan erään suomalaisen verkkokaupan sivuilla, mutta en heti ostanut. Sitten kun olisin sen ostanut, niin tietysti se oli loppuunmyyty. Tämän jälkeen olen epätoivoisesti metsästänyt tätä mekkoa ympäri maailmaa - tuloksetta. Onnetar oli kuitenkin puolellani, kun löysin tämän mekon suhteellisen edulliseen hintaan Goottikirppikseltä. Voi sitä onnea, kun sain sen torstaina käsiini. Tämä tunika/mekko sattuu olemaan vielä juuri sopiva vaate syksyksi ja laitoinkin sen heti torstaina päälleni.

Tunikassa on takana yksityiskohtana neulottu hämähäkinseitti.

Toinen löytö Goottikirppikseltä on tämä vyö, joka on tehty jonkinlaisesta kiiltonahasta. Koristeena vyössä on lukko ja ketju, jossa on avain roikkumassa.

Luonnollisesti myös muutamat korut tuli ostettua Tampereen reissulta. Kuvassa ylhäällä olevat korvikset ovat molemmat Gina Tricotista ja alhaalla olevat ostin H&M:ltä. Menin sinne etsimään tosin erästä vaatekappaletta, jota ei kuitenkaan vielä liikkeessä ollut. Onneksi lahjakortillani on vielä rahaa, joten säästelen sitä, kunnes vaatekappale tulee viimein myyntiin.

Sellaista pientä tällä kertaa siis. Postissa odottaa myös eräs paketti, jonka ajattelin noutaa huomenna. Kyseessä on eräs laite, jonka olen saanut joululahjaksi noin 6-vuotiaana. Olin ostamassa sellaista uutena, kunnes äiti ilmoitti että sellainen löytyykin meiltä kotoa. Arvaako kukaan mistä on kyse?

Tähän arvoitukseen päätän tämän postauksen ja toivotan lukijoilleni ihanaa alkanutta viikkoa!

Translation:

I spent my weekend at Redemption festival in Tampere. But before I will tell you more about that, I wanna show you some purchases I have made recently.

My friend Marko gave me a hint that there is a magazine I could find very interesting. Oh I surely did. The magazine was about alternative 80s and especially gothic music. And when there is Robert Smith on the cover, how could you resist not buying it? You just cannot!

There is many interesting interviews in the magazine for example The Cure, Siouxsie and the Banshees, Sisters of Mercy, Killing Joke and so on. And you also get a free cd with the magazine.

I have also done some second hand shopping again. After a hard searching I finally found that Queen of Darkness tunic/dress. This tunic/dress has been sold out for some time and I have tried to find all over the world - no match. But then Lady Luck was on my side. I found this dress from facebook group and it was not even expensive. I was so happy when I finally got my hands on this tunic/dress. The tunic/dress is perfect to wear on autumn and I have already use it couple of times. And I absolutely love that cobweb detail on the back.

Other item I found from that facebook group, is this waist belt with a chain, a lock and a key. Very nice indeed!

And because I'm a some kind of jewelry magpie, I have bought new earrings too. I like very massive and silvery earrings as you might have noticed. Those two pairs (above in the pic) are from Gina Tricot and that pair below in the pic is from H&M.

That's all for now. There is also one packet waiting for me in the post office. That item is something I got as a Christmas present when I was something like 6 years old. I was buying a new one, when my mother told me that my old "device" is still working and she could send it to me. Now I'm so excited! Can you guess what is this"device" I'm talking about?

Juuri kun kesän festivaalihumusta oli selvitty enemmän ja vähemmän hengissä, oli aika lähteä taas festareille. Matkustin perjantaina Helsingistä kohti Tamperetta jo aamusta, koska halusin olla hyvissä ajoin perillä. Tampereelle päästyäni lähdimme Villen kanssa samantien syömään uuteen intialaiseen ravintolaan. Torstaina saavutimme suhteessamme yhdeksän kuukauden rajapyykin, joten siinä oli syytä pieneen juhlintaan. Ruokailun jälkeen Ville lähti viemään matkalaukkuani hänen luokseen ja itse jäin keskustaan kiertelemään kauppoja ja kirpputoreja. Saalis jäi tosin laihan puoleiseksi, koska ostin vain nuo aiemmin esittelemäni "hapsupöksyt" ja korvakorut. Tärkeimmät ostokset iltaa varten taisivatkin löytyä Alkon hyllyiltä :P

Kaupunkikierroksen jälkeen ehdin levätä hetken Villen luona, kunnes piti alkaa valmistautumaan iltaa varten perinteisen kaavan mukaan: meikkaamista, tukka pystyyn ja ufoshotteja naamaan.

Pahoittelen kuvien surkeaa laatua, mutta iltaisin on jo todella pimeää, eikä ilman salamaa saa otettua kunnollisia kuvia. Vaikka pidänkin muuten syksystä vuodenaikana, ei sen tuoma pimeys ole mieleeni. Päivänvaloa ei ole nimeksikään ja onnistuneiden valokuvien ottaminen on hyvin haasteellista vähäisen valon takia. Joudutte siis kestämään surkealaatuisia kuvia kevääseen asti.

Korvakorut, earrings - gift

Kaulakoru, choker - Claire's, Germany

Pitsipaita, lace shirt - Gina Tricot

Korsetti, corset - Second hand

Hame, skirt - handmade

Kengät, shoes - Funtasma, Second hand

Missasimme ensimmäisen bändin, koska saavuimme Dog's Homeen hieman myöhässä, mutta eipä se meitä haitannut. Paikalla oli useita yhteisiä kavereitamme, joten liityimme heidän seuraansa. Ilta sujui rennoissa merkeissä ilman sen suurempaa juhlimista. Itse olin tosin aivan liian väsynyt, koska yöunet olivat jääneet muutamaan tuntiin edellisenä yönä, mikä verotti todella paljon jaksamistani. Väsymyksen takia en jaksanut edes innostua tanssimaan ja loppuillasta lähinnä nuokuin pöydässä. Ilta ei siis mennyt ihan toivotulla tavalla.

Wreckdance

Silene

Bändit esiintyivät hyvin ja nautin molemmista keikoista, vaikka musiikki ei ehkä ihan omaan tyyliini sopinutkaan. Lähdimme kotiin pilkun jälkeen ja matkalla kotiin poikkesimme myös hakemaan ruokaa. Ruoan syöminen tosin ei ollut hirveän hyvä idea, sillä se ei kauaa sisälläni pysynyt. Kärsin yöllä huonosta olosta ja tunsin itseni väsymyksen lisäksi myös kipeäksi. Kyse tuskin oli alkoholista, sillä olin juonut vain muutaman, enkä näin ollen ollut humalassakaan. Tiedä sitten mistä tuokin johtui.

Aamulla kärsin taas päänsärystä (kuten olin kärsinyt useampana aamuna viime viikolla). Syy jatkuvaan päänsärkyyn selvisi, kun Ville hieroi niskojani. Jopa kevyt hieronta sai silmäni kostumaan, joten voitte kuvitella, miten jumissa niskani todella olivat. Kiitos Villen hieronnan, en ole kärsinyt tällä viikolla lainkaan päänsärystä ja lauantaikin sujui jo huomattavasti mukavammissa tunnelmissa :)

Translation:

Just when summer's festival season was over, it was time to start it again. The last Friday I travelled to Tampere again, because Redemption Festival was arranged there. It was little bit over midday when I arrived to Tampere, where my boyfriend was already waiting for me. First we went to eat to an indian restaurant, because we have been together for 9 monts now.

I have to apologize the crappy quality of these photos, but because of the autumn, we don't have enough daylight here in Finland. I love autumn, but hate this darkness. It's impossible to take good pics without using a camera's flash. I'm so sorry about this, but no can do. I try to retouch photos to make them look better.

We went to the club a bit late, so we missed the first band, but it didn't bother us. We just wanted to chat with our friends and enjoy the gigs of two other bands. The night was quite nice, but I was too tired, because I haven't slept enough last night. So I didn't had much energy to party and have fun.

When we finally arrived back home, I felt myself sick and vomited. I don't know why, because I hadn't been drinking that much. Maybe my lack of sleep caused that.

So the first festival day (or night) didn't turn out very well, but the Saturday was awesome and I had so much fun. But more about that on the next blogpost.

Ensimmäinen festivaalipäivä vaati veronsa ja heräsin lauantaina vasta kolmen aikaan päivällä. Univelkojen pois nukkuminen oli kuitenkin tarpeellista, jotta jaksaisin vielä lauantainakin juhlia. Pitkien yöunien ja rentouttavan hieronnan jälkeen olikin helppoa alkaa valmistautumaan iltaa varten.

Uusi kaulakorukin pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön ja hienohan se on. Kaulakorun seuraksi valitsin niiteillä koristellut korvarenkaat, jotka sopivat mielestäni hyvin yhteen.

Illan asu oli aika simppeli, mutta tykkäsin siitä todella paljon. Myös uusi korsetti pääsi ensimmäistä kertaa kunnolla käyttöön. Olen aiemmin vain testaillut sitä kotona. Korsetin alle laitoin yhden lempipaidoistani, joka on ohutta, läpinäkyvää kangasta. Musta satiinihame on yksinkertaisuudessaan kaunis ja se sopii moneen eri tilanteeseen ja asukokonaisuuteen.

Korvarenkaat, earrings - Cubus

Kaulakoru, necklace - Cubus

Paita, shirt - Monki

Korsetti, corset - Morticia

Hame, skirt - Second hand

Siamese twins...or something :P

Meikit naamaan, tukka kohti taivasta, vaatteet päälle ja kohti Klubia. Onnistuimme tosin taas jälleen kerran missaamaan ensimmäisen bändin, mutta se on enemmän sääntö kuin poikkeus, että olemme myöhässä.

Toinen esiintyjä Otto Dix oli vähintäänkin mielenkiintoinen yhtye, eikä pelkästään erikoisten esiintymisasujensa takia. Myös musiikki oli todella omaperäistä ja se tietyllä tapaa lumosi kuulijansa. Itsekin vain tuijotin laulajan esiintymisasua, joka oli sekoitus scifiä ja militaristista henkeä. Myös laulajan hyvin korkea ääni oli omaa luokkaansa, mutta yllätyin todella, kun kuulin huhua, että kyseessä olisikin mies. Kerrassaan erikoinen yhtye ja keikka.

Otto Dixin keikan jälkeen oli pakko hieman sulatella näkemäänsä ja kuulemaansa. Kauan sitä ei kuitenkaan ehtinyt tehdä, kun lavalle nousi virolainen Freakangel. Olen nähnyt bändin aikaisemminkin, joten osasin odottaa hyvin energistä keikkaa, mitä se todella olikin.

Viimeisenä lavalle nousi suomalainen Two Witches, joka juhli 25-vuotista taivaltaan. Bändi on siis melkein yhtä vanha kuin minä! Varsinkin nuorempana bändiä tuli kuunneltua enemmän ja pidänkin bändin vanhemmasta tuotannosta huomattavasti enemmän kuin uudesta. Onneksi keikalla kuultiin molempia. Bändi osasi selkeästi ottaa yleisönsä ja sai monet synkiöt kuluttamaan Klubin tanssilattiaa.

Nautin todella paljon kaikista kolmesta keikasta ja jäin tanssimaan vielä bändien lopetettuakin. Dj:t soittivat loistavaa musiikkia mm. The Merry Thoughts:ia, joka on ehdottomasti eräs suosikkini. Tutustuin illan aikana myös muutamaan uuteen tuttavuuteen, mikä on aina positiivinen asia. Uudet ystävät kun ovat aina tervetulleita. Kiitokset vain pojille tanssiseurasta!

Ilta oli niin hauska ja täynnä ihania hetkiä, että en olisi tahtonut lähteä kotiin ollenkaan. Yritimme Villen kanssa saada ihmisiä jatkoille huonolla menestyksellä. Koska jatkoja ei löytynyt, totesimme, että parempi lähteä ruokapaikan kautta kotiin nukkumaan. Tällä kertaa tosin loistavilla fiiliksillä, sillä ilta oli ollut pitkästä aikaa todella mahtava. Kiitokset siitä tasapuolisesti kaikille!

Festivaali olisi jatkunut vielä sunnuntaina, mutta me jäimmekin viettämään iltaa kahdestaan kotiin. Itse halusin aluksi lähteä baariin, mutta totesin, että voihan tuota olla kotonakin. Ville kokkasi meille ruokaa ja itse tein meille pannukakun. Hyvää ruokaa, parasta seuraa ja tv:n katselua. Joskus rauhallinen koti-ilta voittaa klubin. Näin kävi tällä kertaa :)

Translation:

After the first festivalday, I woke up about 3 pm on Saturday. Well I surely was tired. A good night's sleep and relaxing massage made me feel like a new person. I was ready for the second festival day.

I was wearing my new jewelry, earrings with studs and a massive necklace, which in my opinion go very well together.

My outfit for the club was very simple, but I liked it a lot. I also put my new corset on for the first time. Underneath the corset is one of my favorite shirts, which is made of sheer material. That mermaid skirt is simple, but pretty and goes well with many different outfit combinations.

We missed the first band again, but that's not surprising, because we are always late, no matter where we are going.

The second artist Otto Dix was very interesting, and not only because of their strange outfits. Their music was also very distinctive and somehow mesmerized it's listener. Very unique band and show.

