Mustaa pitsiä

Olen taas kaiken kiireen keskellä unohtanut blogini päivittelyn täysin. Monena päivänä olen vannonut tarinoivani tänne elämästäni, mutta se on aina syystä tai toisesta jäänyt. Olen keskittynyt päivittämään toista blogiani (joka näkyy vain läheisille ystävilleni), treenaamaan ahkerasti, viettänyt aikaa ystävien kanssa ja muita mukavia asioita. Viikonloput olen viettänyt rankasti viihteen puolella ja esimerkiksi viime viikonloppuna juhlimme yhden parhaimman ystäväni Annan syntymäpäivää. Uusia ihmisiä on tulvinut elämääni sellaisella vauhdilla, että en meinaa itsekään pysyä perässä. Nopeatempoinen elämänrytmini enteilee suurta muutosta. Aavistan aina, kun suuri muutos elämässäni on tulossa ja nyt tunnen sen olevan lähellä.

Tuntuu, että en ole vieläkään kyennyt orientoitumaan tappavan tylsään arkeen syntymäpäiväjuhlinnan jälkeen. Puhun nyt siis omista syntymäpäivistäni, joita tuli juhlittua lähes kaksi vuorokautta putkeen. Juhli syntymäpäivääsi kaksi päivää ja toivu kaksi viikkoa. En vieläkään kykene sisäistämään sitä faktaa, miten mahtavat kaksi päivää vietin helmikuun alussa. En olisi koskaan uskonut, että saisin viettää niin parhaan viikonlopun elämässäni, mutta niin vain kävi. Voi kunpa loppuvuosi toisi mukanaan monia yhtä upeita hetkiä ja mahtavia ihmisiä elämääni, kuin tuo viikonloppu. Olen vieläkin aivan otettu kaikesta siitä, mitä tuona viikonloppuna koin. Valitettavasti ikimuistoisten ja ihanien hetkien jälkeen seuraa aina pudotus takaisin maankamaralle ja se on tuntunut liian raskaalta viime aikoina.

Olen myös viime aikoina kärsinyt jonkinasteisesta ulkonäkökriisistä. Kyse ei ole siitä, ettenkö pitäisi peilikuvastani, vaan enemmänkin siitä, että vaatehuoneeni sisältö ei näytä enää minulta. Monet entiset vaatteeni eivät tunnu sopivan yhteen nykyisen persoonani ja punaisen tukkani kanssa. Olen jopa tuntenut itseni liian tavalliseksi. Jep, jep, siis magentanvärinen tukka, lävistetty naama, tummat meikit ja erikoiset vaatteet ovat aina olleet se merkki täydellisessä harmaudesta, seinäruusun asemasta ja tavasta sulautua tapettiin....tai ehkä ei sittenkään.

Silti tunnen, että en osaa enää pukeutua niin goottityylisesti kuin ennen. Vaikka ihailen goottityyliä luultavasti koko loppuelämäni, se on alkanut tuntua jollain tavalla vieraalta. Nyt kärsin jostain kriisistä, kun en tiedä mitä pukisin päälleni. Tosin nykyään minut löytää useammin ilman meikkiä juoksemasta urheiluvaatteissa lenkkipolulta, kuin sipsuttelemassa korkkareissa ja korsetissa. Silti kaipaan taas jonkinlaista muutosta, mutta en tiedä oikein mitä tehdä. Musta tukkani oli liian masentava, mutta silti se oli ehkä jonkinlainen suojaväri. Goottityyli oli minulle nuorempana tapa peittää herkkyyttäni ja ehkä jopa suojakeino kovaa maailmaa vastaan. Nyt, kun olen ihmisenä täysin erilainen, tuntuu myös tyyli väärältä. En kuitenkaan koskaan tule olemaan persoona, joka pukeutuisi kuten suurin osa ihmisistä ja olisi vain laumaansa sokeasti seuraava lammas. Goottiskene on kuitenkin ollut osa elämääni lähemmäs 14 vuotta, joten siitä irtautuminen ei ole todellakaan kivutonta. Vaikka olenkin vähentänyt goottiklubeilla käymistä, en tule koskaan luopumaan goottimusiikista. Musiikki on ja pysyy, vaikka tyyli muuttuisi.

Joskus sanotaan, että kun ihminen muuttuu ulkoisesti, ei sisäinen muutos tapahtu yhtä nopeasti. Minulla on tuntunut käyvän päinvastoin. Sisäinen muutos on ollut niin nopeaa, että ulkoinen olemus on tippunut kelkasta jo aikoja sitten. Miltä minun pitäisi näyttää, jotta sisäinen maailmani ei sotisi kovasti ulkokuortani vastaan? Vaikeita kysymyksiä, vaikeita päätöksiä.

Viime viikolla innostuin testailemaan hieman erilaista kampausta ja meikkiä. Molemmat hyvin simppeleitä. Tupeerasin tukkaa ja taiteilin päälaelleni tuollaisen linnunpesän. Meikistä jätin pois luomivärin ja tein vain rajaukset, sekä laitoin näyttävät tekoripset. Mielestäni ihan onnistunut look, joka sopii, että arkeen että juhlaan. Tein lookista myös arkisemman version erilaisen hiuskoristeen avulla.

Ja arkisempi versio lookista | the casual version of the look

Kokeilin erilaista meikkiä ja hiustyyliä Itävallan matkaa silmällä pitäen. Lähtöön on enää 1,5 viikkoa, enkä ole vieläkään kyennyt ymmärtämään, että lähden pian pois Suomesta. Itävallassa järjestetään suuri goottiklubi ja luonnollisestikin tahdon näyttää mahdollisimman hyvältä siellä. En vain oikein tiedä, mitä pukisin päälleni ja miten laittaisin itseni, jotta olisin tyytyväinen itseeni. Nähtävästi minun ei pitäisi vaihtaa hiusteni väriä, koska se aiheuttaa tällaista päänvaivaa. Onko ideoita, miten voisin edelleen pukeutua goottityylisesti, vaikka tukkani onkin tyylistä poiketen punainen, eikä musta? Kannattaisiko leikata sivukalju takaisin ja/vai palata suosiolla takaisin tuohon turvalliseen mustaan?

Translation:

I have forget to update my blog again. Actually I didn't forget it, but have been doing other things. Every day I promised myself "today I will write something to my blog", but for some reason I always ended up doing something else. My weekends have been full of partying, so I haven't had time for my blog. My life is just so full of fun at the moment and I don't wanna miss any minute of it!

It feels that I still cannot orientate to these grey week days after my birthday party. Celebrate your birthday for two days, try to recover yourself for two weeks. I still cannot get the fact how fun I had during those two days. Without a doubt, they were absolutely the best days of my life.

I have also suffered from some kind of style crisis lately. I feel myself too ordinary. Well yeah, usually magenta colored hair, face full of piercings, dark make-up and strange clothing have been so common...or maybe not. I like the way how I look at the moment, but for some reason I feel that the clothes in my clothing room don't suit me anymore. They don't suit my new personality and hair. Although the gothic style doesn't feel that much "me" anymore, one thing is for sure, I will always love gothic music.

Last week I got an inspiration to try a new hairstyle and make-up. I just back combed my hair and put some hairpins there. Very simple and looks stylish. And what about the make-up? In this make-up I didn't apply any eye shadow, just an eyeliner and huge false eyelashes. This look is quite dramatic so I changed hair accessories to make it a bit more casual. So what do you think?

Ajattelin hieman päivitellä tänne talvisia asioita, vaikka talvi alkaakin olla loppusuoralla ja kevät näyttää ottaneen jo pienen kuristusotteen talvesta. Itsehän en talvesta pidä juurikaan, vaan olen henkeen ja vereen kevätihminen. Rakastan kevättä! Rakastan kevätaurinkoa, sitä kun asfalti pilkottaa lumen alta, kun luonto alkaa vihertämään ja ihmisten suupielet alkavat olla pitkästä aikaa ylöspäin. Minulla on tunne, että kevät tuo mukanaan myös positiivisia muutoksia elämääni, sekä työ- että ihmissuhderintamalla. Uudet tuulet todellakin puhaltavat tämän naisen elämässä - ja hyvä niin.

Tämä talvi on ollut itselläni täynnä muutoksia. Olen kasvanut ihmisenä aivan valtavasti, oivaltanut paljon asioita, hankkiutunut eroon vanhoista tavoista ja tavaroista, purkanut vanhoja ystävyyssuhteita, mutta myös solminut monia uusia. Tunnen olevani oikealla tiellä pitkästä aikaa.

Elämäni tuntuu pyörivän hyvin pitkälti treenaamisen ja juhlimisen ympärillä. Arkipäivät treenaan ahkerasti ja viikonloppuna vaihdan kunnolla vapaalle. Tosin viimeisen parin kuukauden aikana on tullut kyllä kallisteltua tuota tuoppia vähän liiankin usein ja päätinkin, että nyt saa riittää. Aion vähentää juhlimista kunnolla. Tämä ei tarkoita, että istuisin viikonloput yksin kotona pitsiä nypläämässä, vaan aion edelleenkin käydä sosialisoitumassa Helsingin yöelämässä, mutta juon huomattavasti vähemmän. Mielestäni siinä humalatilassa, kun ihminen kadottaa kontrollinsa, ei ole mitään hauskaa. Oikeastaan jopa inhoan sitä. Tahdon olla jatkuvasti kontrollissa ja pitää ohjat omissa käsissäni.

Näiden turhien lätinöiden jälkeen voisinkin esitellä talvivaatteitani. Olen aina inhonnut talvitakin metsästystä ja tuntuu, että en ole ikinä löydä hyvin istuvaa takkia. Näytän jokaisessa takissa noin 20kg lihavammalta kuin todellisuudessa olen ja muutenkin monien takkien mallit eivät istu itselleni syystä tai toisesta yhtään. Tänä vuonna löysin kuitenkin viimein unelmieni talvitakin, eikä ole kertakaan ärsyttänyt pukea tätä takkia ylleni. Lämmin, tyylikäs ja istuu kuin unelma.

Takin bongasin jo viime syksynä H&M:ltä ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Pidän turkissomisteista ja pienistä turkisyksityiskohdista, mutta vannoutuneena eläintenystävänä pidän aina huolen, että kyseessä on tekoturkis.

Punatukkainen turkismummo Espoosta tässä hei!