The next band was Estonian band called Freakangel. I have seen them alive before and I know that the gig would be energetic, what it surely was.

The last artist was Finnish band called Two Witches, which had it's 25th anniversary concert. So the band is almost as old as I am! I have to say I find the band's older stuff better than the new. Luckily they played also those old songs on their gig. The band surely knew how to take it's audience, so people were dancing and having fun.

All the three gigs were awesome and I really had fun. I also met some nice persons and got new friends, so the night was definitely successful. Actually I had so much fun that I would not have wanted to even go back home. Thanks to everyone for this wonderful festival!

En ole oikein koskaan osannut käyttää neuleita tai villatakkeja. Talvisin olenkin sitten tärissyt kylmissäni, kun en omista tarpeeksi lämpimiä paitoja. Tänä syksynä kuitenkin kauppojen valikoima on yllättänyt iloisesti ja olen löytänyt parikin tyylikästä neuletta, joista esittelen nyt uusimman hankintani.

Tämä neule osui silmiini jo H&M:n verkkokaupassa, mutta en uskaltanut tilata sitä heti. Ihoni nimittäin ei kestä kaikkien neuleiden materiaalia ja joskus ihoni on muuttunut kirkuvan punaiseksi jo muutaman minuutin kosketuksesta väärän materiaalin kanssa. Senpä takia päätin käydä kokeilemassa paidan materiaalia ennen ostopäätöksen syntymistä. Paidan materiaali osoittautui kuitenkin mukavaksi, joten tämä lepakkoneule löysi tiensä vaatekaappiini.

Neule on yksinkertaisuudessaan niin söpö, että se päällä tulee itsellekin söpöilyfiilis ja suupielet vääntyvät pakostikin ylöspäin. Söpöyden lisäksi lepakolla varustettu neule on sopivan lämmin ja erittäin mukava päällä.

Neule oli yllätyksekseni melko reiluhkoa mitoitusta, tosin eipä tuollaisen neuleen tarvitse jokaista kurvia nuollakaan. Oikeastaan pidän tuosta mallista aika paljon. Suosittelen kuitenkin ottamaan yhtä kokoa pienemmän kuin normaalisti.

Lepakkopaita toimi myös osana eilistä asukokonaisuutta, joka oli hyvin mukava ja arkinen. Kävin vain läheisessä kauppakeskuksessa, joten ei ollut tarvetta pukeutua hienommin. Lauantai-ilta sujuikin rauhallisesti kotona punaviinipullon kera. Aina ei ole fiilistä lähteä juhlimaan.

Lepakkoneule, bat sweater - H&M

Legginssit, leggings - Second hand

Ilokseni voin todeta, että tänä talvena en joudu kärsimään kylmyydestä, mutta voin silti pitää itseni tyylikkäästi lämpimänä. Kylmyys onkin oiva tekosyy verhoutua lepakoilla ja kalloilla kuvioituihin luomuksiin, joita tuntuu tänä syksynä löytyvän yllin kyllin. Taistellaan siis kylmyyttä vastaan tyylillä.

Translation:

I have never been the number one fan of sweaters. That's why I have suffered from coldness during a winter time. But for some reason, the shops are full of stylish sweaters on this autumn. So I have bought couple of sweaters for myself and I wanna show my newest purchase to you.

I saw this bat sweater in webshop of H&M some time ago, but didn't order it. My skin is quite sensitive, so I cannot use all the fabrics in my clothing. I had to go to a shop and check if the material is suitable for my skin. The sweater was super comfy and I didn't get any allergic reactions, so the sweater found it's way to my clothes room.

The sweater is simple, but still stylish, warm and so cute. I even feel myself very cute when I'm wearing it and just cannot help myself from smiling.

This sweater was also part of my yesterday's outfit. Very simple and cozy, because I only went to buy some groceries and wine. I spent my Saturday night with a bottle of red wine as my companion. Sometimes you are just not in the mood to party.

I'm glad to tell you, that on this winter I will not have to suffer from coldness, but I can still be stylish. The coldness is a good reason to wrap yourself in clothes decorated with bats and skulls. So let's fight against the coldness with style.

Viime perjantaina kävin piristämässä lähes kuollutta ja kuopattua sosiaalista elämääni. Tämä jatkuva toimettomuus ja kotona istuminen on saanut mielialani laskemaan huolestuttavan alas ja ilonaiheiden keksiminen alkaa jo itsessään käydä työstä. Eilinen toi kuitenkin mukanaan edes pientä piristystä harmaaseen arkeen, sillä pääsin varasijalta aloittamaan uuden harrastuksen. Olin jo haudannut haaveeni uudesta harrastuksesta, mutta niinpä siinä vain kävi, että sain kuin sainkin paikan. Ensi tiistaista lähtien käyn säännöllisesti työväenopiston kurssilla. Kurssi pitää sisällään rentoutumis- ja hengitysharjoituksia, meditointia, chakrojen avaamista ja muuta new age -hörhöilyä. Voin sanoa, että siinä on ohjaajalla tekemistä saada tällainen levoton sielu pysymään edes 5 sekunttia hiljaa aloillaan. Olen kuitenkin varma, että tuollainen hiljentyminen tekee minunlaiselle persoonalle vain ja ainoastaan hyvää. Odotan siis ensi tiistaita jännityksellä!

Tosiaan viime perjantaina lähdin sosialisoitumaan rakkaan pääkaupunkimme yöelämään tai tarkemmin Klub Kalmaan. Täytyy sanoa, että tuo klubi on oma henkilökohtainen suosikkini Helsingin goottiklubeista. Tähän löytyy useampiakin syitä mm. klubi on ilmainen, siellä käy muitakin kuin perussynkiöitä ja siellä soitetaan eniten sellaista musiikkia, jota itse kuuntelen. Olen erittäin iloinen, että tätä klubia jaksetaan järjestää ja siellä on aina hyvä meno.

Aloittelin iltaa kaverini kanssa luonani perinteisen kaavan mukaan; hyvää musiikkia, tukan laittamista ja hieman alkoholipitoisia juomia. Sain tukan laitettua todella pystyyn ja olin mielettömän tyytyväinen siihen. Ja kyllä kaikki tuo kuvassa näkyvä tukka on omaani, ei mitään lisäkkeitä, vain luonnottoman paljon hiuslakkaa ja tupeeraamista :D Enemmän on enemmän ja silleen.

Panostin tukkaani sen verran paljon, että en ehtinyt miettiä vaatteita sen enempää. Halusin uuden vyön osaksi asukokonaisuuttani, joten kokosin hyvin simppelin asun perusvaatteita.

Korvakorut, earrings - Gina Tricot

Paita, shirt - Monki

Vyö, belt - Second hand (new!)

Hame, skirt - Seppälä

Sukkahousut, stockings - Cybershop

Kengät, shoes - Spirit Store

Klub Kalmassa oli Cure-teema, joten luonnollisesti The Cure soi lähes taukoamatta.Sen tahdissa tuli tanssittua useampikin kappale, mutta The Curen kuuntelu nosti pintaan vähemmän iloisia tunteita. Tuli jotenkin haikea ja yksinäinen fiilis, vaikka pöydässäni istui monta ihanaa ystävää. Yritin väkisin loihtia hymyä kasvoilleni ja nauttia illasta, vaikka vaikeaa se oli.

Mahtui iltaan toki hauskojakin hetkiä. Käydessäni yläkerran baaritiskillä (klubi järjestettiin siis alakerrassa) mieskaksikko tuli juttelemaan ja tiedusteli kuuntelenko mahdollisesti Sisters of Mercyä. Poikien ilmeet tosin kertoivat, että taisivat tietää vastauksen jo etukäteen. Toinen hauska tapaus oli eräs mies, joka ehdottomasti halusi ottaa kanssani yhteiskuvan, koska minulla on niin iso tukka :D Mies oli niin hellyyttävä ja silminnähden onnellinen yhteiskuvasta, että hän sai minutkin hymyilemään. Mies antoi vielä kiitoksena kuvasta pusun poskelle. Voi kunpa kaikki ihmiset olisivat noin iloisia ja sosiaalisia.

Viihdyin klubilla kaikesta huolimatta pilkkuun asti ja kipitin kamalassa vesisateessa klubilta Kamppiin. Nykyäänhän Espoon yöbussit lähtevät Kampin terminaalista. Toisaalta ihana, että ei tarvitse enää paleltua ulkona, mutta onko ne bussiliput pakko tarkistaa KOLME kertaa ennen bussiin menoa? Eiköhän se yksi kerta riittäisi? Onneksi yöbussit eivät kuitenkaan enää kierrä koko Espoota ympäri, vaan pääsen lähes puolta nopeammin öisin kotiin.

Nyt ei sitten olekaan tiedossa goottiklubeja pitkään aikaan, joten onkin siis aika aloittaa jokaisen synkiön lempijuhlan eli Halloweenin odotus!

Translation:

Last Friday I went to cheer up my almost dead and burried social life. This continuing idleness causes me depression and my thoughts have been very gloomy for some time. It feels almost like working when I try to come up with some positive things in my life. Yesterdat I received at least positive news, when I heard that I can start my new hobby on next Tuesday. That surely is something I'm very excited about!

I went to our beloved capital Helsinki to clubbing with my dear friends on Friday night. I headed to the club called Klub Kalma, which is my favorite club in Helsinki because of it's free entrance, nice people and good atmosphere.

My outfit for the night was very simple. I just wanted to wear my new belt and didn't think about anything else that much. It took so much time and energy to do my hair, that I didn't think about my outfit that much. But I was very pleased how my hair looked. They were big! More is more and so on ;)

The club had this The Cure theme during all night, so not surprisingly dj's were playing music from the Cure. Unfortunately it made a little bit sad, although I absolutely love the band. It just reminds me of the person I love the most and he wasn't there. I tried to smile and have fun, but it was hard.

But of course there were some good moments too. Couple of guys came talk to me and asked if I like Sisters of Mercy. But it seemed that they already knew what my answer would be. Then one man wanted to take photos with me, because I had so big hair. The man was so delighted and happy because of the pic, that he gave a kiss on my cheek. Why can't all the people be so happy and social?

Despite my sadness the night was ok. Now there are no gothic clubs or events coming so I will start to wait for every spooky kid's favorite holiday Halloween.

"I don't care 'cause I'm not there
And I don't care if I'm here tomorrow
Again and again I've taken too much
Of the things that cost you too much"

Olen halunnut kirjoittaa teille jo monta viikkoa. Ihmiset ovat olleet huolissaan ja kyselleet minne olen kadonnut. Sydäntäni on lämmittänyt monien tuntemattomienkin ihmisten huolenpito. Kiitos siitä.

Valitettavasti en voi valehdella teille, että olisin ollut vain kiireinen ja että kaikki on hyvin. Kaikki ei ole hyvin, mikään ei ole hyvin tai jos onkin, se ei tunnu siltä. Yhtään.

Syksy ja talvi, nuo pimeät vuodenajat eivät ole koskaan sopineet minulle. Pimeys, kylmyys, luonnon kuoleminen, värien haalistuminen ja auringon katoaminen eivät vain yksinkertaisesti sovi herkälle mielenlaadulleni ja alunperin iloiselle persoonalleni.

Viime syksy ja talvi olivat kuitenkin elämäni onnellisimmat. En muista milloin viimeksi elämässäni olisin ollut niin onnellinen, täynnä elämäniloa, hyvää oloa ja uskoa tulevaan. Pitkästä aikaa tulevaisuus ei pelottanut minua. Vaikka syksy oli yhtä synkkä kuin aikaisempinakin vuosina, minun sisälläni loisti valo. Valmistuin monien vaikeuksien jälkeen ammattiin, jonka kuvittelin olevan unelmani. Tapasin miehen, joka oli vastaus kaikkiin rukouksiini. Myöhemmin aloimme seurustella ja rakastuin häneen joka päivä enemmän ja enemmän. Vietin elämäni ikimuistoisimmat ja ihanimmat hetket viime syksynä hänen seurassaan. Tuntui, että kaikki haaveeni toteutuivat yksi kerrallaan, enkä nähnyt mitään syytä, että tämä kehitys ei jatkuisi.

Matkustin myös lähes tasan vuosi sitten Itävaltaan. Reissu oli kerrassaan mahtava ja nautin joka hetkestä (no ehkä en siitä krapulasta). Katselen vieläkin tasaisin väliajoin kuvia tuolta reissulta ja palaan mielessäni noihin upeisiin muistoihin, joita kukaan ei onneksi voi viedä minulta pois.

Vaan jos kuvittelin, että elämäni vihdoin helpottuisi, niin väärässä olin. En tiedä missä vaiheessa se ns. elämä alkaa ja nämä jatkuvat vastoinkäymiset hellittävät. Aloin masentua jo elokuussa ja pelko tulevasta syksystä alkoi jyskyttää rinnassani. Syksyn tuloa ei kuitenkaan voinut estää, vaikka miten olisin halunnut. Tuntui kuin olisin pudonnut lehtien mukana jonnekin niin syvälle, että en tiedä voinko enää päästä täältä ylös.

Aamuisin haluaisin vain jäädä sänkyyn ja niin yleensä jäänkin, koska minulla ei ole mitään syytä nousta sieltä. Olen silti pakottanut itseni ulos ihmisten ilmoille, vaikka se ahdistaakin. Tiedän vuosien kokemuksella, että jos jään kotini seinien sisään pidemmäksi aikaa, tulee kodistani minulle pian vankila. Mitä enemmän eristäytyy, sitä vaikeampaa sieltä on enää lähteä ulos. On liian helppoa vain hautautua omiin murheisiinsa ja unohtaa muu maailma.

Päivät pitkät mielessäni risteilee toinen toistaan synkempiä ajatuksia. Ne ovat niin synkkiä, että ne pelottavat jopa minua itseäni. Olen välillä jopa toivonut, etten aamulla enää heräisi, että voisin vain haihtua pois. Mutta tiedän etten voi kuolla, että on pakko taistella ja jaksaa. On vain yksinkertaisesti pakko. Minulla on niin paljon unelmia ja haaveita vielä elämässäni toteuttamatta ja vahva tunne siitä, että tehtäväni tällä planeetalla on vielä kesken. Tiedän myös olevani muutamalle ihmiselle esikuva ja ihailun kohde, enkä tahdo pettää heitä.

Olen todella yrittänyt taistella, olla positiivinen ja tehdä edes joitain asioita, jotka voisivat piristää. Viime viikko oli pitkästä aikaa ihan hyvä viikko ja kaksi viimeisintä viikonloppua ovat olleet ihania. Viime viikonlopun vietin Villen luona Tampereella ja pitkästä aikaa nauroin koko sydämestäni. En edes muistanut miten hyvältä se tuntuu. Ihana viikonloppu antoi hieman voimia jaksaa.

Silti on raskasta olla usein yksin. Tunnen itseni äärimmäisen yksinäiseksi, enkä tahtoisi enää asua yksin. On niin raskasta olla aina vastuussa kaikesta yksin. Teen lähes aina kaiken yksin, kaikki on aina minun vastuullani. Ei ole ketään, jonka kanssa jakaa elämän iloja ja suruja, ei ketään, jonka vieressä nukkua, ei ketään, jonka kanssa käydä vaikkapa yhdessä kaupassa, ei ketään tai mitään. Tuntuu, että saan vain välillä kokea tuota onnea ja sitten se viedään taas pois. En vain yksinkertaisesti jaksa enää elää yksin. Alussa pidin siitä ja se oli mukavaa, mutta nyt se vain satuttaa ja aiheuttaa syvää masennusta. En tiedä miten kauan jaksan enää elää yksin. Lemmikkieläimetkään eivät koskaan voi korvata toista ihmistä, vaikka karvalapsista toki iloa onkin.

Myös jatkuva toimettomuus ei sovi minulle. Olen energinen, sosiaalinen ja aktiivinen ihminen, joka kaipaa paljon tekemistä. Olen todella yrittänyt hakea töitä, enkä vain pyöritellyt peukaloitani. Olen hakenut muitakin kuin oman alan töitä, mutta heikolta näyttää. Jatkuvat uutiset uusista yt-neuvotteluista eivät todellakaan kohota mielialaa, vaan saavat miettimään kenelle tässä maassa kohta enää on töitä? Olen myös alkanut epäillä itseäni. En olekaan enää varma, että olen opiskellut unelma-ammattini. Pitäisikö sitten opiskella jotain muuta? Pitäisikö hankkia täysin toinen koulutus? Tuntuu, että olen totaalisen hukassa tälläkin elämän osa-alueella. Olen niin kateellinen ihmisille, jotka jo lapsena tiesivät oman unelma-ammatinsa. Minä en tiennyt, enkä tiedä vieläkään.

Nyt jollakin blogitohtorilla on varmaan taas päteviä syitä masennukseeni tai parhaimmillaan vielä väittää, että "ethän sinä voi olla masentunut". Se on kuitenkin turhaa. Minulla ei ole syytä valehdella, etkä sinä voi koskaan tuntea toisen ihmisen sielunmaisemaa täysin, et varsinkaan pelkän blogin perusteella, joka on omistettu ensinnäkin pinnallisille asioille.

Niistä asioista puheenollen: Ei, en ole muuttamassa blogiani miksikään angstausblogiksi, jossa itken elämän kurjuutta, kiroan ihmiset alimpaan helvettiin ja kerron halustani kuolla. Yritän pitää blogin samanlaisena kuin se on aina ollutkin. Minulla on teille monen postauksen kuvat jo valmiina ja naputtelen nuo postaukset teille, kunhan vain jaksan. Näiden lisäksi olisi uusia mallikuvia, uutta talvivaatetusta, sekä muutama asukuva. Toivon todella, että saisin nuo postaukset tehtyä, koska kuvatkin ovat jo valmiina.

Tällaista tällä kertaa. Valitan, että minulla ei ollut tämän positiivisempaa kerrottavaa, mutta ne vahvimmatkin persoonat väsyvät välillä. Aina ei jaksa olla iloinen, eikä täydellinen. Toivon, että teillä muilla on ollut huomattavasti parempi syksy. Itseäni pelottaa miten selviän loppuvuodesta, juhlapyhiä en uskalla edes ajatella. Toisaalta en uskalla ajatella edes seuraavaa päivää, koska jokainen sekuntikin tuntuu olevan liikaa kestää.

Lopuksi kappale, joka on luultavasti kirjoitettu minusta. Mikään kappale ei voisi paremmin kuvata elämääni. Suosittelen kuuntelemaan kappaleen sanoja (alla vain muutama säkeistö).

"It's a long walk and the music is loud
She sees an old friend as she walks through the crowd
Puts on her best smile
But underneath it, she's a broken girl

She struggles with an awful decision
Stay at home or walk in alone
Her mother does her best to console her
Her father doesn't know what to say

Puts on her makeup, puts on the new dress
Holds her head high, then gets in the car
Tells herself that no one will notice
Assuming she can make it that far

On the way, she imagines reactions
Cupped hands whispering into ears
Secretly hoping that he'll be there watching
And she's also hoping he won't

It's a long walk and the music is loud
She see an old friend as she walks through the crowd
Puts on her best smile
But she will always be a broken girl"

Olen palannut takaisin bloggaamisen pariin näin useamman kuukauden tauon jälkeen. Tästä voitte kiittää itseänne ihanat lukijat, jotka aktiivisesti lähetitte minulle viestejä ja pyyntöjä, että jatkaisin blogin kirjoittamista. Pyyntöihinne on nyt vastattu eli blogi jatkuu entistä ehompana!

Elämässä on tapahtunut niin paljon kaikenlaista, että en tiedä edes mistä aloittaisin. Osa varmasti huomasikin, että elämässäni oli syksyllä melkoinen kriisi, jonka seurauksena tein elämässäni muutamia muutoksia. Suurimpana oli varmasti ero poikaystävästäni. Monille ero tuntui tulevan totaalisena yllättyksenä, mutta läheiseni tiesivät minun miettineen eroa jo kuukausia. Halusin kuitenkin olla varma päätöksestäni, enkä tehdä mitään hätiköityjä ratkaisuja. Eräänä iltana vain mittani niin sanotusti tuli täyteen ja päätin vuodenmittaisen parisuhteeni. Joskus se rakkauskaan ei vain riitä. Ja ennen kuin juorut lähtevät liikkeelle, niin kerrottakoon, että eroon ei liity sen suurempaa draamaa eikä kolmansia osapuolia. Olemme edelleen Villen kanssa ystäviä ja toivon, että näin tulee aina olemaan :)

Olin luonnollisesti todella surullinen eron jälkeen ja nenäliinoja kului kyllä useampikin paketti. Vetäydyin kuoreeni, katosin netistä ja lopetin vastaamasta puhelimeeni. Ystäväni kuitenkin todistivat jälleen kerran olevansa vähintään painonsa arvosta kultaa. He kyselivät ahkerasti kuulumisiani ja varmistivat, että olen vielä elävien kirjoissa. He eivät jättäneet minua yksin, vaan aktiivisesti pitivät minut kiinni elämän syrjässä. Minä olin valmis luovuttamaan, mutta he sanoivat, että se ei nyt vain käy. En tiedä mitä niin hyvää olen tehnyt ansaitakseni noin ihanat ystävät elämääni, mutta te olette parasta!

Noin viikon verran märehdin eroa ja velloin hirveässä itsesäälissä, mutta sitten totesin, että nyt riitti. En kestänyt katsella enää itseäni ja sain jostain hirveästi voimaa ja sisuunnuin. Ajattelin, että paskat tästä, eteenpäin sanoi lappilainen lumihangessa. Jatkoin aktiivisesti rakasta juoksuharrastustani. Mitä enemmän ero satutti, mitä enemmän ihmisten ilkeät kommentit mm. täällä blogissa vituttivat, sitä kovempaa juoksin. Sain kaikista ikävistä asioista voimaa juosta entistä kovempaa ja mitä kovempaa juoksin, sitä enemmän kasvoi haluni näyttää kaikille, että minä en lannistu. Juostessani kuvittelin myös itseni onnellisena, kauniina, vahvana, rakastuneena ja tyytyväisenä elämääni. Uskomatonta, mutta rankka fyysinen treeni ja positiivinen ajattelu palauttivat minut takaisin elämään nopeammin kuin olisin ikinä uskonut. Tuntui kuin olisin syntynyt uudelleen ja saanut elämäniloni takaisin monen kuukauden masennusjakson jälkeen. Aloin yksinkertaisesti taas nauttia elämästä! Tuntui, että olin parisuhteessa unohtanut itseni kokonaan ja lopettanut jollain tasolla elämästä. Vasta nyt olen tajunnut, miten huonosti voin suhteessa ja millainen helpotus ero lopulta minulle oli. Näin ei varmastikaan saisi sanoa, mutta ero on yksi parhaita asioita, mitä minulle viime vuonna tapahtui.

Eron jälkeen vannoin, että en tahdo vähään aikaan miestä elämääni...ja muutama päivä tuon lausumisen jälkeen löysin itseni istumasta treffeiltä. Eihän se nyt taas mennyt ihan kuten suunnittelin. Vannomatta paras, selkeästi. Eihän siinä mitään, jos vähän käy treffeillä, mutta minä menin ihastumaan toiseen melkoisella voimakkuudella. Siis minä, joka ei yleensä ihastu keneenkään, jota on lähes mahdotonta saada ihastumaan. Mutta minkäs sitä tunteilleen ihminen voi. Täytyy kyllä rehellisyyden nimissä myöntää, ettei tuo ihastus ole ottanut laantuakseen yhtään. Välillä tuntuu kuin olisin siipiä vailla ja välistä tekisi mieli hakata päätä seinään. Ihastuminen - niin kamalaa ja niin ihanaa. Mutta eipä siitä sitten sen enempää täällä ;)

Sitten kerron miksi pistin blogini piiloon ihmisiltä. Kukaan muu kuin minä ei siis blogiani nähnyt sinä aikana. Olin jo valmiiksi todella masentunut ja elämäni todella sekaisin, että en vain yksinkertaisesti jaksanut lukea päivästä toiseen anonyymien ihmisten haukkuja ja arvostelua siitä miltä minun tulisi näyttää, miten elää elämääni ja miten toimia. En yleensä anna tuollaisille kommenteille mitään painoarvoa, mutta koska olin jo valmiiksi huonossa kunnossa, niin kyllä ne ilkeät kommentit silloin vain satuttavat. Bloggaajallakin on tunteet. Olen lähes aina surullinen, kun saan lukea noita ilkeitä kommentteja, en itseni takia, vaan niiden ihmisten, jotka voivat niin pahoin, että heidän on pakko purkaa pahaa oloansa muihin ihmisiin tuolla tavalla. Se on kovin surullista. Toivon, että nämä ihmiset miettisivät mikä ajaa heidät haukkumaan ja arvostelemaan tuntematonta ihmistä. Kaikista ihmisistä ei tarvitse pitää, mutta ihminen, joka on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä, ei koe tarvetta polkea muita ihmisiä alas vaan päinvastoin. Jos olet tyytymätön itseesi ja omaan elämääsi, niin älä pura sitä viattomiin kanssaihmisiin vaan mieti, mitä sinä voisit tehdä tänään, jotta elämäsi olisi parempaa. Sinä olet oman onnesi seppä ja pystyt juuri siihen, mihin uskot pystyväsi! Toivon kaikille - ja kyllä myös ihmisille, jotka ovat olleet minulle inhottavia, kaikkea hyvää elämään. Ja todella tarkoitan tätä. Toivon, että jonain päivänä voit katsoa itseäsi peilistä ja tarkastella elämääsi ja todeta hymyssä suin, että rakastat itseäsi ja elämääsi. Niin minäkin teen, joka päivä. Minä en syntynyt tänne miellyttämään ketään, enkä aio tehdä niin jatkossakaan. Aion olla juuri se ärsyttävän ihana oma itseni, pidit siitä tai et! Olen paljon mieluummin sekä vihattu että rakastettu persoona kuin ihminen, joka ei herätä mitään tunteita. Toisille ehkä sopii se, että heitä ei erota tapetista ja se, että he kuuluvat hiirulaiskerhoon, mutta minä en ole sellainen ihminen. Voimakkaat persoonat kun ovat aina niitä, jotka herättävät tunteita puolesta ja vastaan. Jos et pidä minusta, se on vain ja ainoastaan sinun ongelmasi, koska haters gonna hate. Olen huomannut, että se on aivan sama miltä näyttää tai mitä tekee, niin aina löytyy joku, joka valittaa. Toiselle kumarrat, niin toiselle pyllistät. Niin se elämä menee. En aio enää myöskään julkaista blogissani negatiivisia kommentteja, vaan poistan ne samantien. En tahdo elämääni ikäviä asioita, joten en aio uhrata aikaani ja ajatustani negatiivisille asioille :)