Talvihan on siitäkin syystä ärsyttävä vuodenaika, ettei silloin voi käyttää niitä nättejä ja ihania korkokenkiä. Tuolla jäässä, loskassa, lumessa ja muussa paskassa kun tarpoo menemään, niin korkkarit voi jättää vain haaveeksi. Kengissä pitää olla hyvät pohjat ja kunnolla pitoa, että et ole pää kainalossa ja jalka murtuneena täällä talven ihmemaassa. Itse ostin omat talvikenkäni jo syksyllä, koska tiesin, että se talvi taas jälleen kerran meidät "yllättää", kun emme mitenkään muista, että missä se Suomi nyt maantieteellisesti sattuikaan sijaitsemaan. Uskomatonta!

Nämä todella epätyylikkäät talvisaappaat ostin Skopunktenilta Tampereelta. Kengät eivät ole todellakaan hienot, mutta niillä olen koko talven tarponut läpi tuulen ja tuiskun. Yhden kerran olen onnistunut nämä jalassa kaatumaan jäisissä portaissa ja sen seurauksena takapuolessani oli nyrkinkokoinen mustelma ja polveni on muuten vieläkin tyylikkään sininen. Oh joy! Onneksi ei käynyt pahemmin.

Ja kaikki kenkien ystävät tietävät, että Skopunktenilla on erittäin houkutteleva tarjous: ota kolme paria, maksa kaksi, niin enhän voinut mitenkään vastustaa kiusausta. Rumien talvikenkien kaveriksi päätin ottaa kahdet korkokengät. Näillä korkokengillä on yllättävän hyvä kävellä ja jaksaa myös tanssia koko illan ilman mitään ongelmia. Eivät siis olleet huono ostos ollenkaan.

Ensimmäiset nilkkurit ovat aivan peruskorkokengät niiteillä koristeltuina. Sopivan rock!

Myös kolmannet kengät ovat melko simppelit nilkkurit, joissa koristeena pienet soljet. Näistä pidän erityisen paljon niiden mukavuuden takia.

Kenkien jälkeen voimme siirtyä päähineosastoon. En ole koskaan ollut hattuihmisiä, koska tuntuu, että tähän isoon kallooni ei istu sitten niin mikään hattu, pipo, myssy tai edes hiuskoriste. Olen yrittänyt lohduttaa itseäni sillä, että pääni on vain tilava, jotta suuret aivoni mahtuvat sinne :D

Ostin kuitenkin H&M:n alennusmyynnistä tämän supersöpön pipon, jossa on korvat! Nyt näytän sitten kuulemma animehahmolta. Hienoa! Olen muuten aina inhonnut Japaniernuilua. Ei siinä siis mitään jos joku ihminen sitä harrastaa, mutta itse olen kokenut koko kulttuurin täysin vieraaksi. Kuitenkin pipo sopii paremmin kuin hyvin meikäläisen ei_niin_aikuiseen persoonaan.

Nyt voinkin lopettaa tämän talvipostauksen ja todeta, onneksi tämä talvi on pian vain pala historiaa. Perjantaina lentelen Euroopan yllä suuntanani keväinen Wien! Tosin en tiedä onko siellä juuri sen keväisempää kuin täällä Suomessakaan. Pieni irtiotto Suomesta tulee kuitenkin enemmän kuin tarpeeseen. Matkapostaus on luonnollisesti tulossa reissun jälkeen.

Olen muuten vastannut teidän lukijoiden toiveeseen ja olen kirjoittamassa postausta ruokavaliostani ja treenaamisesta. Olen kuvannut aterioitani ja luonnostellut tekstiä mielessäni. Aion ottaa postauksessa kantaa myös tähän surullisen kuuluisaan hevoslihakohuun, kerron mielipiteeni ihmisten surkeista ruokailutottumuksista ja haukun pikaruokalaketjut alimpaan helvettiin. Luulenpa, että postauksesta saadaan taas monille ihmisille palkokasviviljelmät sieraimiin, liuta vihamiehiä ja sota pystyyn, mutta olen siihen valmis. Ihmisten on korkea aika avata silmänsä sille millaista paskaa he suuhunsa tunkevat. Väittelen tästä aiheesta usein, viimeksi viime perjantaina baarissa. Odottakaapa vain, kun saan postauksen naputeltua! Onneksi osa ihmisistä kuitenkin tajuaa, että puheissani on järkeä, eikä siinä ole mitään pahaa, että kannustaa ihmisiä terveellisempiin elämäntapoihin. Mutta siitä lisää myöhemmin :)

Translation:

I wanted to update some winter things here, although this winter is almost over and my favorite time of a year spring is finally coming. I absolutely love spring! I love that sunlight of spring, when you can see those first shades of green coming out from the snow and people's corners of the mouth are going upward. I also have a gut feeling, that this spring will bring some positive changes to my life.

This winter has been full of changed. I have grown as a person, got rid of the old habits and stuff, broken some relationships, but also bonded new ones. I feel that I'm on the right path.

But then back to these winter items. I have always had problems to find a winter jacket which I would like a lot. Because winter is very long period in Finland, it would be nice to have clothing that you like to wear. Unfortunately those winter jackets usually make me look like I'm 20kg heavier than I actually am. But finally I had some luck with me! I found a perfect jacket for winter from H&M. The jacket is made of black wool and it has fake fur collar. It's warm, stylish and fits perfectly. Love it!

You also need good shoes for walking during winter time, because here is lots of snow, ice, frost and other shit. So no need for high heels. That's why I bought these very unstylish boots, but they are so comfortable. I also bought two pairs of heels, because there was this bargain "take three, pay for two".

I'm not usually a fan of headgears, because they just don't suit me. No hats, no caps, no beanies. But this beanie with ears was so cute, I had to buy it. It suits to my not_so_adultlike personality.

Now it's time to end this winter post. And by the way I will fly to Wien on Friday! I really need this little holiday and time to be away from Finland. And of course there will be a blogpost of my holiday after the trip.

Heipä hei lukijani ja terveisiä Itävallan ihmemaasta. Saavuin eilen melkoisen shown jälkeen klo. 02.30 vihdoin Espoon Kivenlahdessa sijaitsevaan kotiini. Reissu oli erittäin onnistunut ja nautin joka ikisestä hetkestä keväisessä Wienissä. Kaikki meni todella hyvin, enkä keksi mitään muuta valitettavaa kuin paluumatka, tosin nyt sekin jo naurattaa. Mutta matkasta, ostoksista, ihmisistä ja kommelluksista tulee sitten erilliset postaukset :)

Ajattelinkin nyt naputella lyhyemmän postauksen viime aikaisista ostoksista. Vaatehuoneessani puhaltaa uudet tuulet, minkä seurauksena olen myynyt vanhoja vaatteitani surutta pois. Saamillani rahoillani olen sitten ostanut uusia vaatteita ja asusteita. Kätevää. Tekisi melkein mieli uusia koko vaatehuoneen sisältö ja aloittaa ns. puhtaalta pöydältä, mutta en raaski kaikkia vaatteita sentään vielä myydä.

Ostin noin kuukausi sitten itse itselleni syntymäpäivälahjan, koska halusin onnitella itseäni siitä, että olen - vastoin kaikkia odotuksia vieläkin hengissä ja voin paremmin kuin koskaan. Muutaman viikon sisään tapaan lääkäri sekä hoitajan ja minulle tehdään testejä. Eli toisin sanoen pian selviää saako tämä tyttö terveen paperit vai ei. Ja jos saan, niin voin kertoa, että siinä on sellainen temppu, johon ei moni ole pystynyt.

Tosiaan omat syntymäpäivälahjani ostin Cybershopista samalla kun kävin hakemassa lisää hiusväriä. Mukaan lähti leopardikuvioitu sydänkoru ja pinkki tekoturkisasuste.

Tätä tekoturkiskaulusta katselin jo jonkin aikaa Cybershopissa. En osaa sanoa mihin siinä ihastuin, mutta se on härskillä tavalla ihana. Olen muutenkin viime aikoina mieltynyt outoihin asioihin, joten tämä on vain sopivaa jatkoa sille.

Elättelen kovasti toiveita aurinkoisista ja lämpimistä kevätpäivistä, joten ostin muutamat ohuemmat sukkahousut, jotta toiveeni toteutuisi. Leopardikuvioidut sukkahousut löytyivät alekorista, kun taas ristikuvioidut olivat normaalihintaiset.

Lindexin alusvaateosastolle oli ilmestynyt myös kaikkia ihanuuksia. Yleensä kierrän alusvaateosastot kaukaa, koska ei siellä ole kuitenkaan mitään minulle sopivaa. Onneksi kuitenkin tällä kertaa kävin pyörähtämässä, koska löysin tämän ihanan röyhelöboleron.

Samalta osastolta lähti mukaan myös pitsiset sukkanauhaliivit pinkeillä ruseteilla ja samaa sarjaa olevat alushousut.

Viimeisenä löysin Lindexiltä tällaisen mustan peruspaidan. Pidän paidoista, jotka ovat tuollaista läpinäkyvää kangasta, koska arkena niiden alle voi laittaa topin ja viikonloppuna paita taas menee hyvin korsetin alla. Vinkatkaa, jos satutte näkemään samantyylisiä paitoja jossain, koska minulla on todellakin paljon käyttöä niille. Entiset alkavat hajota liitoksistaan liiallisen käytön seurauksena.

Ja tapani mukaan olen hyödyntänyt joululahjakseni saamaa H&M:n lahjakorttia. Se on kyllä tullut enemmän kuin tarpeeseen, kun olen pistänyt vaatehuonettani uuteen uskoon. Ostin kyseisestä liikkeestä tämän hyvin simppelin mustan minihameen, jossa koristeena tuollaisia mustia kiviä. Todella hyvä perushame, joka sopii moneen tilanteeseen. Tällaista olenkin kaivannut, koska entiset samantyyliset hameeni ovat jo aikoja sitten lentäneet roskiin.

En ole yleensä mekkoihmisiä, mutta tämän mekon nähtyäni tein poikkeuksen. Tummanharmaa mekko, jossa pääkalloja ja kiemuroita samettisella kohokuviolla. Mekko on tosin sen verran kurveja nuoleva, että en tiedä onko se enemmän seksikäs vai tyrkky, mutta siinä rajamailla mennään. Tosin aivan kuin olisin koskaan harrastanut erityisen asiallista pukeutumista työpaikan ulkopuolella.