Tällä hetkellä voin todella sanoa nauttivani elämästä. Ei, elämäni ei ole täydellistä, mutta silti nautin siitä. Nautin siitä, kun saan juoda aamukahvini rauhassa, kun saan juosta kunnon hikilenkin aamusta katsellen samalla jäässä olevaa merta, kun olen viettänyt ikimuistoisia iltoja poikien kanssa Helsingin eri kuppiloissa, kun olen nauranut ystäväni kanssa vedet silmissä typerille jutuille, kun olen herännyt ihanan pojan vierestä, kenestä todella pidän, kun olen löytänyt ihanan uuden tuttavuuden netin kautta, jolla on samanlaiset kiinnostuksen kohteet kuin minulla jne. Kun muutin asenteeni takaisin positiiviseksi on elämäni muuttunut täysin erilaiseksi. Muutin myös ulkonäköäni melko radikaalisti, mutta esittelen sen muutoksen myöhemmin blogissani. Uusi look, uusi asenne ja uusi elämä! Uskon, että vuosi 2013 tuo elämääni paljon uusia, ihania ja mahtavia asioita. Toivon, että se tuo sitä myös sinulle :) Olen päättänyt toteuttaa yhden suurimmista unelmistani tänä vuonna. Unelman, jota olen odottanut yli 12 vuotta. Jokainen blogiani pidempään seurannut tietää, että tässä maailmassa on minulle yksi bändi ylitse muiden: Blutengel. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin matkustan huhtikuussa Müncheniin Dark Munich Festival -tapahtumaan katsomaan kyseistä bändiä. Muutama saksalainen kaveri on jo lupautunut seurakseni ja muutama on tulossa myös Sveitsistä katsomaan minua ja nauttimaan festivaalitunnelmasta. Aivan parasta! Olen aivan innoissani tuosta reissusta ja odotan sitä enemmän kuin kuuta nousevaa. Aion pitää siellä niin hauskaa ja ottaa reissusta kaiken ilon irti. Reissun lisäksi odotan myös tulevia syntymäpäiväjuhliani. Niistä tulee parhaat ikinä! Vietän helmikuun alussa siis 27-vuotis syntymäpäivääni prinsessateemalla ja suuremman luokan bileet järjestän pitkästä aikaa täällä kotonani. Siinä raikaa koko Kivenlahti, kun pistän parin vuoden tauon jälkeen kunnon juhlat pystyyn!

Lopuksi haluan sanoa vain yhden asian sekä ihanille ystävilleni, uskollisille lukijoilleni, kuin anonyymeille ilkeilijöille ja vihamiehillenikin. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin:

Translation:

So.. long time no see, but now I'm back! I don't know where to start, so much have happened in my life during this couple of months. Well big news first: I left my boyfriend after one year together. I had been thinking about break-up for some time, but I wanted to be sure that I will make a right decision. And I can say that it was one of the best choices I have ever made in my life. There was no drama or third persons involved. Sometimes love is just not enough. Unfortunately. But we are still friends and I really hope it will be like that :)

Of course I was very sad at first and spent way too many tissues. I just wanted to be alone, I was away from social media and didn't answer to my phone. My friends didn't give up, they were calling me and asking if I want something and just wanted to be sure, that I'm still alive. My friends - they are the best. I don't know what good have I done to be worthy of so amazing people in my life. They really are the reason why I'm still here.

I was sad because of the break-up something like one or two weeks, but then I was like fuck this shit. I'm not going to waste my life of being this horrible-looking and miserable person. I continued my my running hobby and the more sad I was because of the break-up, the faster I ran. When I was running I started to visualize myself as a happy, beautiful, strong and in love person who is happy with her life. And amazingly it worked! I was back on track faster than I ever imagined. Simply I just started to enjoy life and the fact that I'm still alive.

After the break-up I said that I want no man in my life...and after couple of days I was on a date. Fail! Well there's actually nothing bad to go on a date, but it was bad that I fell in love with him immediately. You just can't control your feelings, they just come and go how they want. And I had to admit that I'm still very much in love with him. It's sweet and it's horrible at the same time!

Now I'm so proud that I can say really enjoying my life. No, my life is not perfect, but I still love it! After changing my attitude from negative to more positive, my life turned upside down. I also changed my look, but you will see that later. New look, new attitude, new life! I strongly believe that year 2013 will bring me many good, amazing and positive things to my life. I wish the same to all of you!

I have also decided to make my dreams come true. So if everything goes like I want, I will go to Dark Munich Festival on April to see BLUTENGEL! I have been waiting for that moment for over 12 years, so it's a big deal to me! I'm so excited! I'm also arranging my 27th princess theme Birthday Party and it will be a huge party! Can't wait for my birthday! It will be soooo awesome!

So that's all for now. I will continue my blogging because of you my lovely readers. Thank you for your heart-warming comments. Because of you, I wanted to start blogging again. Hugs, kisses and all the best for you!

Tuossa viime vuonna vielä syksyn ollessa kauneimmillaan kävin keikistelemässä Tonin kameran edessä Vantaankoskella. Voin kertoa, että kuvaukset eivät olleet mitään glamouria. Tihkusade sai tukkani lässähtämään useaan kertaa, piikkareiden korot upposivat maahan, vaihdoin vaatteita pakettiauton sisällä ja sain koskesta vettä päälleni ja tämän seurauksena vaatteeni olivat mukavan kosteat. Aiheutin myös jonkinlaista hämmennystä erään turistiryhmän keskuudessa pomppiessani pvc-hameessa ja piikkareissa ulkoilualueella. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, saimme kuvat otettua ja muutama onnistunutkin otos joukosta löytyi.

Pics: Toni

Edit: Me

Paita, shirt - Gina Tricot

Korsetti, corset - Morticia

Legginssit, leggings - New Look

Kengät, shoes - Ellos

Kaulakoru, choker - Glitter

Paita, shirt - Lindex

Korsetti, corset - Second hand

Hame, skirt - Second hand

Legginssit, leggings - Gina Tricot

Kengät, shoes - Pleaser

Nose to ear chain - Second hand

Kaulakoru, necklace - Cubus

Korsetti, corset - Second hand

Hame, skirt - H&M

Sukkahousut, stockings - Gina Tricot

Kengät, shoes - Pleaser

Tuntuu oudolta katsoa näitä vanhoja kuvia, koska näytän nykyään niin erilaiselta - tai ainakin minusta tuntuu siltä. Omasta mielestäni näytän jotenkin "elottomalta", aivan kuin jotain puuttuisi. Ehkä se oli se elämänilo ja energia, jota olen aina halunnut levittää ympärilleni. Onneksi sain sen takaisin. Jotenkin ironista, että edustan synkkää alakulttuuria, mutta olen luonteeltani aivan päinvastainen. Uusi lookkini sopiikin mielestäni paremmin persoonaani. Älkää kuitenkaan huoliko, en ole ostanut oranssia kukkamekkoa ja laittanut itselleni vaaleaa polkkatukkaa. Joskus on kuitenkin hyvä hieman uudistua, koska vaihtelu virkistää, sekä miehissä, että tyylissä ;)

Translation:

These modelling photos are from last year, when there was still those beautiful colors of autumn. And I can tell you that there was not much glamour involved in these photoshootings. The rain made my hair flat, my high heels got stucked in mud, I changed my clothes inside the van and water from the rapid made my clothes wet. But after all we managed to get some great photos.

It feels a little bit strange to watch these old photos, because I look so different at the moment or at least I feel like I do. I think I look like "lifeless" somehow, like there was something missing. Maybe it was that joy of living and positive energy, which I have always wanted to spread around me. Luckily I got it back. Somehow it's ironic, that I'm part of this dark gothic subculture, but my personality is so opposite of that. I think my new look suits better for my personality. But no need to worry, I don't wear orange floral dress and have blonde bob haircut. Sometimes it's just good to change a bit, because it's refreshing..when it comes to both style and men ;)

Saatuani itseni kasaan ennätysajassa eron jälkeen ja muutettuani elämänasennettani huomattavasti positiivisemmaksi, koin syntyneeni uudelleen. Visuaalisena ihmisenä minusta kuitenkin tuntui, että myös ulkoinen olemukseni kaipasi muutosta ja tällä kertaa jotain näkyvämpää ja radikaalia. Mietin uutta lävistystä (olen muuten ottanut lävistyksistäni kaksi juuri eron jälkeen), mutta se tuntui liian tylsältä ja pieneltä muutokselta. Halusin jotain enemmän! Jotain mikä varmasti huomattaisiin. Halusin niin palavasti, että sisäinen muutokseni näkyisi myös ulospäin. Sitten eräänä yönä se idea iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. En osaa sanoa mistä ihmeestä tuo idea päähäni tuli, koska en ollut harkinnut sitä missään vaiheessa. Se vain tuli "jostain". Mutta uskon, että tällekin päähänpistolle on jokin tarkoitus, koska en usko sattumaan, vaan kohtaloon.

Niinpä marssin heti seuraavana päivänä luottokampaajani Minnan puheille ja kysyin suostuisiko hän auttamaan naista hädässä. Minna lupasi tehdä minusta kauniin, mutta jouduin odottamaan muodonmuutosta vielä pari viikkoa. Salasin muutoksen lähes kaikilta. Kerroin muutamille ihmisille, että olen tekemässä jotain radikaalia, mutta en tarkalleen mitä. Ainoastaan äitini ja bestikseni tiesivät mitä tulisi tapahtumaan. Halusin yllättää ihmiset, vaikka monille oli jo yllätys miten nopeasti toivuin erosta ja jatkoin elämääni kuin uudestisyntyneenä.

Tässä kuvassa väri on kaikista lähimpänä totuutta, kiitos luonnonvalon.

Voin kertoa, että se päivä, kun istuin kampaajan tuoliin, jännitti aika tavalla. Ei se muutos, vaan lähinnä se kestäisikö tukka parkani usean värinpoiston. Totesin, että jos olen kalju tämän jälkeen, niin täytyy vain ostaa muutama peruukki. Päätin, että antaa mennä ja itketään sitten, jos tulee tarve. Lähes seitsemän tuntia siinä meni, että tukkani sai uuden värityksen, mutta se oli sen arvoista. Kaksi värinpoistoa koko tukkaan ja joihinkin kohtiin vielä kolmas. Sitten magentaa hiusväriä päähän ja peukut pystyyn, että lopputulos on sellainen mitä kuvittelin. Ja olihan se! Sitten vielä siistittiin latvat ja uusi paranneltu versio Heidistä oli syntynyt.

Hiusväristäni sen verran, että se on sekoitus kahta eri Directionsin shokkiväriä: Tulip ja Rose red. Kirjoitan vielä erillisen postauksen tuotteista, joita käytän hiusteni muotoiluun, sekä kerron miten shokkivärin saa näyttämään hyvältä vielä usean pesun jälkeenkin.

Täytyy myöntää, että jouduin muutaman hetken katselemaan itseäni peilistä ennen kuin totuin näkyyn joka minua peilistä kohtasi. Olenko tuo todella minä? Minulla oli 13 vuotta musta tukka ja yhtäkkiä olin muuttunut elegantista tummatukasta sähäkäksi punapääksi. Mutta minä rakastin muutosta enemmän kuin uskalsin ikinä toivoa. Pitkästä aikaa olin taas tyytyväinen omaan ulkomuotooni ja se nosti itsetuntoni uusin ulottuvuuksiin.

Parin päivän päästä muutoksestani olinkin sitten jo ensimmäisillä treffeilläni eron jälkeen. Treffeillä, joita minä ehdotin. Siis minä, joka ei tee yleensä aloitteita, saati, että lähtisin treffeille helposti. Jokin vain naksahti päässäni eron jälkeen ja päätin valittamisen sijasta alkaa tekemään itselleni ja elämälleni jotain. Se todellakin kannatti. Niin itsevarma en kuitenkaan vieläkään ole, ettenkö olisi treffejä jännittänyt. Sydän jätti kyllä varmasti pari lyöntiä välistä sinä iltana. Onneksi olin ennen treffejä ollut ihanan lappilaisen homppelipojan synttäreillä, jossa olin vetänyt hieman boolia pohjille. Se tuli enemmän kuin tarpeeseen, koska muuten en olisi varmaan uskaltanut mennä koko treffeille. Täytyy sanoa, että tuo ilta oli kyllä yksi parhaimmista ja ikimuistoisimmista koko viime vuonna.

Enkä pelkästään minä muuttunut, vaan myös muiden ihmisten suhtautuminen minuun. Kun ennen sain olla rauhassa yksinään joka paikassa, niin nykyään ei ole sitä pelkoa. Myyjät kaupassa tulevat kehumaan ja ovat ystävällisempiä kuin ennen, miehet tulevat iskemään metrossa, bussipysäkillä, ruokakaupassa, baarissa ja jopa kassajonossa. Viheltelyjä kuulee harvasen päivä ja meinasin toissa viikonloppuna saada sydänkohtauksen erään auton tööttäilyn ansiosta. Muutama viikko sitten myös tuntematon nainen tuli kehumaan minua baarissa. Siis mistä lähtien Suomessa ovat naiset tulleet kehumaan toisiaan baarissa? En tiedä voiko tämä johtua vain hiustenväristä vai onko omalla asennemuutoksellakin ollut vaikutusta asioihin. Niin hämmentävää kuin tämä kaikki minusta onkin, niin nautin tästä kyllä täysillä. Tokihan hymyilevää ja itsevarmaa ihmistä lähestyy mieluummin kuin murjottajaa, jonka koko olemus viestittää "jätä minut rauhaan".

Tuntuu, että en suhteen loppuvaiheessa nauttinut yhtään mistään. Kun lähdin klubeille viikonloppuisin, pääädyin yksin istumaan nurkkaan tylsistyneenä. En osannut enää pitää hauskaa. Ystäväni ihmettelivätkin mitä tapahtui sille iloiselle ja sosiaaliselle Heidille, jolla oli aina hauskaa ja bileet pystyssä missä ja milloin tahansa. Vaan toista se on nykyään. Olen ottanut kaikki ne hauskat illat takaisin, mitkä parisuhteessa ollessani menetin. Minut onkin voinut bongata joka viikonloppu viettämästä huippuhauskaa iltaa poikien kanssa Helsingin eri kuppiloista. Yhtäkään tylsää tai ikävää iltaa minulla ei eroni jälkeen ole ollut. Viimeinkin sain tehdä aivan mitä halusin, enkä uhrannut ajatustakaan sille, mitä joku toinen toiminnastani ajattelee. Olen aina ollut melkoinen flirttiperse luonteeltani ja nyt olen antanut sen todellakin näkyä. Flirttailu on mielestäni elämän suola, eikä siinä tarvitse olla mitään vakavaa. Elämää ei pidä ottaa turhan vakavasti, vaan elää jokainen päivä täysillä!

Haluan tällä kirjoituksellani kannustaa myös muita elämänmuutokseen. En voisi itse olla tällä hetkellä tyytyväisempi päätöksiini, joita elämäni suhteen tein. Kyllä, ne pelottavat. Kyllä, ne myös satuttavat, mutta kerran se vain kirpaisee. Niin kliseistä kuin se onkin, niin on totta, että elämässä ei voi mennä eteenpäin ennen kuin on heittänyt hyvästit menneisyydelle. Mustan hiusvärin mukana viemäristä huuhtoutui alas myös menneisyyden painolasti, jota olin kantanut mukanani aivan liian pitkään. Enää minun ei tarvitse kantaa sitä mukanani.

Ihmisten reaktiot muutoksestani ovat olleet vain ja ainoastaan positiivisia. Varsinkin äitini on hyvin mielissään piristyneestä olemuksestani ja hän sanoikin, että punainen tukka toi minuun paljon enemmän eloa. Täytyy itsekin rehellisyyden nimissä sanoa, että tämä magentanvärinen tukka kuvaa paremmin persoonaani: rohkea, räväkkä, tulinen, kiihkeä, tunteellinen, räiskyvä ja intohimoinen. Ehkä palaan vielä joskus takaisin mustaan, mutta tällä hetkellä viihdyn paremmin kuin hyvin punapäänä ja se, että itse tykkää, on pääasia!

"Dance like you've never danced before
Dance, leave all your doubts behind
Feel, like you've never felt before
Feel, like a dark queen of the night"

Translation:

After getting over my break-up and changing my attitude completely, I felt like I had born again. I felt so good inside, but outside I looked like I had lost everything. I looked so lifeless. As a very visual and artistic person I wanted to show outside how I feel inside. It had to be something radical! Something that everyone would notice. I wanted something big! And one night it came to my mind out of nowhere. I don't know where that idea came from, but I'm sure it was meant to be like that.

So on next day I went to visit for my hairdresser and asked if she could help me with this problem I had. And of course she promissed to make me pretty again. Unfortunately I had to wait two weeks until my extreme makeover. I told about this makeover for only two people, to my mom and my bestfriend. I really wanted to surprise people, although many people were already surprised about how quick I was over my break-up and continued my life like a reborn.

But that day when I sat on the chair of a hairdresser, I was quite nervous. Not because of the makeover, but I was afraid of losing all of my hair. I was not sure that my hair would still be on my head after many bleachings. I just told myself, that if I would be bald after this, I just had to buy a wig. It took 7 hours, two and a half bleachings and lots of magenta hair dye. But it was totally worth of that! It was better than I expected and even more! For sure I looked different. The new and better version of Heidi was born.

I have to admit that it took some time to get used to the person who was starting back at me from the mirror. Is that really me? Do I look like that? I had turned from elegant brunette to saucy redhead. But I loved my change more than I ever dared to hope and I still do love it. My self-confidence got higher and I was very pleased with my new look.

Surprisingly other people also started to treat me differently. Before changing my attitude and looks unknown people usually didn't talk to me or get any contact. Now it's totally opposite. People come to talk to me, salepersons praise my looks, men are flirting with me in everywhere, in the metro, at the shops, at the bars and so on. It feels a little bit strange to me, but I really enjoy this kind of attention. I don't know if it's because of my hair color or my new attitude or both.

People's reactions to my change have only been very positive. Especially my mom said that I look so much more lively and I have to agree with her. To being honest this magenta colored hair suits better for my personality: daring, saucy, passionate, emotional and effervescent. Maybe I will go back to black on some day, but at the moment I really enjoy of being hot redhead. And that's the most important thing!

Bloggaustaukoni aikana en tehnyt hirveästi ostoksia, koska ei sattuneista syistä huvittanut lähteä ihmisten ilmoille ahdistumaan, varsinkaan ennen joulua. Muutenkin kauppojen valikoima oli mielestäni syksyllä aika surkea, minkä takia tein muutaman tilauksen Suomen rajojen ulkopuolelta - Briteistä.

Eräs ystävällinen lukijani kertoi minulle brittiläisestä verkkokaupasta nimeltä Punk Rock Shop, josta tilasin muutaman bändipaidan, rintamerkkejä ja kangasmerkkejä. Tarkoituksenani oli tuunata eräs jakkuni uuteen uskoon, mutta toistaiseksi se on jäänyt vielä tekemättä. Olen nimittäin käyttänyt kyseistä jakkua paljon töissä, enkä usko, että goottirock-bändien kangas- ja rintamerkeillä tuunattu jakku antaisi hirveän ammattimaista kuvaa minusta. Ehkä ostan siis uuden jakun tuunausta varten.

Harmikseni verkkokaupassa ei ollut juurikaan bändipaitoja naisille, vaan suurin osa oli miesten mallia. Tilasin yhden lady fit -paidan ja kaksi miesten t-paitaa. Tarkoituksenani on leikata toisesta miesten paidasta kuva irti ja ommella se jakun selkämykseen kiinni. En vain ole saanut vielä päättänyt kumman paidan leikkelen. Luultavasti tuon Siouxsie and the Banshees -paidan kuitenkin, koska mielestäni tuo printti sopii hyvin juuri selkäpuolelle.

Löysin myös viimein tuon Sisters of Mercyn paidan, jonka teksti kertookin kaiken oleellisen. Sopivasti asennetta!

Näiden lisäksi tilasin myös niitä merkkejä, jotta saisin jakkua tuunattu vielä lisää. Myös muutamat niitit on tarkoitus kiinnittää jakkuun, kunhan saan ostettua niitä jostain.

Toinen uusi tuttavuus verkkokauppojen saralla oli myös brittiläinen New Look. Kyseinen kauppa myy suhteellisen edullisesti kaikenlaisia vaatteita ja asusteita. Olen naputellut kyseiseen kauppaan nyt muutaman tilauksen ja kaikki on sujunut ongelmattomasti, eikä tuotteissa ole ollut juurikaan valittamista. Mitä nyt erään paidan koko oli huomattavasti isompi kuin mitä netissä oleva kokotaulukko antoi ymmärtää. Onneksi äitini kuitenkin pienensi paidan minulle sopivaksi, koska en viitsinyt alkaa palauttamaan alle 10 euron paitaa.

Ensinnäkin löysin New Lookin sivuilta aivan ihania legginssejä kolme paria. Nuo luuprintillä varustetut leggarit vilahtivatkin jo aikaisemmassa postauksessa.

Tilasin myös ristiprintillä olevan hameen, jota käytin syksyllä lähes kyllästymiseen asti. Hameesta tuli ehdoton suosikkini samantien, kun kaivoin sen paketista esiin.

Olen selkeästi mieltynyt risteihin, koska tilasin vielä näiden lisäksi mekon ristiprintillä. Kyseinen mekko on kyllä melkoisen lyhyt, mutta ratkaisin ongelman pukemalla paksummat leggarit mekon alle. Esimerkiksi uutenavuotena päälläni oli tämä mekko ja wetlook legginssit. Loistava yhdistelmä!

Ja eivät ne ristit vielä siihen loppuneet. Olen nimittäin etsinyt ties miten kauan lantiolle tulevaa vyötä, jossa roikkuisi erilaisia ristejä. Ja New Lookin sivuilta sellainen viimein löytyi, vieläpä edullisesti.

Viimeisenä tilasin tuollaisen simppelin mustan paidan, jossa on edessä kolme aukkoa. Näyttää päällä tosi kivalta. Paidalla oli hintaa muistaakseni seitsemisen euroa, joten kalliiksi ei tätä paitaa voi sanoa. Pahoittelen, että paita on kuvassa aika ryppyinen, mutta se oli tullut juuri pyykistä.

Että sellaisia ostoksia on tullut tehtyä tässä tauon aikana. Aion esitellä myöhemmin myös muutamat second hand -löydöt, jotka tein Goottikirppiksen kautta, sekä kaikki ne korut, joita olen taas tapani mukaan hamstrannut eri liikkeissä. Näiden lisäksi aion kertoa joulustani, sekä hiustenmuotoilutuotteista ja shokkiväreistä. Postauksia oon siis tulossa aina kun vain ehdin niitä tähän koneelleni naputtelemaan. Toivottavasti jo huomenna! Huomenna on taas tiedossa kuvaukset ja rankkaa treeniä. Kiinnostaisiko ketään muuten lukea treenaamisestani ja ruokavaliostani? Niistä on nimittäin ainakin joskus toivottu postausta. Voisin sellaisenkin naputella tässä aikani kuluksi. Nyt vetäydyn toipumaan eilisestä suhteellisen rankasta juhlinnasta ja toivotan kaikille mitä parhainta alkavaa viikkoa :)

Translation:

While I was absent from blog world, I received couple of packages from Britain. I ordered three band t-shirts, some patches and badges from Punk Rock Shop. My mission has been to diy one of my jackets, but I haven't done it yet. I think I will cut that Siouxsie print off from the shirt and sew it to the backside of my jacket. It would look cool I think.

By the way, I have wanted that Sisters of Mercy t-shirt for ages and now I finally have it. That shirt has the right message and attitude!

I also ordered stuff from online shop called New Look. I have started to really love different kind of leggings, so I ordered three pairs of those. You have actually seen those leggings with bone print in my previous blog post.

That skirt with cross print I have worn a lot! I was wearing that skirt almost everyday during the last Autumn. Unfortunately now it's way too cold here in Finland to wear it, but luckily the spring is coming.

And as you can see I love cross print so much that I had to order also the dress with crosses. The dress is quite short, but I solved that problem by putting leggings under that dress. And it looks very good like that.

Then more crosses. I have been looking that kind of belt with crosses which goes around the hips for so long and finally managed to find it from New Look at suitable price.

The last item is a very basic black shirt with three holes on the frontside of the shirt. Looks quite nice, although it's a very simple cloth.

So that's all for now. I still have some second hand shoppings and new jewelry which I have to show you. But I will write an other blog post for those items. I also wanna tell you something about my Christmas time in Lapland, show you my hair styling products and share some tips of how to make your crazy hair color last for long time.

But now I try to cure myself from this hard partying last night. I wish your week will start nicely!

Kun muut ihmiset joulukuussa juoksivat pää kolmantena jalkana ostamassa lahjoja ja stressasivat itsensä lähes hengiltä, vietin minä melkoisen kosteaa ja railakasta elämää vailla huolta huomisesta. Humalluin alkoholin lisäksi myös vapaudesta ja nuoremmista miehistä. Minulla alkoi mennä yksinkertaisesti liian lujaa, joten hyvä lähteä rauhoittumaan viikoksi Lappiin. Poissa pääkaupunkiseudun vilinästä ja houkutuksista. Minulla oli varsinkin nuorempana tapana matkustaa Lappiin aina, kun elämässäni oli jokin suuri muutos tai kriisi meneillään. Joulu ei siis olisi voinut sattua parempaan saumaan.

Elämäni oli ollut niin vauhdikasta koko joulukuun, että tuntui, että en ollut käynyt kuin kääntymässä kotona, kun oli taas pakko juosta kohti uusia seikkailuja. Vietin aikaa miespuolisten kavereideni kanssa Helsingin yöelämässä, lenkkeilin ahkerasti, nautin erään nuoremman miehen seurasta koko sydämestäni, kävin kiertelemässä kaupoissa ja yksinkertaisesti nautin elämästä. Tylsää hetkeä ei tainnut joulukuussa olla ollenkaan.