Että sellaisia ostoksia tällä kertaa. Itävallan ostosten esittely on vielä edessä. Täytyy kyllä myöntää, että en ostanut matkaltani ainoatakaan vaatekappaletta. Jotenkin mikään vaatekappale ei tuntunut miellyttävän silmääni, joten tyydyin ostamaan lähinnä kosmetiikkaa. Sitä tulikin ostettua sitten noin 60 euron edestä. Mutta eipähän tarvitse hetkeen ostaa kosmetiikkaa.

Olen tässä vakavasti harkinnut uuden blogin perustamista tämän vanhan rinnalle. Haluaisin kirjoitella jotain syvällisempiä juttuja, ajatuksiani elämänmuutoksesta, kasvissyönnistä, vegaanisista tuotteista, positiivisesta ajattelusta, henkisestä kasvusta ja kaikesta ei_niin_pinnallisesta. Tuntuu, että minulla on kova tarte ja halu jakaa näitä asioita ihmisille ja koen sen olevan jopa jonkinlainen elämäntehtäväni. En tiedä kiinnostaisiko tuollainen blogi moniakaan ihmisiä, mutta kuten tämäkin blogi, se olisi vain omaksi ilokseni. Ja kyllä aion jonain päivänä vielä kirjoittaa sen kirjan. Tahdon jakaa omat rankat kokemukseni ihmisten kanssa ja kertoa miten elämä rakennetaan täysin tyhjästä ja pohjalta noustaan haparoivin, mutta sitäkin varmemmin askelin ylös. Toivon, että kirjani antaisi toivoa ihmisille, jotka ovat pohjalla ja vertaistukea niille, jotka kamppailevat vaikeuksien kanssa. Niin ehkä omituiselta kuin se kuulostaakin, minulla on hyvin vahva tunne siitä, että olen tullut tänne opettamaan ihmisiä ja näyttämään tietä muille. Mutta kaikki aikanaan :)

Translation:

Hello my lovely readers and greetings from Austria. I arrived back to my home 02.30 am on last night. It was one awesome trip and I enjoyd every minute of it! Everything went good, although I had some problems at the airport when I was coming back to Finland. But more about my trip, people, events, shoppings and other stuff on later posts.

I wanted to write a short post and show you my new shoppings I have made recently. About a month ago I bought couple of birthday presents for myself, that heart-shaped leopard necklace and a pink fake fur. That fake fur is so lovely.

I wish that spring will finally come to Finland too, so I bought to pairs of these sheer stockings. Luckily the sun was shining today, so maybe someone heard my wish ;)

I found a nice ruffled bolero which goes well with the corsets from Lindex. From the same underwear department I also found a new suspender belt with pink bows.

Last but not least, I bought this very basic black shirt. I love this kind of shirts which are made of translucent fabric.

I have also spent my H&M's giftcard and bought a basic new black skirt with black "diamonds" on it and that quite sexy dark grey dress with skulls, curls and whirls. I don't if that dress is more tacky than sexy, but it doesn't matter because I like it a lot!

So that was all. I still have to write a post of those shoppings I made in Austria. And believe it or not, but I did not buy any clothes from there. I just didn't find anything fancy. But I bought lots of cosmetics from there, because it's very cheap compared to the prices in Finland. At least I won't have to buy cosmetics for a while. But more about my trip and other things on later posts. Now I wish you all sweet dreams :)

Näin sunnuntai-illan kunniaksi ajattelin naputella hieman tekstipitoisemman postauksen. Haluan nimittäin kertoa eräästä välikohtauksesta, joka sattui toissa perjantaina, kun odottelin kaikessa rauhassa bussia Espoon keskuksessa.

Perjantaina 1. maaliskuuta otin bussin kohti Espoon keskusta, jossa minulla oli reilusti aikaa odotella lentokentälle menevää bussia. Olin yhtä hymyä, täynnä iloa ja luonnollisesti olin innoissani tulevasta matkasta. Päivä oli alkanut mukavasti ja hyväntuulisuuteni luultavasti näkyi minusta kauas. Olin jo aikaisemmin pistänyt merkille, että eräs keski-ikäinen nainen katseli minua melko pitkään, mutta en kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota, kunnes tämä nainen alkoi puhua minulle. Nainen oli noin keski-ikäinen, silmälasipäinen, meikitön, pukeutunut tylsiin värittömiin vaatteisiin, hyvin väsyneen ja elämäänsä kyllästyneen näköinen, mutta kuitenkin selvinpäin. Yhtäkkiä tämä nainen tokaisi minulle "miksi pitää esittää jotain muuta kuin mitä on?". Aivoni löivät hetken tyhjää ja yrittivät jäsentää kuulemaansa, siis anteeksi mitä. Sanoin suoraan, että anteeksi mitä oikein mahdatte tarkoittaa. Nainen kertoi, että kun pitää näyttää niin erikoiselta, että miksi pitää esittää jotain. Totesin, että ei tässä mitään tarvitse esittää, että ihan vain satun pitämään vähän erikoisemmasta tyylistä. Että mielestäni ne ovat yleensä nuoremmat ihmiset, jotka esittävät muuta kuin ovat. Ja minä olen vanhempi kuin hän ehkä luulee. Tähän nainen totesi tuhahdellen "eli sinun täytyy vielä esittää nuorempaa kuin olet". Tässä vaiheessa teki mieli facepalmata jo rajusti, mutta tyydyin sanomaan, että ei nyt siitäkään ole kyse. Kerroin, että eiköhän tässä maailmassa ole suurempiakin rikoksia kuin näyttää erikoiselta ja minusta on hienoa, että ihmiset uskaltavat olla erilaisia. Nainen katseli minua halveksuen nenävarttaan pitkin ja tuhahteli itsekseen. Korosti vielä, että hänen ei tarvitse olla erikoinen, koska hänen ei tarvitse saada huomiota itseensä. Sanoin että sekin on mielestäni täysin ok, jokainen tekee kuten parhaakseen näkee.

Yhtäkkiä nainen alkoi tiedustella mistä olen tulossa, kun minulla on suuri matkalaukku mukanani. Totesin olevani matkalla lentokentälle ja sieltä lentokone veisi minut Wieniin. Jälleen nainen tuhahti "kateeks käy!". Kerroin ystävällisesti mistä netistä löytää halpoja lentoja, sekä miten nykyään matkustaminen on melko edullista halpalentoyhtiöiden ansiosta. Nainen näytti hieman ärsyyntyneeltä, kun en hänen kommenteistaan suuttunut, vaan olin hänelle ystävällinen ja toivotin vielä hyvää viikonloppuakin.

Miksikö olin ystävällinen ihmiselle, joka oli minulle epäkohtelias? Olen ottanut elämässäni sellaisen periaatteen, että olen ystävällinen niillekin, jotka ovat minulle ilkeitä. En siksi, ettenkö uskaltaisi puolustaa itseäni, vaan koska tiedostan, että näillä ihmisillä on itsellään paha olla ja uskon, että he voivat muuttua, kun saavat osakseen positiivista huomiota. Tästäkin naisesta huokui katkeruus ja kateus kilometrien päähän. Minun kävi tietyllä tapaa häntä myös sääliksi, koska näin miten paha hänellä oli olla. Mielessäni kävi jopa halata häntä ja kysyä suoraan, että miksi hänellä on niin paha olla.

Kaikista ihmisistä ei tarvitse pitää, eikä edes kaikkien tyylistä, mutta miksi täytyy ehdoin tahdoin pahoittaa toisen ihmisen mieli? Nainen kertoi minulle olevansa rehellinen. Kerroin, että arvostan hänen rehellisyyttään ja itsekin uskon, että se on se rehellisyys, joka maan perii. Vaikka olen itsekin rehellinen ja sanon asiat suoraan, niin ei kyllä tulisi mieleenkään mennä arvostelemaan tuntematonta ihmistä ja tehdä oletuksia hänestä pelkän ulkoäön perusteella. Olen elämäni aikana huomannut, että ulkonäkö ei todellakaan kerro ihmisestä yhtään mitään. Sama tyylisuunta ei tee ihmisestä sydänystävää, eikä parisuhdetta voi rakentaa vain yhteisen alakulttuurin pohjalta. Joskus se erikoisimman ulkonäön omistava ihminen on arvomaailmaltaan kaikista konservatiivisin ja baarin itsevarmoin nainen itkee aamuisin peilin edessä, koska näkee heijastuksena vain ruman luuserin. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää.

Teininä tummanpuhuva tyyli oli vastalause vallitsevaa kauneusihannetta vastaan ja tapa piilottaa herkkä sielu kovan ulkokuoren alle. Parikymppisenä piti olla mahdollisimman tyrkky, jotta saisi miesten huomion itseensä ja käytös oli huomiohuoraamista pahimmasta päästä. Koulukiusaamisen tuhoama itsetunto vaati nostetta keinoja kaihtamatta. Valitettavasti ne keinot olivat täysin väärät ja seurauksena oli vain rikkinäinen minuus, edelleen olematon itsetunto ja täydellinen itsearvostuksen puute. Onneksi virheet sekä Siperia opettavat ja ikä tuo mukanaan uskomattoman määrän itsevarmuutta ja viisautta. Kun kelpaa itselleen ja rakastaa itseään, loppuu muiden ihmisten valta itseään kohtaan. Itsetunnon ei koskaan pitäisi olla riippuvainen muiden ihmisten mielipiteistä ja yleensäkään mistään ulkoisesta. Se on olemassa, vaikka kukaan muu ei sinulle kertoisi, että hei sä oot ihan hyvä tyyppi. Kun kelpaa itselleen, kelpaa myös muille ja jos ei...noh se on heidän ongelmansa.

Suomessa on myös paha tapa lytätä itseään ja muita. Kateus ja katkeruus kasvavat ja voivat hyvin. Ei ole yllätys, että Suomessa on sanonta "kel onni on, se onnen kätkeköön". Suomessa ei ole hyväksi rakastaa ja arvostaa itseään, saati olla onnellinen. Kärsi, kärsi, niin kirkkaimman kruunun saat. Kansallinen itsetuntomme on ollut maassa aikojen alusta asti, siitä pitävät huolen kylmä ja pimeä talvi, sekä sotaisa historia. Tunteista ei puhuta, eikä niitä näytetä. Ketään ei kehuta, mutta naapuria ja työkaveria haukutaan naama kateudesta vihreänä työpaikan kahvihuoneessa. Miten se naapurikin kehtasi uuden auton ostaa ja työkaveri pääsi käymään etelässä. Vaikka naapuri olisi korviaan myöten veloissa ja työkaveri paennut etelään karkuun väkivaltaista suhdettaan. Kyllä kateeksi käy!