Tarkoitukseni oli matkustaa Tampereelle siskoni luokse torstaina 20. päivä joulukuuta. Tuona aamuna heräsin kuitenkin pahamaineisesta Itä-Helsingistä, mutta lähdin ajoissa kotia kohti, jotta ehtisin vielä pakata matkalaukkuni. Eli vauhdilla kotiin, kamat kasaan Lapin reissua varten ja sitten piti vielä ruokkia itsensä ja eläimetkin siinä sivussa. Seuraavana bussi kohti Kamppia ja odottelemaan Tampereelle lähtevää bussia. Tällaista juoksemista elämäni siis oli joulukuussa. Sydäntäni kuitenkin lämmitti suuresti, että kerrankin minut tultiin saattamaan bussiin ja suudeltiin hyvästiksi. Olen aina toivonut, että joku olisi minusta saattamassa ja vastassa, kun lähden lomille ja palaan sieltä takaisin. Tuollainen pieni asia merkitsi minulle sinä torstaina enemmän kuin osasin ehkä kertoakaan. Tuollaiset pienet onnen hetket antavat elämälle merkityksen. Voi kuinka toivonkaan, että voisin elää nuo hetket uudelleen.

Perjantaiaamuna starttasimme siskon Mondeon ja otimme suunnan kohti Lappia. Ensiksi piti kuitenkin hakea taistelujuomat huoltoasemalta eli kaksi kertaa iso kahvi. Meidän koko perheemme kun tunnustautuu pahemman luokan kofeiiniaddikteiksi. Fordissa tuoksui kahvi ja poppi raikasi, kun kilometrit vilisivät ohi ja naureskelimme siskon kanssa mitä typerimmille paikannimille, joita matkan varrella näkyi.

Lapsuuden kodin pihalla

Talvitakki, winter coat - H&M

Käsilaukku, handbag - Second hand

Housut, trousers - Gina Tricot

Kengät, shoes - Skopunkten

Jouluaatto sujui hyvin perinteisissä merkeissä. Aamulla söimme riisipuuroa, josta minä löysin mantelin! Toivottavasti se tuo onnea tälle vuodelle. Päivällä kävimme viemässä kynttilät sukulaisten haudoille. Mummon haudalla käyminen on itselleni aina kaikista raskainta. Vaikka mummoni kuolemasta on jo monta vuotta, ikävöin häntä silti usein. Uskon kuitenkin, että hän seuraa elämäni tuolta rajan takaa. Mummo jaksoi aina kannustaa minua, hän oli myös yksi empaattisimmista ihmisistä, joita olen tavannut ja hänen positiivisuutensa, sekä uskonsa elämään oli ihailtavaa.

Vaikka en jouluihmiseksi tunnustaudukaan, niin kyllä hyvä ruoka on aina parasta juhlassa kuin juhlassa. Rakastan jouluruokia yli kaiken ja voisin syödä niitä ympäri vuoden. Tosin ehkä siloin kyllästyisin niihin. Perheemme jouluruoka on hyvin perinteistä sekin lukuunottamatta ehkä minun seitankinkkuani. Se on siis vegaaninen versio joulukinkusta. Käsittämättömän hyvää!

Lanttu-, porkkana- ja bataattilaatikot, sekä seitankinkku

Ja minun ruokalautanen, sekä ruokajuomaksi viiniä ja siideriä

Ruokailun jälkeen sitä kyllä pystyi toteamaan, että ahneella on paskainen loppu. Sitä syö aivan kuin viimeistä päivää tai kuin ruoka loppuisi kesken. Siitä ei tosin meillä ollut pelkoa, sillä olimme siskon kanssa tilanneet hirveät määrät ruokaa vanhemmiltamme. Hyvä ruoka, parempi mieli!

Seuraavaksi lähdimme käymään mummolassa, jonne koko isän puolen suku olikin kokoontunut. Jaoimme lahjat, joimme glögiä ja vaihdoimme kuulumisia. Sukulaiseni tuntuivat pistäneen merkille ahkeran lenkkeilyni tulokset, sillä jokainen tuntui huomauttavan minua laihtumisesta. Tätini jopa totesi, että jos jatkan lenkkeilyä samaa tahtia, niin minusta ei ole kohta mitään jäljellä. Tosin joulun syömisen jälkeen ei siitä ole enää huolta :D

Mystis-tonttu

Jouluaaton asu:

Kaulakoru, necklace- KappAhl

Pitsipaita, lace shirt - H&M

Samettihame, velvet skirt - KappAhl

Rakkain pikkusisko | my dear little sister

Tonttutytöt jouluaattona eli kummi- ja serkkutyttöni Hanna | with my cousin and godchild Hanna

Ja mummon kanssa | with grandma

Sain aivan ihania ja tarpeellisia joululahjoja todella paljon. Tuli sellainen tunne, että ei ole joulupukki tainnut seurata facebook-seinääni, kun noin kilttinä minua oli pitänyt ;) Parhaimpina lahjoina mainittakoon uudet, laadukkaat Asics -merkkiset juoksukengät, sykemittari ja fonduepannu. Fonduesta innostuin viime syksynä, kun sveitsiläinen ystäväni Mike tutustutti minut siihen, hänen vierailleessaan Suomessa luonani lähes viikon ajan.

Viikko Lapissa hurahti hirveällä vauhdilla, vaikka keskityinkin lähinnä rentoutumaan ja nauttimaan läheisteni seurasta. Saunottuakin tuli lähes joka päivä. Oli parasta juosta yli 80 asteisesta saunasta ulos hankeen hyppimään, kun ulkona paukkui -25 asteen pakkanen. Ja tokihan samalla piti juoda Lapin Kulta - merkkistä olutta. Aivan parasta toimintaa!

Lomani toiseksi viimeisenä päivänä vietimme bestikseni kanssa tyttöjen iltaa hänen luonaan viinin ja juustojen merkeissä. En muista milloin olisin nauranut yhtä makeasti kuin tuona iltana. Muistin taas miksi hän on ollut paras ystäväni yli 20 vuotta ja miksi rakastan häntä niin paljon. Paransimme maailmaa viinin avulla ja ihmettelimme miesten tunne-elämää tai sen puutetta. On uskomatonta miten joku ihminen voi tuntea minut noin hyvin ja saada minut nauramaan silloinkin, kun haluaisin itkeä. Me ymmärrämme toisiamme puolesta sanasta, emmekä ikinä tappele mistään. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla samanlainen ystävä.

Seuraavana aamuna huomasi kyllä juoneensa usean lasin viiniä, mutta lähdimme silti urheasti bestiksen ja hänen tyttärensä kanssa (joka on siis minun kummityttöni) kohti Ruotsia. Kävimme myös alennnusmyynneissä, josta en kyllä löytänyt mitään. Ainoastaan Ruotsin puolelta ostin kaksi paria kenkiä, mutta ne eivät olleet edes alennuksessa. Vietimme kuitenkin mukavan päivän bestiksen ja kummitytön kanssa, joka päättyi kuitenkin hieman haikeasti, kun kummityttöni oli itkuinen loppuillasta. Luulin sen johtuvan väsymyksestä, mutta myöhemmin bestikseni lähetti minulle viestin, joka sai kyllä silmäni kostumaan. Kummityttöni oli itkenyt, koska hänellä tulee niin ikävä Heidi-tätiä. Hän ei tiennyt mitä tekisi loppuloman ajan, kun täti lähtee takaisin etelään. Kummityttöni oli esittänyt toiveen, että Heidi-täti voisi muuttaa Lappiin, jotta voisimme olla usein yhdessä :`) Mitään yhtä koskettavaa ja suloista en kyllä muista hetkeen kuulleeni.

Lomani aikana kyllä muistin taas miksi Lappi on aina se oikea koti minulle ja tiedän, että olen sinne aina tervetullut. Tiedän, että siellä ovat ne ihmiset, jotka todella rakastavat ja välittävät. Tiedän kuitenkin myös sen, että elämäni on tällä hetkellä täällä Etelässä.

Tällainen oli siis minun jouluni. Hyvin perinteinen, mutta kaikin puolin ihana ja lämminhenkinen. Toivottavasti teilläkin oli mukava, rentouttava ja tunnelmallinen joulu :)

Loppukevennyksenä pikku-Mystis jouluaattona olisikohan vuonna 1987 ;)

And at the end, little Mystral on the Christmas Eve maybe year 1987 ;)

Translation:

When other people were crazy and stressed because of upcoming Christmas, I was just partying like there's no tomorrow. I got drunk not only because of alcohol, but because of freedom and younger guys. My life seemed to be just partying so it was a perfect time to go Lapland and relax a bit.

My life was so eventful that I didn't even had time to be at home alone. I was always partying with my male friends, spent lovely moments with one younger guy, was training almost every day, went shopping and just simpluy enjoying my new life, which felt almost too good to be true. I had no boring moment on December.

But on 20th of December I took a bus to Tampere, where my sister lives. We woke up early on next day and drove to Lapland by my sister's Ford Mondeo. The trip was fun, when we were drinking coffee, listening music and laughing at those stupid names of Finnish places.

My Christmas Eve was full of typical Finnish Christmas traditions. I ate this rice porridge as a breakfast and I found an almond among that porridge. We have this belief that the person who finds that almond, will be very lucky on next year. I really hope this is true!

After the breakfast we went to light the candles to our relatives graves. Visiting at my grandma's grave was hard for me, because I still miss my grandma quite often. But I believe that she's watching me from somewhere.

But the best part in Christmas is definitely eating! I really love these traditional Finnish Christmas foods expect a ham, because I'm a vegetarian. So I have my own seitan version of "ham". It's soooo delicious!

After the eating we went to meet relatives from my father's side. We were chatting, giving presents to each others and drinking glogg, which is typical Christmas drink in Finland.

I received so many lovely and essential gifts. I was sure Santa hasn't been reading my facebook page, because he thought I had been a very nice girl ;) The best gifts were my new running shoes, a heart rate monitor and a fondue pot.

My Christmas holiday in Lapland seemed to be over too soon, although I was just relaxing. One of the best things was going to sauna, where was over +80 degrees and then run straight to the snow blanket, when the temperature was 25 degrees below zero. It's sooooo fun! It might sound a bit odd to you, but in Finland that's quite common.

I also spent time with my bestfriend and her daughter, who is also my godchild. We went to shopping in Sweden, but I only bought two pairs of shoes. Although the sales were not so good, we surely had a great time together. Unfortunately that day didn't turn out so well, because my godchild started to cry a bit. First I thought it was because she was tired after a long day, but later my bestfriend sent me a message. The message said that my godchild was crying because she is going to miss me so much. She would have wanted to spend the whole Christmas holiday with me. She was hoping that I would move to Lapland, so we were able to spend more time together. It was so touching that I shed a couple of tears. That was probably one of the cutest things I have ever heard.

During my Christmas time in Lapland I remembered why Lapland is always the home for me and I know I will always be welcome there. The people who really love and care about me live there.

So that was how I spent my Christmas time. My Christmas was very traditional, but still lovely and warm. I hope you also had a very nice, relazing and merry Christmas :)

Tällä kertaa ajattelin esitellä teille koruja, joista osan olen ostanut jo syksyllä ja viimeisimmät tammikuun alennusmyynneistä. Vaatteita en tosiaan ole juurikaan ostellut, mutta koruja sitäkin enemmän. Olen aina rakastanut koruja, mistä käy kiittäminen edesmennyttä isoisääni, joka kultaseppänä osti minulle jo lapsena paljon koruja. Sen takia minusta löytyy korua ja koristetta enemmän kuin perinteisestä suomalaisesta joulukuusesta. Tälläkin hetkellä himoitsen uutta lävistystä, mutta en vain tiedä minkä lävistyksen ottaisin.

Halloweenin aikaan kaupoista löytyi muutamia teemaan sopivia koruja. Muuten oma Halloween-krääsän hamstraukseni jäi viime vuonna, koska olin sen verran huonossa kunnossa, että en yksinkertaisesti jaksanut innostua edes suosikkijuhlastani. Toivottavasti tänä vuonna voin paremmin ja jaksan olla taas oma inspiroitunut ja innostunut itseni.

Vasemmanpuoleiset korvakorut: Bijou Brigitte

Oikeanpuoleiset korvakorut: Glitter

Ylemmät korvakorut: H&M

Alemmat korvakorut: Glitter

Ylhäällä olevia rengaskorvakoruja, joissa on strasseja ja ketjuja on tullut käytettyä melko paljon, vaikka ne ovatkin aika uudet. Alemmat taas olivat pakko-ostos, sillä kyllä synkiö aina vähän makaabereja koruja tarvitsee.

Viimeinen Halloweenin aikaan ostettu koru on melko massiivinen lepakkosormus, joka löytyi myös Bijou Brigittestä. En ole tuota tosin vielä ehtinyt käyttää, mutta eiköhän noita tilaisuuksia tule.

Lepakkosormus: Bijou Brigitte

Kävin lokakuussa Tampereella Halloween-bileissä, jotka tosin eivät menneet aivan kuten piti. Ennen juhlia ehdin kuitenkin käydä kiertelemässä kaupungilla. Ostin H&M:ltä tuollaiset melko suuret mustat korvikset, joita on myös tullut käytettyä aika paljon. Nuo sulkakorvikset ovat uudesta liikkeestä nimeltä Ur&Penn, joka oli avattu Tampereen Koskikeskukseen juuri tuolloin. En toki voinut vastustaa avajaistarjouksia, vielä kun myyjäkin oli super ystävällinen ja mukava.