Haastankin nyt blogini lukijat mukaan pieneen kampanjaan: Kun aamuisin katsotte itseänne peilistä, sanokaa ääneen "minä rakastan sinua" ja löytäkää itsestänne edes yksi positiivinen asia. Se voi olla pieni tai suuri, tärkeintä on, että löydätte sen. Tämän lisäksi kehukaa jotain toista ihmistä, tuttua tai tuntematonta. Kertokaa mitä tahansa positiivista hänestä! Kehukaa vaikka uutta kampausta, naapurin söpöä koiraa, kaverin ottamaa valokuvaa, jonka hän facebookissa jakoi tai aivan mitä tahansa. Ja jos kohtaatte samanlaisen tilanteen kuin itse kohtasin, niin älkää antako sen pilata mielenrauhaanne tai romuttaa itsetuntoanne. Olkaa ystävällisiä, vaikka teille oltaisiin ilkeitä. Ja kysykää vaikka suoraan, että mikä toisella ihmisellä on hätänä, miksi on niin paha olla ja mikä tämän kaiken takana oikeasti on. Todellisuus on usein tarua ihmeellisempää. Rakastakaa itseänne, koska sinä olet oman elämäsi tärkein ihminen. Ja toisin kuin Suomessa usein luullaan, se EI ole itsekästä, vaan TERVETTÄ! Itseään saa ja täytyykin rakastaa, koska jos et sinä sitä tee, ei sitä tee kukaan mukaan. Näillä eväillä kohti uutta, parempaa viikkoa! Ottakaa osaa haasteeseen :)

Ja vielä lopuksi naked truth:

Minä esittelemässä uutta hienoa Milka-kahvimukia aamulla. Ei meikkiä, ei photoshoppia, vain minä!

Hellurei ja hellät tunteet! Kesä on tullut ryminällä tänne kylmään pohjolaankin ja tämä tyttö on ollut niin kiireinen, että olen tyystin unohtanut koko bloggaamisen. Vuorokaudessa ei vain ole tarpeeksi tunteja tällaiselle yliaktiiviselle oravalle, jolla on aina monta rautaa tulessa.

Mitäkö kuuluu ja mitäkö tässä on tapahtunut? Ihan hyvää kuuluu ja ei tässä mitään ihmeellistä ole tapahtunut viime aikoina. Elämäni on täyttynyt erilaisista juhlista, on ollut syntymäpäiviä, tupaantuliaisia ja muuten vain illanviettoa ihanien ystävien kanssa. En toki ole unohtanut treenaamista, vaan tossu taittuu toisen eteen päivittäin lenkkipolulla ja kahvakuula heiluu.

Huhtikuussa kävin myös pitkästä aikaa Tampereella viikonloppureissulla moikkaamassa siskoa ja kavereita. Suurin syy visiitille oli kuitenkin Hengen ja Tiedon messut, jossa tuli käytyä myös viime syksynä Helsingissä. Tampereen reissu oli oikein onnistunut: messut mielenkiintoiset, tuli käytyä energiahoidossa, vietettyä saunailtaa poikien kanssa, illastettua ystävien kanssa ja käytyä Tampereen yöelämässä.

Hengen ja Tiedon messut Tampere-talolla

Ullan kanssa messuilla

Myös äiti oli käymässä luonani huhtikuun lopulla ja yhdessä tuli tehtyä kaikkea kivaa. Kävimme mm. Ilon ja Valon Markkinoilla Helsingin Wanhassa Satamassa, shoppailemassa ja syömässä ulkona.

Mutta on tähän elämään mahtunut suruakin. Vanhempi marsuni Sweeney siirtyi marsujen taivaaseen mussuttelemaan porkkanoita ja heinää. Sweeney kuoli 3,5 vuoden iässä suolitukokseen, joka on melko yleinen kuolinsyy marsuille. Sweeneyn kaveri Beetlejuice jäi nyt täysin yksin ja yritänkin etsiä sille nyt uutta rakastavaa kotia. Lemmikkieläimestä luopuminen on aina sydäntä raastavaa, mutta ei sille mitään voi. Yleensä kun lemmikit tuppaavat lähtemään täältä maailmasta ennen meitä.

Huhtikuun viimeisenä päivänä juhlittiin perinteisesti vappuaattoa, jonka vietin ihanien ystävien kanssa puistossa ja myöhemmin muutamassa keskustan kuppilassa. Vappu oli todella hauska ja railakas, mutta olo seuraavana päivänä oli kaikkea muuta kuin hyvä. Sen siitä saa. Silti oli kyllä hauskoin vappu pitkään aikaan :)

Puistosta löytyi myös kauniita naisia

Ja hattukin löytyi jostain kaapin perältä

Sukkahousut kärsivät vappuhumussa, mutta meno oli silti hyvä

Grillimestari-Mystis ja vegenakkien paisto

Raziel antoi lämpimän halauksen puistossa

Punapäät vapputunnelmissa

Vapun jälkeen alkoikin sitten itselläni yksi vuoden ehdottomasti kohokohdista; jääkiekon mm-kisat! Kävin lähes jokaisen Suomen pelin katsomassa ja huutamassa eri kuppiloissa ystävien kanssa ja ne illat olivat aina yhtä hauskoja. Naurettua tuli vedet silmissä, silloinkin kun Suomi tippui finaalista. Pääasia, että oli hauskaa! Mikään ei yhdistä suomalaisia kuten jääkiekko!

Lätkätyttö 2013

Viime viikonloppuna tuli oltua bileissä, joiden teemana oli Lentäjä. Itse päätin jo kuukausia etukäteen, että pistän siivet selkään ja esitän langennutta enkeliä. Rakastan teemabileitä yli kaiken ja pukeudun aina sellaisiin, mikäli suinkin vain kykenen. Teemabileissä tuli tanssittua taas koko ilta kaikkea mahdollista letkajenkasta valssiin ja discosta countryyn. Sen kyllä huomasi, koska jalkani ovat vieläkin hieman kipeät tuosta kaikesta humppaamisesta. Vaan olihan meillä huikean hauskaakin!

"I'm loving angels instead"

Että sellaista tällä suunnalla tällä kertaa. Tiedän, että pitäisi päivittää Itävallan matkasta, uusista ostoksista ja vaikka sun mistä, kunhan tässä vain ehtisi kaiken härdellin keskellä. Kuitenkin se suurin syy, miksi tulin tänne kertoilemaan kuulumisia on se, että kaiken kiireen keskellä olen ehtinyt perustaa uuden blogin. En ole ainakaan toistaiseksi lopettamassa tätä vanhaa, mutta jotenkin tuntuu, että olen muuttunut niin paljon viime aikoina, että tämä blogi ei enää jotenkin kuvaa minua. En pukeudu mitenkään erikoisesti enää, enkä jaksa olla jatkuvasti keikistelemässä kameralle. Kirjoittamista rakastan kuitenkin yli kaiken ja haluan jakaa itseäni kiinnostavia asioita muiden kanssa. Senpä takia perustin täysin erilaisen blogin tämän rinnalle. Siellä puhun hieman syvällisemmistä asioista, ravinnosta, treenaamisesta, positiivisesta ajattelusta ja yleensä kaikesta hyvinvointiin liittyvästä. Uudessa blogissa pätevät samat säännöt kuin täälläkin: kaikki kommentit tarkistetaan, negatiivisia ei julkaista, mutta kaikki voivat kuitenkin kommentoida, tietyt asiat jätän edelleen blogissani kertomatta ja niin edelleen. Blogia suosittelen sekä miehille ja naisille (tämä kun on ollut enemmän naisille suunnattu), ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita omasta hyvinvoinnistaan, niille, jotka pitävät minusta ja kirjoitustyylistäni tai sellaisille, joita muuten vain kiinnostaa tämän naisen toisinaan kärkkäätkin mielipiteet :) Toivotan vanhat lukijat lämpimästi tervetulleiksi myös uuden blogin puolelle:

Positive Brainwash

Nyt täytyy taas kiitää menemään, koska vanhemmat tulevat huomenna käymään luonani Espoossa eli asunto on siivottava ja sen lisäksi pitäisi tuottaa useampi sivu tekstiä. Eli kiirettä pitää taasen. Muistakaa seurata tätä ja uutta blogia! Toivotan kaikille mitä mahtavinta alkanutta kesää! Toivottavasti ilmat jatkuvat yhtä lämpiminä ja aurinkoisina kuin tähänkin asti :)

Nyt on kesälomat lusittu ja on aika palata takaisin bloggaamisen pariin. Olen ollut kesällä koko ajan niin kiireinen, että en ole ehtinyt yhtään syventyä blogimaailmaan. Välillä tuntuu, että en ole käynyt kotona kuin kääntymässä ja äitikin on kysellyt välistä, että olenko nykyään enää ikinä kotona. Noh, enpä juurikaan ole kesällä ollut. Mutta nyt ei kuitenkaan puhuta kesästä, vaan keväisestä Itävallan matkastani.

Lentelin tuossa maaliskuun alussa Itävaltaan tapaamaan ystäviäni, juhlimaan ja shoppailemaan. Tällä kertaa visiittini oli lyhyempi kuin viimeksi ja matka varattiin muutenkin aika extempore, mutta sehän sopii tälle tytölle paremmin kuin hyvin. Lensin Wieniin perjantai-iltana Frankfurtin kautta ja lennot menivät oikein mukavasti viinin ja lukemisen merkeissä.

Olenko muuten muistanut mainita, että inhoan Frankfurtin lentokenttää hyvin paljon? Se on liian iso ja lentoni lähtöportti vaihtui niin moneen kertaan, että olin aivan sekaisin, että missäköhän ihmeessä minun pitäisi tällä kertaa olla. Kuitenkin asiat tärkeysjärjestykseen...nautin nimittäin Radleria niin innoissani kentällä, että melkein myöhästyin lennolta. Onneksi Radleria saa nykyään myös Suomesta, joten enää ei tarvitse matkustaa Keski-Eurooppaan asti sen perässä.

Lentokone laskeutui ajallaan Wienin lentokentälle, missä ystävin Franz olikin minua jo vastassa. Emme olleet nähneet sitten viime syksyn, joten jälleennäkeminen oli iloinen. Franz oli oikeastaan syy miksi Itävaltaan jälleen kerran matkustinkin.

Myöhään yöllä pääsimme viimein yöpaikkaamme Jutan ja Andreaksen luokse. Olin itse sen verran väsynyt matkustamisesta, ettei nukkumattia tarvinnut kauaa odotella. Seuraavana päivänä olikin tiedossa pakollinen shoppailukierros Jutan kanssa ympäri Wieniä.