Vasemmanpuoleiset korvakorut: H&M

Oikeanpuoleiset korvakorut: Ur&Penn

Samasta liikkeestä Tampereelta tuli ostettua vielä toinenkin pari, nimittäin alemmassa kuvassa esiintyvät korvikset mustalla kivellä. Hieman tuon tyylisiä korvakoruja olinkin etsiskellyt jonkin aikaa ja vihdoin tuli löydettyä vieläpä huokeaan hintaan. Camee-korvakorut ovat heräteostos H&M:ltä joskus hieman ennen joulua. En yleensä pidä mitään vaaleanpunaista, mutta nuo korvakorut ovat sen verran kitsch, että tykästyin niihin. Monet ovatkin tulleet kehumaan noita, joten ehkäpä ne eivät niin huono ostos olleetkaan. Alhaalla näkyvät suuret rengaskorvikset piikeillä ovat taas löytö Gina Tricotista. Harmi, että renkaat ovat todella painavat ja saavat korvareiät kipeiksi. Muuten kyllä todella näyttävät ja hienot. Käärmerannerengas on taas Glitteristä peräisin. En oikeastaan tiedä miksi tämän ostin, mutta tuossa rannerenkaassa on jotain mystistä ja kiehtovaa. Pidän muutenkin käärmeistä, joihin tein läheistä tuttavuutta lapsena käydessäni käärmenäyttelyssä. Kun muut pikkutytöt hieman pelkäsivät käärmettä, niin minä halusin ottaa myrkkykäärmeen kaulalleni, vaikka olin vasta 4-vuotias. Käärmeeltä oli tosin otettu myrkky pois, etteivät lapset nyt ihan kuolemaan menisi näyttelyssä. Huomaa, että en lapsenakaan oikein osannut pelätä mitään, vaan olin aina suunapäänä menossa joka paikkaan. Tässäkään asiassa en ole muuttunut yhtään vuosien varrella.

Korvakorut ylhäällä vasemmalla: Ur&Penn

Korvakorut ylhäällä oikealla: H&M

Korvakorut alhaalla vasemmalla: Gina Tricot

Käärmerannerengas: Glitter

Seuraavana vuorossa uusi lempikaulakoruni, jossa oli kiinni toisella puolella ruma pitsinen rusetti, mutta revin sen irti, jolloin korusta tuli heti paljon tyylikkäämpi.

Kaulakoru: Seppälä

Viimeisenä korvakorut, joissa on myös hieman pinkkiä sävyä. Kiitos uuten tukan, olen hankkinut hieman pinkkejä asusteita itselleni. Näiden korvakorujen oikea hinta oli muuten noin 16 euroa. Siis rihkamakorvakorut tuolla hinnalla? Älkää nyt naurattako. Onneksi -70% lappu jätti korvikselle hintaa enää noin nelisen euroa, jonka vielä kehtasi näistä maksaakin.

Korvakorut: Gina Tricot

Siinäpä olikin kaikki koruostokset monen kuukauden ajalta. Seuraavaksi pitäisi esitellä muutamia vaatteita, joita olen ostanut viime aikoina. Eilen oli myös vuoden ensimmäiset kuvaussessiot Tonin kanssa ja ajattelinkin laittaa myös tänne blogiini muutamat otokset eiliseltä. Katsotaan jos ehdin vielä tänään naputella postauksen aiheesta. Nyt menen kuitenkin tekemään vielä kahvakuulatreenin tälle päivälle. Palataan pian asiaan :)

Translation:

In this post I wanna show you some jewelry I have bought during the last autumn and this winter. I like all of those jewelry, but especially those earrings with chains and strasses. And by the way I had my first this year's photoshootings yesterday and I think I will put some of the photos here later on today. So stay tuned! But first I will do my everyday kettlebell training :)

Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, minulla oli maanantaina ensimmäiset kuvaukset tälle vuodelle. Koska edellisistä kuvauksista oli vierähtänyt jo useampi kuukausi, olin hieman epävarma omasta onnistumisestani. Ensimmäiset kuvat ovat aina vaikeita ja vähemmän laadukkaita, mutta kun vauhtiin pääsee, niin kyllä se siitä sitten menee kuin itsestään. Itse olen erityisen tyytyväinen hiusteni väriin kuvissa, koska kerrankin se näyttää siltä miltä se näyttää luonnossakin. Kiitokset kuvista Tonille, joka teki jälleen kerran hyvää jälkeä, josta minä tein vielä parempaa kuvankäsittelyllä. Tässäpä siis kuvasaastetta maanantailta, olkaa hyvät!

Pics: Toni

Edit: Me

Kaulakoru, necklace - Lindex

Pitsihanskat, lace gloves - Indiska

Mekko, dress - Lip Service, Second hand

Korsetti, corset - Second hand

Stay-up - Gina Tricot

Kengät, shoes - Click Shoes

Kuvissa voitte myös ihailla kylpyhuoneeni kaakeleita ja likaista kylpyammetta, jotka ovat värjääntyneet kauniisti hiusvärien ansiosta. Olen yrittänyt hinkata niitä puhtaaksi ties millä myrkyillä - tuloksetta. Alan olla vakuuttunut siitä, että kun muutan tästä asunnosta, niin taidan heittää tuonne hieman napalmia. Ehkäpä se pelastaa tilanteen :D

Kaulakoru, necklace - KappAhl

Saappaat, boots - Demonia Torment-718, Second hand

Se on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus, että kastun kuvausten aikana. Viimeksi kastuin koskella ja nyt suihkussa. Saa nähdä mitä ensi kerralla tapahtuu. Jään innolla odottamaan.

Otimme myös muutamia erilaisia alusvaatekuvia, mutta en julkaise kyseisiä kuvia täällä. Ainoastaan yhden ajattelin julkaista, jotta saisitte hieman käsitystä minkä tyylisistä kuvista oli kyse.

Täytyy sanoa, että itse tykkäsin kuvista todella paljon. Ovat ehkä yhdet parhaimmista kuvista, mitä minusta on otettu. En tiedä johtuuko se omasta kehityksestä vai ihan vain siitä itsevarmuudesta, jota olen saanut hankittua. Uskon, että kyse on monen eri tekijän summasta. Toivottavasti tekin piditte kuvista, koska minä ainakin pidin :)

Translation:

I promised to show you my new modelling photos, so here are those pics from monday's photoshootings. I haven't been doing modelling for months, so I was little bit insecure how it will turn out. But after some shots I relaxed and everything went better than I expected. I'm very pleased with my hair color in this pics, because it looks perfect and just the way it looks in real life. I would like to thank Toni for these pics. He did such an amazing job again and I did some retouching to these pics. So here are the pics, enjoy!

We also took some underwear pics, but I will put only one pic here, so you can get the idea of those photos.

I have to say I really like these photos. They are probably the best photos ever taken of me. I don't know if it's because of my improvement as a model or because of my better self-confidence. Maybe it's both. Anyway I hope you also like the pics, because I surely do :)

Voisinpa taas vaihteeksi päivitellä hieman ostoksiani, joista vanhimmat on tehty jo viime syksynä ja uusimmat kuluneella viikolla. Olen myös viime aikoina innostunut selailemaan internetin ihmemaasta erilaisia urheiluvaatteita. Himoitsen kevääksi uusia juoksutrikoita, uutta humpparia ja erilaisia urheiluasusteita. Tuntuu, että nykyään vietän enimmäkseen aikaani pukeutuneena ulkoiluvaatteisiin ja viihdyn ilman meikkiä raittiissa ulkoilmassa. Selailen myös erilaisia fitness-sivustoja, luen elintarvikkeiden proteiinipitoisuuksia, sekä päivittelen facebookkiin tietoja treeneistäni. Pitäisiköhän tästä suuntauksessa olla huolissaan?

Ennen kuin eksyn ostamaan itselleni lisää urheiluvaatteita, ajattelin kuitenkin esitellä blogini tyyliin sopivia vaatteita ja asusteita.

Pitkän mustan samettihameen halkiolla varustettuna ostin Goottikirppiksen kautta jo syksyllä ja se näkyikin Vantaankoskella otetuissa kuvissa. Hameen mukana tuli myös kirje, jossa lähettäjä kertoi lukevansa blogiani. Muistan kuinka kovasti piristyin tuosta kirjeesta. Kiitokset vain hameesta ja terveisiä näin näytön välityksellä :)

Goottikirppikseltä on myös peräisin tämä niiteillä koristeltu patellavyö.

Joulukuussa kävin pyörähtämässä myös Helsingissä perinteisesti järjestetyssä Ofelia Marketissa. Tapasin tapahtumassa muutamia blogini lukijoita, jotka jaksavat kyllä aina piristää mieltäni. Olin nimittäin melkoisen väsyneenä ja räjähtäneen näköisenä Ofeliassa, koska olin taas ollut edellisenä yönä teillä tietymättömillä ;) Melkein hävetti oma ulkomuoto tuona päivänä, mutta näitä nyt sattuu. Tapahtumasta löytyi kuitenkin aivan ihana hiuskoriste, joka sopii täydellisen uuden tukkani sävyyn.

Hiuskoristeen lisäksi ostin Sannalta tämän aivan ihanan laukun vaivaisella viidellä eurolla. Olen käyttänyt laukkua lähes joka päivän sen hankkimisen jälkeen. Sinne mahtuu juuri kaikki tarpeellinen ja tarpeeton. Kiitokset Sannalle tästä ihastuttavasta laukusta!

Joulun jälkeiset alennusmyynnit olivat itselleni melkoinen pettymys, enkä löytänyt niistä kuin yhden paidan. Olin katsellut paitaa jo ennen joulua Seppälässä, mutta päätin odotella tanmikuun alennusmyyntejä. Niistä sitten viimein nappasin tämän kiiltävän harmaan paidan itselleni.

Täytyy sanoa, että uuden asenteeni, elämänmuutoksen ja uudistuneen ulkonäköni myötä, olen alkanut pitää asioista, joista en ennen juurikaan välittänyt. Olen tykästynyt leopardikuvioon, kun ennen en voinut lähes sietää eläinkuoseja. En keksi tälle ilmiölle mitään järkevää selitystä. Kutsun kuitenkin printtiä "puumaprintiksi", koska se on mielestäni hyvin osuva. Kaverini ovat nimittäin viime aikoina kuittailleet minulle oikein urakalla tavastani iskeä itseäni nuorempia miehiä. Vaikka oikealla puumalla ei kuviota turkissaan olekaan, niin kissaeläin kuin kissaeläin ;)

Seksikäs yömekko löytyi H&M:ltä. Tuo rusetin värikin sopii hyvin tukan kanssa.

Mukava peruspaita myöskin H&M:stä

Ja lisää puumaprinttiä! Pampulat ovat nekin H&M:ltä. Korvarenkaat taas löytyivät Bijou Brigitten alennusmyynnistä kahdella eurolla. Hassua, että olin miettinyt haluavani juuri tällaiset korvikset ja sitten "sattumalta" löysin juuri sellaiset. Vieläpä viimeisen parin! Todella hyvää tuuria!

En ole yleensä mekkoihmisiä, koska minun on vaikea löytää mekkoja, jotka istuisivat minulle hyvin. Löysin kuitenkin pitkästä aikaa poikkeuksen tässä asiasta, joten mukaanhan tämä pikkumusta H&M:ltä lähti. Mekossa on tuollaisia läpinäkyviä asioita, joka tekee siitä melko rohkean.

Seuraavana vuorossa uudet lempihousuni ja pääkallolegginssit. Housuissa on edessä tuollaiset tekonahkaiset osiot ja vetoketjut. Olen niin tykästynyt nykyään pillihousuihin. Tavallisista farkuista en oikein välitä, mutta nämä housut ovat juuri täydelliset. Pääkallolegginssit ovat liian ohuet käytettäväksi tähän aikaan vuodesta, joten jäävät odottelemaan lämpimämpiä kevätilmoja.

Ja sitten vuorossa lisää kalloja. Nimittäin tyylikäs toppi pääkallokuviolla, kukkasilla ja perhosilla. Kukkien värikin sopii niin hyvin tukan kanssa yhteen, että se yksinään riitti syyksi ostaa tämä toppi. Nyt vain odottelen sopivaa tilaisuutta käyttää tuota toppia.

Ja sitten viimeinen ostos H&M:ltä eli mustat ja pinkit tekoripset. Olen kyllä vielä hieman epävarma, missä noita pinkkejä ripsiä voisi käyttää, mutta ehkäpä jossain klubilla.

Viimeisenä ostoksena ovat korvakorut Glitteristä. Onko joku muu muuten huomannut, että nykyään lähes joka paikassa on okkultistisia symboleita? Tarkoitan siis lähinnä koruissa. Itse olen ollut lapsesta asti viehtynyt erilaisista maagisista symboleista ja minulta löytyykin jos jonkinlaista riipusta aiheen tiimoilta. Näissä korvakoruissa on symbolina kaiken näkevä silmä, jolla on monta eri merkitystä. Itselleni se symboloi selvänäköisyyttä ja kolmatta silmää. Myös vapaamuurarit ovat käyttäneet kaiken näkevää silmää symboliikassaan ja kyseinen symboli löytyy myös monista eri uskonnoista.