Valmiina shoppailemaan!

Ready to shop..until you drop!

With Jutta

Lauantaina lähdimme Jutan kanssa jo hyvissä ajoin kiertelemään kaupoille, koska illalla oli tiedossa etkot ja myöhemmin tanssimista Schwarzer Reigen -goottiklubilla. Kävin samalla klubilla myös viimeksi, kun olin Itävallassa ja ajoitinkin matkani niin, että pääsen sinne jälleen. On muuten yksi parhaimmista goottiklubeista, missä olen ikinä käynyt.

Leikin kissaa Claire's:issa

I was a cat at Claire's

Kyllä graafikko aina tyylikkäät pokat tarvitsee!

Every graphic designer's must have specs!

Itävaltahan on katolinen maa, joten siellä pääsiäinen on todella suuri juhla. Voisi sanoa, että melkein suurempi kuin joulu. Pääsiäinen näkyi lähes joka paikassa; kaupat olivat täynnä erilaisia koristeita, pääsiäismunia, pupuja ja keltaisia kukkasia. Enkä tietysti voinut vastustaa kiusausta olla ostamatta Milka-suklaata kotiin.

Ehkä maailman hienoin kahvimuki!

My new coffee mug. So cool!

Tuotteiden nimet tosin aiheuttivat suomalaisessa pienoista hilpeyttä ;)

Tosin lempiosastoni oli kuitenkin tämä:

My favorite:

Shoppailureissu oli onnistunut, vaikka vaatteita ei löytynytkään. Kevätvaatteet kun eivät itseäni suuremmin säväytä, joten päätin jättää riemunkirjavat kukkakuosit kauppaan ja keskityin ostamaan lähinnä kosmetiikkaa, joka on Itävallassa aivan naurettavan halpaa Suomeen verrattuna. Ja sitä kosmetiikka tuli todellakin ostettua melkoinen määrä!

Saatoin tosiaan hamstrata hieman tuota kosmetiikkaa, kuten kuvasta voitte päätellä. Kiitos dm! Alverde on muuten erittäin edullinen ja laadukas luonnonkosmetiikkamerkki. Suosittelen testamaan mikäli tulee vastaan jossain.

Ja mitä olisikaan shoppailureissu ilman kenkäparia? Ei yhtään mitään. Löysin aivan ihanat niittikorkokengät Deichmann -nimisestä liikkeestä, joka on myös yksi lempikaupoistani Keski-Euroopassa. Niin paljon halpoja kenkiä!

Claire's:istakaan ei tyhjin käsin ulos selvitty, vaan mukaan tarttui parit korvakorut, käsirengas sekä leopardikuvioidut sukkahousut.

Ostin suklaata tuliaisiksi eli pakolliset Mozartin kuulat

Enkä unohtanut myöskään karvalapsiani lomalla, vaan myös he saivat herkkuja reissulta

Ja kun lappilainen matkustaa niin alkoholiostoksilta ei vältytä

Lauantaipäivä siis sujui näissä merkeissä ja pienestä matkabudjetista huolimatta sain ostettua itselleni kivoja juttuja, sekä läheisilleni tuliaisia. Seuraavassa postauksessa kerron lauantai-illan kansainvälisistä etkoista ja klubista, jossa tuli todellakin tanssittua sydämensä kyllyydestä.

Lopuksi vielä kappale, jota tuli kuunneltua juurikin Itävallan reissun aikoihin hyvin paljon:

Translation:

The summer is almost over and it's time to start writing my blog again. I have been very very busy woman on this summer and it feels like I haven't been home at all. I'm very sorry about my silence during these last months, but now I'm back again! I have so many things I would like to share with you, but first I wanna tell you something about my trip to Austria.

It was one Friday on March when I took the flight to Wien via Frankfurt to meet my friends, to party and to do some shopping. The both flights went well, because I was just drinking wine and reading an interesting magazine. Although I have to admit that I don't like the airport of Frankfurt at all. It's way too big and they are always changing those gates where the flight should leave. Luckily I had time to drink at least one beer before flying to Wien.

The flight was on it's time and my friend Franz was at the airport of Wien waiting for me to arrive. It was a happy reunion! Finally I was in Austria and was so excited!

It was already a night when we arrived to Jutta's and Andrea's place. I was so tired after travelling many hours, so I met the sandman right away.

Saturday was dedicated for shopping and partying. Of course first shopping and then pre-party and gothic club. Although I did not find any stylish clothing, the shopping trip was success. I bought a lots of cosmetics, because it's so much cheaper in Austria than in Finland.

And what would be a shopping day without buying some beautiful shoes? Absolutely nothing! I found these lovely shoes with studs from store called Deichmann. What a perfect pair of shoes those ones are!

And of course I was not able to come out from the door of Claire's with empty hands. Must buy some accessories like two pairs of earrings, a bracelet and tights.

Then I bought chocolate as a souvenir to my sister and friends. Of course Mozartkugel! And some food for my fluffy friends also known as pets. And those wines were for myself. I wanted to buy wines which I cannot find from Finland.

So this was how I spent my Saturday afternoon in Austria. Although I did not had that much money with me, I managed to buy many nice items for myself and for my close ones. On next blog post I will tell you more about my Saturday night in Austria. We had a very international pre-party and then went to this gothic club called Schwarzer Reigen, where I danced all night long. But more about those parties on a next post.

Ennen Itävallan matkaani olin kirjoitellut Schwarzer Reigen -klubin tapahtumasivulla facebookissa, että olen saapumassa Suomesta asti kyseisiin kekkereihin. Tämän seurauksena täysin tuntematon itävaltalaisnainen lähetti minulle viestin facebookissa ja kutsui minut hänen järjestämilleen etkoille. Hän kertoi, että ymmärtää tämän kuulostavan oudolta, mutta etkoille on tulossa ihmisiä eri maista ja yksi suomalainen mahtuu aina mukaan ja myös ystäväni ovat tervetulleita juhlimaan. Joku toinen ihminen saattaisi ajatella, että on hullua lähteä vieraassa maassa täysin tuntemattoman ihmisen luokse, mutta spontaanina ja rohkeana ihmisenä suostuin ehdotukseen samantien. Luotan aina intuitiooni mitä ihmisiin tulee, eikä se ole ollut koskaan väärässä. Harmi vain, että en ole aina ymmärtänyt kuunnella sitä. Nyt kuitenkin sain sen tunteen, että tähän naiseen voin luottaa ja uskoin, että etkoista tulee mitä parhain kokemus. En todellakaan ollut väärässä.

Lauantaisen shoppailupäivän jälkeen olikin aika alkaa valmistautumaan etkoja ja klubia varten. Vaikka etkoilla kuulemma olisi ruokaa ja juomaa tarjolla yllin kyllin, päätimme olla kohteliaita ja syödä ennen lähtöä, sekä ottaa suomalaiseen tapaan omat pullot mukaan.

Hair and make-up done!

Illan asun kokosin uuden hameen ympärille, jonka ostin Goottikirppikseltä matkaani varten.

Korvakorut, earrings - Claire's, Austria

Kaulakorut, necklaces - Glitter, Lindex

Bolero - Seppälä

Toppi, top - H&M

Korsetti, corset - Second hand

Ristivyö, cross belt - NewLook

Hame, skirt - Second hand

Kengät, shoes - Second hand

Maybe the best pic ever taken of me! Heidi und Radler!

Ready to go!

Niinpä lähdimme Franzin ja Jutan kanssa kohti etkoja, jotka sattuivat sijaitsemaan aivan yöpaikkani vieressä. Mikä sattuma! Vaikka en sattumaan uskokaan, vaan uskon kaikessa kohtaloon ja johdatukseen. Tällä kertaa se johdatti minut parhaille etkoille ikinä.

Tuntui kyllä hieman oudolta mennä täysin tuntemattoman ihmisen luokse vieraassa maassa. Ja vielä juhliin, joista en tuntenut yhtään ketään. Onneksi sosiaalisen persoonani ansiosta pärjään tällaisissa tilanteissa erittäin hyvin, enkä ujostele yhtään vieraidenkaan ihmisten seurassa.

Bileiden emäntä Alice - joka minutkin siis juhliin kutsui, oli aivan ihana ihminen. Hyvin vieraanvarainen ja esitteli meidät muille juhlijoille. Etkoilla oli ihmisiä neljästä eri maasta: Itävallasta, Slovakiasta, Tšekeistä ja Suomesta. Mutta sehän sopi minulle paremmin kuin hyvin, koska rakastan tutustua ihmisiin eri maista ja kulttuureista. Olen kuin kala vedessä kansainvälisessä ilmapiirissä, mikä on aika outoa, ottaen huomioon, että vanhempani eivät ole koskaan käyneet ulkomailla, eivätkä osaa puhua mitään muuta kuin suomea. En ole muutenkaan kokenut itseäni suomalaiseksi ja olen vakuuttunut, että suvussani on ulkomaalaista verta.

Etkoilla oli todella hulppeat ruoka- ja juomatarjoilut. Myös kasvissyöntini oli otettu huomioon ja olin enemmän kuin otettu tästä. Ja se ruoka, se oli niiiiin herkullista. Juomaakin kaadettiin lasiin koko ajan, joten ainakaan nälkä tai jano ei näillä etkoilla yllättynyt. Suuni loksahti auki, kun näin bileiden tarjoilut ja huomasin miten ihania ihmisiä kaikki olivat. Ei kyllä tarvinnut katua sitä, että tulin näille etkoille täysin tuntemattomien ihmisten keskelle.

A very international pre-party.

People from four different countries: Austria, Finland, Slovakia and Czech Republic

Ihmisiä jaksoi ihmetyttää saksalainen nimeni ja monet kyselivät hirveästi Suomesta ja halusivat kuulla suomea. Toinen slovakialaistyttö olikin itseasiassa opiskellut hieman suomea ja käynyt jopa Lapissa. Siitähän riittikin sitten juteltavaa koko illaksi.

Koko illan kohokohta oli Palavien Mozarttien juominen. Burning Mozart on siis perinteinen itävaltaisjuoma, jossa Mozartin kuula laitetaan lasiin, lasiin kaadetaan 80% alkoholia ja koko komeus sytytetään palamaan. Noh tätä erikoisuuttahan oli pakko kokeilla! Niinpä siis kuulat tulille ja palavaa viinaa kurkusta alas. Poltti muuten kivasti koko nielun. Kaikkeen sitä ulkomailla joutuukin. Tokihan tapahtumasta otettiin video, jonka pitäisi näkyä tuossa alapuolella. Pahoittelen että valaistus oli aika heikko, mutta muuten drinkin palamista ei näkyisi kunnolla.

Me drinking Burning Mozart and speaking German.

Me and Franz at the pre-party

Kun kurkusta oli saatu polttava neste alas, olikin hyvä aika tilata useampi taksi ja suunnata kohti Palais Eschenbachia ja Schwarzer Reigen -klubia. Ilta oli tähän mennessä ollut niin onnistunut, että odotukseni olivat korkealla myös klubin suhteen. Klubilla tapasin lisää ulkomaalaisia ihmisiä: kolme miestä, jotka olivat Irlannista, Englannista ja Venäjältä. Venäläisen miehen kanssa naureskelimme, etät pitää näköjään tulla tapaamaan "naapureita" Itävaltaan asti. Todella hauska poikaporukka kyllä. Olin enemmän kuin otettu myös siitä, kun brittipoika kehui englannin lausumistani erinomaiseksi. Olen siis ehkä jotain näillä ulkomaan reissuillani oppinut.
Muutenkin tuli illan aikana juteltua monien eri ihmisten kanssa ja tanssittua koko sydämensä kyllyydestä. Klubilla soitettiin todella paljon old school goottibändejä ja takuuvarmoja tanssihittejä esimerkiksi Sisters of Mercya, Siouxsie and the Bansheesia, The Curea ja niin edelleen. Siinä sitä saikin sitten tanssia itsensä hiestä märäksi, kun dj veti kunnon hittikimaran. Onneksi sentään olut oli edullista, joten nestetasapaino pysyi koko illan kohdillaan.

Me at Schwarzer Reigen club, Palais Eschenbach, Wien

Tuo Palais Eschenbach on aivan huikean hieno paikka. Se on siis todellakin jonkin sortin palatsi Wienin keskustassa. Eli puitteet goottiklubille ovat enemmän kuin kohdallaan. Valitettavasti en tullut ottaneeksi yhtään kuvaa paikasta. Tosin klubilla oli niin hämärää, että tuskinpa sieltä laadukkaita kuvia olisi edes saanut. Googlen avulla löytyy kuitenkin hienoja kuvia paikasta, jos jotakin sattuu aihe kiinnostamaan. Otin kuitenkin paikanpäältä teille videota, joka ei sekään tee oikeutta tuolle upealle rakennukselle. Voitte myös kuunnella, kun selittelen videolla illan kulusta jotain englanniksi. Pahoittelen, että äänenlaatu ei ole maailman parasta, koska musiikki soi sen verran lujalla, enkä viitsinyt huutaa kameralle. Muutenkin ääni oli hieman kadonnut illan aikana, mutta älkää antako sen häiritä.

Me telling you about my time in Austria. Video taken in Schwarzer Reigen club.

Klubilla tuli juhlittua Franzin kanssa aamuun asti, kunnes totesimme, että nyt on jalat humpattu tarpeeksi kipeiksi ja on aika ottaa taksi kohti yöpymispaikkaamme. Pitkän päivän jälkeen olin todella väsynyt, mutta sitäkin onnellisempi. Tajusin miten onnekas ihminen olen, että olen päässyt kokemaan tällaisia asioita. Näitä hetkiä muistellaan sitten vanhainkodissa ja todetaan, että ei helvetti, mä olen elänyt hienon elämän ja tehnyt asioita, joista todella nautin. Elämäni onnellisimmat hetket kun ovat lähes poikkeuksetta niitä, kun olen päässyt matkustamaan jonnekin. Muistan vieläkin, kun epävarmana ja kiusattuna lappilaistyttönä vannoin, että kunhan Lapista pääsen pois, niin muutan isoon kaupunkiin, jossa olen suosittu, minulla on hieno tyyli, paljon ystäviä ympäri maailmaa ja matkustan goottiklubeille ja -festareille ympäri Eurooppaa. Kaiken sen, mistä silloin hyljeksittynä teinityttönä haaveilin, olen toteuttanut, vaikka vielä on asioita tekemättä. Onneksi elämää on sentään vielä jäljellä.

Ja niin on jäljellä myös yksi ja tältä erää viimeinen postaus Itävallan reissulta. Siinä kerron sunnuntaista ja maanantaista, sekä paluumatkastani Suomeen, joka sujui kaikkea muuta kuin ongelmitta. Olin jossain vaiheessa varma, että en pääse ikinä lähellekään Helsinki-Vantaata, niin paljon mutkia oli matkassa tällä reissulta. Jouduin mm. takahuoneeseen tutkittavaksi, koska minulla epäiltiin olevan ase ja itsemurhaa hautovat eläimet haittasivat lentoliikennettä. Mutta niistä lisää seuraavassa postauksessa.

Translation:

Before my trip to Austria I wrote to Schwarzer Reigen club's facebook page, that I'm coming there from Finland and I'm super excited about that club. Then I noticed that some unknown Austrian girl had sent me a message, in which she asked me and my friends to come to her pre-party. She told that there will be other foreign people and would be nice to have someone from Finland there too. For some people going to unknown person's place in foreign country is not the smartest thing to do. But because I'm so spontaneous and daring person, I didn't even hesitate, but was more than happy for this friendly invitation. I wrote her back that I will be there for sure and will bring my friends with me. This is how you make new friends!

So after shopping the whole Saturday, it was time get ready for the pre-party and club night. I was wearing my new skirt, bought from Gothic fleamarket facebook group. Very nice!

It was a little bit odd to go to a unknown person's place and to the party where you know absolutely no one. Thanks to my very social and outgoing personality, these kind of situations are not a problem to me. There were people from four different countries. Quite international I can say! I love to meet people from different countries and cultural backgrounds.

A hostess of the pre-party, Alice was a very friendly and hospitable lady. She had made a lots of food and served drinks to us. That food was so delicious and there was even a vegetarian option for me. My mouth was wide open when I saw all those amazing foods on the table. Wohou! That was the only thing I could say.

Other people at the party were very interested about my German name and Finnish language. So there was a topic to discuss about. The best moment of the pre-party was to drink Burning Mozart, which is a typical Austrian drink. There is this Mozartkugeln (made of chocolate) in the glass where you put 80% alcohol and then set that on fire. Then blow that fire off and DRINK! The drink surely burned my throat, but it doesn't matter, because you have to try everything at least once.

After the drinks, it was a perfect time to take a taxi to Schwarzer Reigen club. The whole day had been so amazing, that I had high expectations towards the night. Djs played a lot of old school gothic music, which was more than fine for me. I danced the all night long and had super fun with so many people. Everyone seemed to having a great time and I was just dancing and smiling. Good times!

It was already small hours, when me and Franz left from the club. My feet were killing me after all that walking and dancing. I was so tired, but extremely happy. These moment are the ones you are remembering in the nursing home and thinking "I have had an amazing life and had so much fun".

So that was my party night in Wien. There is still one more blog post of Austria coming. I'm going to tell you about my way back to Finland. And believe it or not, it was nothing but a easy trip. One time I was sure I will never ever be back in Finland after all the drama at the airport and problems during the flights. But more about those travelling problems in the next post.

Sunnuntaiaamu valkeni Itävallassa aavistuksen harmaana, mutta se ei haitannut minua yhtään, sillä eilinen ilta oli ollut parasta aikoihin. Olin vielä herättyänikin väsynyt, mutta onneksi en kärsinyt yhtään eilisen illan alkoholipitoisten juomien jälkiseuraamuksista. Tosin keskityin enemmän ihmisten kanssa seurusteluun ja tanssimiseen kuin juomiseen.

Väsymykseni kuitenkin hävisi mystisesti, kun nenääni kantautui kahvin ja vohveleiden tuoksu. Siirapilla kuorrutetut vohvelit eivät ehkä ole se terveellisin aamupalavaihtoehto, mutta entäs sitten. Olen muuten hyvin tarkka syömästäni ravinnosta, mutta lomalla syön juuri sitä, mitä mieleni tekee. Ja uskokaa tai älkää, se ei ole vaikuttanut millään tavallaan painooni, eikä elämänlaatuni ole huonontunut merkittävästi. Välillä on hyvä ottaa rennosti, eikä antaa vanteen kiristää liikaa pään ympärillä.

Liebe ist für alle da

Sunnuntaina oli myös Andreaksen syntymäpäivä, jota päätimme lähteä juhlistamaan kiinalaiseen ravintolaan. Siinä lienee ollut muilla ravintolan asiakkailla hauskaa, kun puhuimme neljästään välillä suomea, sitten kieli vaihtuikin yllättäen englanniksi ja seuraavassa hetkessä puhuimme saksaa. Välistä kyllä mietin itsekin, että mitähän kieltä tässä nyt sitten puhuisikaan. Ravintolan nimi muuten aiheutti minussa ja Jutassa pienoista hilpeyttä: Ravintola Sairasloma.

Jutta and Andreas, the birthday boy

There were also some fishes in the restaurant

Paikallisen panimon olutta. Niiiiiin hyvää!

The local beer. So good!

Aavistuksen väsynyt punapää pohtii, että mitähän sitä tänään söisi

Some tired red head wondering what to order

And this is what I got: tofu and vegetables. Delicious!

Ruokailun jälkeen sunnuntai kului rauhallisissa merkeissä. Heitettiin typerää läppää ja itse istuin juoruamassa facebookissa.

Maanantai oli viimeinen kokonainen päiväni Itävallassa ja se pyhitettiinkin Alicen kanssa shoppailulle. Ostokset tosin esittelinkin jo ensimmäisessä postauksessa, joten niistä ei sen enempää.

Alice and me

U-bahn!

Alicen kanssa seikkailtiin ympäri Wieniä ja kävimme muutamassa goottivaatekaupassakin, mutta en löytänyt niistä yhtään mitään ostamisen arvoista. Keskityin lähinnä hamstraamaan kosmetiikkaliike dm:n hyllyjä tyhjäksi.

Mariahilfer Straße

Mariahilfer Kirche

Shoppailun lomassahan yllättää aina välillä nälkä ja Alice tiesikin sopivan vegaaniravintolan, jossa saisimme vatsamme täyteen. Ruoka oli ihan hyvää, vaikka ei toki parasta mahdollista, mutta se jälkiruoka! Se oli jotain niiiiiin hyvää, että en ole eläessäni syönyt mitään niin herkullista. En edes tarkalleen tiedä mitä siinä kakkupalassa oli, mutta sillä ei ole väliä, koska se oli parasta ikinä.