Jos joku muuten ihmettelee miksi niin moni ostos oli peräisin H&M:ltä, niin kerrottakoon, että sain joululahjaksi lahjakortin kyseiseen liikkeeseen. Tämän ansiosta olen voinut shoppailla hieman enemmän kuin yleensä. Mutta olipa näitä ostoksia kyllä kertynyt tässä usean kuukauden ajalta melkoinen määrä. Muutama talveen liittyvä ostos on vielä esittelemättä, mutta niille omistan erillisen postauksen, ettei tämä postaus venähtäisi liian pitkäksi. Nyt onkin siis sopiva hetki päättää tämä postaus ja toivotella lukijoilleni mitä parhainta viikon alkua :)

Translation:

It's again time to show you some of my previous shoppings, although some of them are from the last autumn. But well better late than never.

First I wanna show you my second hand findings. The beautiful long velvet skirt with a slit is from gothic fleamarket group in facebook. You could have seen this skirt before in my modelling pics.

The belt with studs is also from that same facebook group.

I went to visit at Ofelia Market on December. It's a very nice happening organized in Helsinki and to me it's almost a tradition to go there for shopping and meet people. And of course I found some beautiful things there like this pretty hair accessory, which color matches perfectly with my new hair.

I also bought this pink&black handbag from my friend. I absolutely love that bag and have been using it a lot. It's big enough to carry all your necessaries and unnecessaries with you.

There are always these sales after Christmas, but they were quite a disappoinment to me on this year. I bought only this grey glittery shirt and nothing else.

It might sound a little bit strange, but after changing my attitude, life and looks, I have started to like things I didn't like before. One of those things is leopard print. I didn't dislike it before, but was not a fan either. And I have absolutely no explanation why I'm now buying things with that print. I actually call it "puma print". My friends have been making fun of me, because I like to date younger guys. So I just say that the print goes well with my "puma style" ;)

I don't usually wear dresses, because it's hard for me to find a dress which fits nicely. But now I found one from H&M, so I had to buy it. The dress is quite daring, but that's why I like it.

And then my new favorite pair of trousers. The trousers have these fake leather parts and zippers on the front. I have started to really like these skinny trousers.

These leggings with skulls are cool, but they have to wait for spring to come, because it's way too cold outside to wear them.

And more skulls, because I love skulls! The top with a skull, flowers and butterflies. And the color of those flowers matches with my new hair color, so that was one reason to buy this top. Now I'm just waiting for the right place or event to wear it.

And then the last purchase from H&M. My new false eyelashes, black and pink ones. I'm not sure where to wear those pink ones, maybe in some club.

I have always liked these occultistic and magical symbols. It seems that you can see them in everywhere nowadays. Well that's ok to me, because I can get stylish jelwery. This all seeing eye symbol has many different meanings, but to me it represents clairvoyance and the third eye.

By the way if someone is wondering why so many purchases are from H&M, I can tell you that I received a giftcard to H&M as a Christmas present. So that's why. I still have some winter things I would like to show you, but I will write another post for them. Now it's time to end this post and wish you all a happy new week :)

Eilen 4. helmikuuta tästä neidistä tuli virallisesti 27-vuotias. Eilinen sujui kuitenkin kuin mikä tahansa arkipäivä, poikkeuksena ainoastaan se, että söin aamupalaksi suklaakakkua. Siis enkö juhlinut syntymäpäivääni mitenkään? Enpä vissiin! Juhlin kaksi päivää putkeen, enkä nukkunut muutamaa tuntia pidempään. Ja ne viralliset synttäribileet...niistä puhutaan vielä pitkään :D Mutta niistä teen erillisen postauksen myöhemmin :) Voin kuitenkin kertoa, että vietin elämäni kirkkaasti parhaimman viikonlopun ja parhaimmat synttärijuhlat IKINÄ! Niistä voin kiittää vain ja ainoastaan maailman parhaita ystäviäni.

My mom and me at the age of 1 and at the age of 26 :)

Perjantaina lähdimme yhden parhaimman ystäväni Annan kanssa viettämään "rauhallista iltaa" tarkoituksena ottaa vain "muutamat" ja "ajoissa kotiin". Mutta se on kumma juttu, että aina kun lähdemme Annan kanssa viettämään rauhallista iltaa, se menee jotakuinkin siihen, että tanssimme puolialastomina baarin pöydällä ripaskaa pilkkuun asti ja päädymme aivan ihmeellisille jatkoille milloin minnekin ja milloin kenenkin seurassa :D Niin kävi myös viime perjantaina! Aloittelimme iltaa Prkleessä ja päädyimme sieltä On the Rocksiin hieman katselemaan ja kuuntelemaan nuorten miesten soitantaa. En tiedä missä vaiheessa se alkoholi humahti nuppiin sillä tavalla, mutta loppuyön tapahtumat ovat kyllä molemmilta melkoisen hämärän peitossa. Itsehän järkkäsin kahdenkeskeiset jatkot luonani, jonne ehdimme vasta viimeisellä yöbussilla. Se siitä "ajoissa kotiin" -ajatuksesta. Eipä Annalla sen paremmin mennyt, koska hän myöhästyi viimeisestä yöbussista ja joutui ottamaan taksin Porvooseen :D Tämä on kyllä niin tyypillistä meille.

Kahdenkeskiset jatkot kestivät aamukahdeksaan asti ja nukuttua tuli ruhtinaalliset 3 tuntia. Seuraavana aamuna olo oli kyllä sen mukainen, että varaslähtö syntymäpäivien juhlintaan oli ollut astetta rankempi. Kumpikaan ei jaksanut nousta sängystä ennen kello kolmea päivällä. Hieman kolmen jälkeen yövieras poistui luotani ja minä mietin, että miten tästä krapulasta selviän hengissä. Juhlien piti alkaa luonani kuudelta illalla ja minä olin vielä neljältä yöpaidassa puhumassa norjaa posliiniastialle. Onneksi todistin taas olevani aidosti lappilainen, sillä laitoin itseni ennätysajassa kuntoon ja lähdin hakemaan krapulapitsaa. Sain syötyä pitsaa muutaman palan ja sekin teki tiukkaa. Totesin, että ei tämä olo parane kuin sillä millä se on tullutkin eli korkkasin ensimmäisen siiderin ja kumosin muutaman ufoshotin naamaani. Ja kyllä se olo alkoi kohentua. Kahdessa tunnissa olin onnistunut taikomaan kämppäni juhlakuntoon, itselleni meikit naamaan, tukan hienoksi ja bilevaatteet päälle. Melkoinen suoritus, vaikka itse sanonkin. Tunsin itseni sillä hetkellä kuolemattomaksi ja totesin, että nyt voivat syntymäpäiväjuhlat alkaa! Mutta niistä juhlista lisää myöhemmin. Ne olivat kyllä BILEET isolla B:llä!

Täytyy sanoa, että olen nyt 27-vuotiaana paljon tyytyväisempi elämääni kuin esimerkiksi 20-vuotiaana. Silloin oli niin hukassa itsensä ja elämänsä kanssa, eikä tiennyt yhtään kuka oli ja mitä elämältä halusi. Kuvittelin tosin silloin, että olisin tässä vaiheessa jo onnellisesti naimisissa ja parin lapsen äiti, mutta paskat. Samanlainen bileprinsessa olen edelleen, eikä ole minkäänlaista kiinnostusta aikuistua tästä yhtään mihinkään. Oli sitten muista ihmisistä miten typerää tai lapsellista tahansa, mutta jokainen elää omaa elämäänsä parhaaksi katsomallaan tavalla. Minä koen parhaaksi olla sitoutumaton ja riippumaton. Tyypillinen vesimies siis.

Jokin minussa todella muuttui viimeisimmän eroni jälkeen. Lakkasin vain välittämästä täysin siitä, mitä mieltä muut ihmiset ovat persoonastani, ulkonäöstäni, elämästäni, valinnoistani ja tekemisistäni. Tajusin, että tämä on minun elämäni ja muut ihmiset eivät tule sanelemaan minulle kuinka minun sitä tulisi elää. Varsinkin kun heillä ei ole tietoa siitä, mitä kaikkea olen elämässäni joutunut kokemaan. On nimittäin suoranainen ihme, että olen edes enää elossa. Tällä hetkellä tunnen kuitenkin olevani enemmän elossa kuin koskaan ennen. Herään joka aamu täynnä iloa ja kiitollisuutta sekä nautin jokaisesta päivästä. Teen vain niitä asioita, joista todella nautin ja vietän aikaani vain niiden ihmisten seurassa, jotka pitävät minusta sellaisena kuin olen, eivätkä tuomitse ja ole jatkuvasti kertomassa miten huono ihminen olen. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi olemaan ihmisten seurassa, jotka saavat sinut vain voimaan pahoin. Itse tajusin taas viikonloppuna, että olen äärimmäisen onnekas ihminen, koska elämäni on täynnä toinen toistaan upeampia ihmisiä, jotka tekevät elämästäni mielettömän tapahtumarikasta ja upeaa. Kyllä melkein tirautin muutaman kyyneleen lauantaina, niin onnellinen olin, kun näin kaikki ne ihmiset asunnossani juhlimassa syntymäpäivääni. Hyvät ystävät ovat parhaita asioita tässä elämässä. Pitäkää niistä kaksin käsin kiinni!

Muistan kun pari vuotta sitten stressasin itseni lähes hengiltä, kun ajattelin, että olen niin vanha enkä ole naimisissa, eikä minulla ole lapsia ja kaikilla muilla on jo kaikki. Ajattelin olevani täysin yhteiskuntakelvoton luuseri, joka ei onnistu missään. Mutta nyt 27-vuotiaana en edes tiedä haluanko enää noita asioita. Ehkä minut on luotu elämään elämäni yksin, vaikka yksin en todellakaan koe olevani. Minulla on ihana perhe ja suuren suuri ystävä- ja kaveripiiri. Kaikkien ihmisten elämä ei vain mene sitä perinteistä reittiä. Koska itse olen aina uskonut kohtaloon ja siihen, että kaikki asiat on ennalta määrätty, en myöskään huolehdi turhia. Kaikki, mikä tapahtuu on tarkoitettu tapahtuvaksi. Uskon myös, että sopiva kumppani tulee vastaan, jos niin on tarkoitettu. Rehellisesti en edes usko, että ketään meistä on luotu tänne yksin kulkemaan. Mutta ennen kuin prinssi saapuu valkealla ratsullaan tai HSL:n bussilla, aion nauttia elämästäni ja nuoremmista miehistä täysillä ;)

Siispä heittäkää romukoppaan ajatukset siitä, mitä tietyssä iässä pitäisi olla. Ihmiset ovat erilaisia ja kulkevat omia polkujaan. Elämä ei aina mene, kuten suunnittelee, eikä sitä voi käsikirjoittaa. Itsekin joskus pohdin mitä olisi tapahtunut, jos olisin jäänyt Lappiin asumaan. Mutta en kadu sitä, että tänne etelään aikoinaan päädyin. Uskon, että sekin oli tarkoitettu tapahtuvaksi. Menneisyyttä et voi muuttaa, joten mitään on turha katua. Siis suunnatkaa katse rohkeasti eteenpäin ja toteuttakaa rohkeasti ne villeimmätkin unelmat. Ja viis siitä, mitä muut ihmiset niistä ajattelevat! Ne muut ihmiset eivät elä teidän elämäänne. Jokainen on itse oman elämänsä sankari!

Lupaan siis 27-vuotiaanakin olla oma ärsyttävän ihana itseni, tehdä asioita, joita muut eivät uskalla, aiheuttaa yleistä pahennusta, viis veisata siitä, mitä muut ajattelevat minusta ja nauttia jokaisesta päivästä, jonka tällä maapallolla vietän. Erityisesti aion nauttia siitä maaliskuun alussa, sillä otan silloin lennon kohti Itävaltaa! Lentoliput on jo hankittu ja matkasuunnitelmat tehty. En malttaisi mitenkään odottaa, että näen ystäväni, pääsen shoppailemaan ja juhlimaan goottiklubille. Tästäkin reissusta tulee silkkaa parhautta alusta loppuun :)

Näihin kuviin ja tunnelmiin, toivotan kaikille mitä parhainta helmikuun alkua ja muistakaa nauttia jokaisesta päivästä, sillä ikinä et voi tietää, milloin se päivä on viimeinen. Rakastakaa läheisiänne, mutta erityisesti muistakaa rakastaa itseänne. Pusuin ja halein ♥:lla Heidi

Translation:

Sorry, but this text is too long to translate. I just wanted to let you know that I had my 27th birthday yesterday (4th of February). Yesterday was nothing special, because I already celebrated my birthday from Friday to Saturday and slept only 3 hours. But it was one hell of a party! But I will write another post of my birthday party. And PARTY it indeed was! I'm still trying to cure myself of partying. Huh!

Go Zombie!

Bones and chains

Road of Bones

Skull buckles

The gloomy cowgirl

Gothic shopping

Redemption Festival Day 1

Redemption Festival Day 2

Bat attack!

Discoteka Macabre

She will always be a broken girl

But I'm already back again, much stronger than before!

Varrella virran

Värillä on väliä

Cross prints and band stuff

Christmas time in Lapland

All that glitters

Verbotene Träume

Skulls and leopard print

27 vuotta eikä suotta!