The most delicious piece of a cake

Ruoan jälkeen kävimme paikallisella Stockmannilla, jossa tein viimeiset ostokset. Kiitin Alicea loistavista etkoista, vieraanvaraisuudesta ja mukavasta shoppailupäivästä. Oli haikea erota, kun ei ole varmuutta milloin näemme seuraavan kerran. Sydämeni jäi kyllä näiden ihmisten luokse. Ja reissussa muistin taas miksi koen olevani enemmän keski-eurooppalainen kuin suomalainen. Minulle Keski-Eurooppa on kuin toinen koti. En osaa selittää mistä se johtuu, mutta siltä se on vain aina tuntunut.

Matkustaja-Mystis

Tiistaina olikin sitten aika heittää hyvästit Wienille ja ihanille ihmisille. Wienissä oli +10 astetta lämmintä ja täysi kevät päällä, kun taas Suomessa oli uutisten mukaan ollut hirveä lumimyrsky sillä aikaa, kun olin itse nauttinut keväisestä Wienistä. Voitte uskoa että ei hirveästi huvittanut lähteä takaisin talven keskelle. Vihaan muutenkin talvea yli kaiken ja olisin erittäin iloinen, jos talvea ei olisi ollenkaan.

Lähdin siis bussilla kohti lentokenttää, mutta koska olimme katsoneet aikataulut väärin, minulle jäi hieman alle tunti aikaa ehtiä lennolle. Ajattelin, että ehdin kyllä, kunhan vain nopeasti saan kirjattua itseni lennolle. Paluumatka tosin todisti sen, että kaikki mikä voi mennä pieleen, myös menee pieleen.

Ensiksi bussi jumittui ruuhkaan ja aloin hieman panikoida ehdinkö koko Frankfurtin lennolle. Sain kuitenkin kirjattua itseni lennolle nopeasti, minkä jälkeen pistin juoksuksi ja lähdin jättämään matkalaukkuani. Kaikkihan olisi tietysti mennyt hyvin, ellei matkalaukkuni olisi painanut 25kg, kun 23kg oli ehdoton raja. Lentokenttävirkailija kyseli onko minulla laukussani mitään painavaa kuten esimerkiksi kirjoja. Totesin, että ei ole, mutta viiniä ja kaljaa sitäkin enemmän. Virkailijan ilme oli näkemisen arvoinen, varsinkin kun hän katseli, että jaahas suomalainen...ja laukku täynnä alkolia, kuinkas muutenkaan. Kaivoin sitten laukustani hirveällä kiirellä tavaraa pois ja otin muovipussiin sieltä kaikkea mahdollista ja pidin sen käsimatkatavarana. Sitten piti taas juosta kohti turvatarkastusta, joka oli sen luokan sirkusta, että ei mitään rajaa.

Olen tottunut siihen, että en ikinä pääse turvatarkastuksesta läpi piippaamatta. Yleensä se johtuu koruistani ja pääsen kuitenkin aina ilman suurempia ongelmia tarkastuksesta läpi. Mutta en tällä kertaa. Turvatarkastajana toiminut nainen tutki minut ja totesi huonolla englannilla, että rintaliivisi neiti hyvä piippaavat. Olin todella hämmästynyt, koska eivät rintaliivit Suomen puolella aiheuttaneet mitään ongelmia. Niinpä minut pyydettiin takahuoneeseen näyttämään, että minulla ei ole asetta rintojeni välissä. Oli sangen nöyryyttävää esitellä tissejä takahuoneessa täysin tuntemattomalle naiselle ja varsinkin kun lennolle alkoi olla jo todellakin kiire. Heidi - punatukkainen terroristi. Kun olin saanut suoritettua vuosisadan noloimman strippauksen, pääsin viimein pois tästä ahdistavasta tilanteessa ja juoksin kohti lähtöporttia. Kun viimein istuin koneessa matkalla kohti Frankfurtia ajattelin kaiken menevän tästä eteenpäin hyvin - kuinka väärässä olinkaan.

Otin lennon aikana lasin viiniä rauhoittuakseni ja laskeskelin, että ehdin varmasti syödä Frankfurtin kentällä jotain ennen kuin lentoni kohti Helsinki-Vantaata lähtee. Juuri kun olimme laskeutumassa Frankfurtin kentälle, kone lähteekin uuteen nousuun. Tämän jälkeen lentokapteeni kuulutti saksaksi jotain, ja ymmärsin, että kiitotiellä oli jonkin sortin itsemurhaa hautovien eläinten invaasio. Kysyin vielä vieressäni olleelta saksalaismieheltä, että ymmärsinkö kuulutuksen oikein. Kyllä, olin ymmärtänyt täysin oikein. Emme pääse laskeutumaan, koska kiitotiellä loikkii jotain hemmetin itsetuhoisia nisäkkäitä. Tässä vaiheessa teki jo mieli itkeä ja olin varma, että en pääse ikinä takaisin Suomeen. Lopulta kuitenkin pääsimme laskeutumaan Frankfurtin kentälle ja rukoilin mielessäni, että lentoni lähtisi mahdollisimman lähellä olevalta portilta. Frankfurtin kenttä, kun ei todellakaan ole sieltä pienimmästä päästä. Onnea oli sentään mukana, sillä lentoni kohti Helsinkiä lähti aika läheltä. Ehdin vielä hakea mukaani leivän, juotavaa ja purkin ananasta. Tässä vaiheessa tein muutaman puhelun Suomeen ja kerroin miten hienosti paluumatkani oli sujunut. Läheisilläni oli hauskaa, mutta oma huumorini ei tuntunut enää riittävän kestämään kaikkia näitä kommelluksia. Noh tekevälle tai matkustavalle sattuu ja tapahtuu.

Niinpä siis pääsin kuin pääsinkin takaisin Suomeen vain huomatakseni, että maa on täynnä loskaa ja paskaa, kello on jotain yksi yöllä ja joudun odottamaan lähes 20 minuuttia bussia Helsingin keskustaan. Ja kun lähemmäs kello kolmea yöllä vedin perässäni 25kg painoista matkalaukkuani pitkin ylämäkeä, jossa sai lähes luistella loskan takia, olin valmis luovuttamaan. Mutta sitten koitti viimein se hetki, että sain avata rakkaan kotini oven. Olin hengissä, yhtenä kappaleena ja kaikki matkatavaratkin tallessa. Hurraa!

Mikäli paluumatkaa ei lasketa mukaan, niin reissu oli erittäin onnistunut. Tosin nykyään nuo paluumatkan ongelmatkin jaksavat naurattaa, vaikka silloin teki todellakin mieli itkeä. Mutta kyseessä ei olisi minun matkani, jos jotain tällaista ei sattuisi. Aina vaan sattuu ja tapahtuu, minne tahansa sitten menenkin. Katsotaan mitä tapahtuu seuraavalla matkalla :)

Translation:

The Sunday morning in Wien was quite grey, but I didn't ruined my mood, I was so happy because of the last night, which had been one of the best nights for a long time. Although I was tired after last night's partying, the smell of fresh coffee and waffles surely woke me up.

Andreas also had his birthday on Sunday, so we decided to head to the chinese restaurant to celebrate his aging.

Monday was dedicated for shopping with Alice. We also went to this vegan restaurant, which Alice knew. The food was not very good, but ok...but that dessert! It was the best I have ever tasted.

After spendng my whole Monday with Alice, it was to say goodbye and thank her for everything: pre-party, her hospitality, for showing Wien to me and so on. Again I remembered why I love these people in Middle Europe and why I have always felt myself more Middle European than Finnish. I absolutely love those people and everything.

But no can do, I had to say farewell to Wien and my friends on Tuesday. It was sad, but true. You could think that travelling back to Finland it's not that difficult, but I can tell you, it was not that simple at all.

First my bus was a bit late, because of the traffic jam. I had a little bit less than an hour time to do check-in and to drop my baggage off. Well...check-in went ok, but then started those problems. Of course after all that shopping my suitcase was too heavy, so I had to empty it. I just took some items away from there and took them as my hang luggage.

Then I ran to the security check and that was one hell of a circus. I'm used to those metal detectors always make that noise when I go there. It was not a surpise. But then a security woman told me to come with them to the back room, because they were suspecting that I had a gun in my bra. Heidi - a terrorist with pink hair. So after showing my boobs to some random security lady, I was finally free to go and now I was in a hurry. Luckily I catch my flight to Frankfurt and was thinking that now everything will be ok....oh how wrong I was!

Just when the plane was landing to the airport of Frankfurt, the plane flied back to the sky. I was wondering what the hell is going on. Then a captain told us in German that there are some suicidal animals on the runway, so we are not able to land. For that time, I was sure, I will never ever be back in Finland. Way too many problems on this trip. I almost started to cry at that time, but now I cannot do anything but laugh to all these funny problems. This can only happen to me!

Well after some time I was finally at the airport of Frankfurt and waiting for my flight to leave. I even had a time to eat something. Success! And yes, the rest of the trip went well and it was something like 03.00 am when I was finally at home.

So despite my travelling problems, I had a great time in Austria. I would like to thank especially Andreas, Jutta, Franz and Alice for everything! And of course I'm so pleased that I met so many nice people and made new friends. I really miss you guys and hope to see you soon again.

Itävallan reissun lisäksi kävin maaliskuussa myös humppailemassa Syn/\psi-klubilla jenkkibändi Aesthetic Perfectionin tahdissa. Olen nähnyt kyseisen orkesterin aikaisemmin livenä viime vuoden wgt:ssä, jossa yhtye yllätti minut täysin mielettömän energisellä ja loistavalla lavashow:llaan. Odotukseni illan suhteet olivat siis melko korkealla, eikä bändi pettänyt tälläkään kertaa.

Ennen klubille menoa, vietin etkoja ystäväni luona, koska hän sattuu asumaan aivan keikkapaikan välittömässä läheisyydessä. Ystäväni suostui nappaamaan minusta muutaman asukuvankin. Pahoittelen salaman raiskaamia kuvia, mutta myöhään illalla on turha edes haaveilla luonnonvalosta.

Toppi, top - Seppälä

Korsetti, corset - Second hand

Vyö, cross belt - NewLook

Legginssit, leggings - Gina Tricot

Kengät, shoes - Skopunkten

Lyhyen etkoilun jälkeen olikin jo aika suunnistaa kohti Wäiskiä, koska halusin nähdä myös lämppäribändin. Klubilla olikin paljon tuttuja ympäri Suomea, joten kuulumisia tuli vaihdettua ahkeasti ihmisten kanssa. Ja keikat katsoin luonnollisesti eturivistä, koska ei tällainen hukkapätkä takarivistä näe muuta kuin ihmisten takaraivoja.

Ja se keikka, se keikka oli kerrassaan loistava! Aivan uskomaton tunnelma ja energinen esiintyminen. Ja laulaja oli kuumempi kuin keskiverto suomalainen sauna lauantai-iltana. Onneksi sain koskettaa laulajaa useaan kertaan keikan aikana. Muusikoiden koskettelu onkin ollut tämän vuoden kantava teema selkeästi ;))

Kaikki biisithän piti toki tanssia, hyppiä, kiljua, riehua ja laulaa mukana. Ja keikan jälkeen sen todellakin huomasi: olin niin hikinen, että ei ole tosikaan. Tunnelma oli kyllä kuuma koko esiintymisen ajan...syyttääkö siitä sitten herra laulajaa? Mene ja tiedä, mutta tärkeintä on se, että fiilis oli korkealla ja meno kohdillaan näissä juhlissa.

Ilta meni siis mukavasti nauttien loistavasta musiikista hyvässä seurassa. Pilkkuun asti taisin baarissa istuskella, kunnes oli pakko ehtiä yöbussilla takaisin Espooseen. Onnistunut ilta kaikin puolin. Lisää tällaisia esiintyjiä Suomeen, kiitos!

Lopuksi vielä ehdoton suosikkini kyseiseltä orkesterilta:

Translation:

After my trip to Austria, it was time to party in Helsinki for a change. The band called Aesthetic Perfection was performing in Syn/\psi gothic club and this was must_see gig. I have seen them before in Wave Gotik Treffen 2012, where the band really astonished me with their very energetic and amazing show. So my expectations towards night's show were high and Aesthetic Perfection didn't disappoint me at this time either.

Before going to the club, we had a pre-party at my friend's place, which is near to the club. My friend was kind and took a couple of photos of my night's outfit. Unfortunately there was so dark, we had to use the flash, but no can do.

I did not spend that much time at the pre-party, because I also wanted to see the warm up band. There were lots of my friends around Finland in the club, but luckily I had time to chat with all of them. It was nice to see them after some time.

Aesthetic Perfection was great, amazing and everything! And naturally I was watching the gig on the front line and even got the chance to touch the singer. The singer was for sure hotter than an average Finnish sauna on Saturday night, I can tell.

Of course I had to dance, scream, jump and so on during the show. And you noticed that afterwards, I was sooo sweaty after all that partying. But it doesn't matter, because the most important thing is to have fun and I surely did! The night was success from the beginning to the very end.

Monet lukijani saattavat muistaa, kun viime vuoden lopulla värjäsin hetken mielijohteesta mustan tukkani punaiseksi. Silloin minusta tuntui, että uuden elämänasenteeni täytyi näkyä myös ulospäin. Muutos oli onnistunut ja vaikka punapäänä viihdyinkin paremmin kuin hyvin, tunsin, että nyt on taas aika uudistua.

Ehkä se johtuu lähestyvästä syksystä, kun halusin hieman synkemmän lookin tällä kertaa. Vaikka en itseäni synkkänä ihmisenä pidäkään, on tummanpuhuva ulkonäkö vahvasti osa minua ja identiteettiäni. Minulla on myös tunne, että elämässäni tulevat puhaltamaan tänä syksynä muutoksen tuulet...ja tällä kertaa hyvinkin positiiviset sellaiset. Se olisikin mukavaa vaihtelua viime syksyn masennuksen jälkeen. Toivon todella, että tietyt asiat elämässäni järjestyisivät parhain päin lähiaikoina. Yritän pysyä nyt positiivisena, pitää hymyn huulilla ja ottaa koko vetovoiman lain käyttööni.

Joten niin siinä taas kävi, että yhtäkkisestä päähänpistosta päätin värjätä tukkani violetiksi. Täysin omin avuin ei tämä muutos kuitenkaan käynyt, vaan soitin ystäväni Kiirin apuun. Eräänä torstai-iltana sitten pistimme värinpoiston päähäni ja odottelimme (minä lähinnä kauhuissani) mitä tuleman pitää. Totesin, että jos olen loppuillasta kalju, niin käyn ostamassa hyvin pian peruukin.

Pian olinkin hehkeä tai vähemmän hehkeä vaaleaverikkö. Vaikka blondeilla saattaa olla hauskempaa, niin päätin silti pysyä blondina vain pakollisen vartin. Skandinaavinen kauneus ei ehkä ole minua varten. Sitten vain violetti shokkiväri päähän vaikuttamaan pariksi tunniksi ja rukoukset yläkertaan, että tulos on toivotunlainen. Ja olihan se! Tosin väri ei ensimmäisellä kerralla tarttunut täysin tasaisesti, mutta seuraavalla kerralla jo huomattavasti paremmin. Lopputulosta voitte ihailla kuvista, jotka ovat muuten Tonin käsialaa, kuvankäsittelystä vastaa taas tällä hetkellä eräs violettitukkainen graafikko ;)

Itse tykkään violetista kuontalosta erittäin paljon ja olen kuullut muutamalta ihmiseltä, että heidän mielestään tämä hiustenväri sopii minulle kaikista parhaiten. Itse en osaa sanoa, mikä on paras, koska kaikki kylmät sävyt tuntuvat toimivan hyvin. Mutta rakastan kyllä tätä tukkaa erittäin paljon ja ajattelin pitäytyä tässä melkoisen pitkään. Täydelliset kutrit syksyä varten.

Korvakorut, earrings - Seppälä

Kaulakorut, necklaces - gift, Lindex

Paita, shirt - Stockings

Korsetti, corset - Second hand

Hame, skirt - Gina Tricot

Sukkahousut, tights - Lindex

Kengät, shoes - Halonen

Hame, skirt - H&M

Saappaat, boots - Second hand

Minulla on näistä kuvauksista toisetkin kuvat, jotka otettiin todella upeissa maisemissa - hylätyllä talolla. Täydellistä rappioromantiikkaa. Ajattelin kuitenkin, että en tunge yhtä postausta täyteen mallikuvia, vaan laitan ne toiseen postaukseen. Niissä kuvissa on myös uusia ostoksiani, joten näette ne sitten samalla. Kätevää, eikö totta?

Mutta mitä mieltä violetista tukasta? Kyllä vai ei? Hitti vai huti? Itse rakastan kyllä tätä tukkaa niin paljon, että toivon etten kyllästyisi tähän turhan nopeasti. Minulla kun on tapana kyllästyä kaikkeen helposti. Nyt kuitenkin kohti syksyä violetit kutrit hulmuten.

Translation:

Some of my readers might remember when I changed my hair color from black to pink on last year. At that time I felt that I wanted to show my attitude change from the inside out. The change was success and I liked myself as a red head too. But now I felt again that it was time to do something new.

Maybe it's because of the upcoming autumn, that I wanted to look a little bit gloomier. Although I don't consider myself as a sad person, I love this dark style and see it also as a part of my identity. I also have this gut feeling inside of me that something in my life is going to change. And I really hope that at this time it's something good. I have tried to stay positive, keep smiling and use the law of attraction for my highest good.

So it happened, one whim inside my head and I was having purple hair. Of course there was a friend of mine for helping me to first bleach my hair and then to dye them purple. I had my doubts if this was a good idea at all, but thought of buying a wig if I would be bald after the process. Luckily everything went better than expected and the result was gorgeous. I absolutely love this color! It's perfect for autumn.

These pics are by the way my newest modelling shots and they are taken by Toni and retouched by one purple haired graphic designer ;)

So what do you think? Purple hair - yes or no? Hot or not? Or should I say Goth or not?

Huomasinpa tuossa, että vaatekaapin hyllyille on kertynyt monien kuukauden vaateostokset, joita ei ole tullut blogissa esiteltyä. Joten teen nyt sitten muutaman materiapainotteisin postauksen, jotta ei tule puuduttavan pitkää sepostusta ja liiallista kuvasaastetta.
Keväällä tyhjensin asuntoani vimmatusti eli pistin hirveät määrät tavaraa myyntiin ja sillä tulikin tienattua useampi satanen. Ajattelin, että vihdoinkin saan hyllyille ja nurkkiin hieman tilaa...paitsi että tuhlasin saadut rahat uusiin ostoksiin. Ei ole tuo logiikka ollut koskaan meikäläisen vahvimpia puolia.

Musta toppi hopeisilla risteillä vilahtikin jo aikaisemmassa postauksessa, mutta pistetään se vielä tähän erikseen. Toppi löytyi Seppälän nuorten puolelta joskus keväällä ja se ollut jo useammissakin kekkereissä päällä.

Samasta kaupasta löysin myös erittäin monikäyttöisen neuletakin vai miksikä tuota nyt sitten ikinä kutsutaankaan. Ollut hemmetin hyvä varsinkin vähän viileämpinä kesäöinä, kun on tullut istuskeltua ulkona yömyöhään. Takin reunoissa on tuollaista hopeaa ketjua, mikä tekee siitä mielenkiintoisemman ja hieman rock-henkisen.

Ja alennusmyynnistä tarttui mukaan vielä yhdet korvakorut.

Keväällä kävin myös tuhlaamassa Gina Tricotissa 15 euron alennukseen oikeuttavan lappusen. Liikkeestä löytyi uusi minihame, lepakkosukkia ja erilaisilla symboleilla varustettu kaulakoru. Eipä tarvinnut näistä maksaa kuin joku viitisen euroa alennuksen jälkeen.

Seuraavana aika tavallinen musta minihame harmaalla kuvioinnilla H&M:ltä.

Kesän lopulla tuli myös pyörittyä alennusmyynneistä, joista löytyi lähinnä koruja. Aurinkolasit ovat peräisin Bijou Brigittestä, käsikorut ja sormus Lindexiltä, ristikorvakorut ja niiden alapuolella olevat renkaat Cubukselta, kahdet muut korvakorut Expressionsista ja iso kaulakoru Seppälästä. Noista ristikorvakoruista tuunailin itselleni uuden nose to ear -chainin, jonka tulette näkemään myöhemmässä postauksessa. Siitä tuli aika hieno, vaikka itse sanonkin. Huomaa kyllä taas, että pidän hopeanvärisistä ja näyttävistä koruista.

Sitten muutamia kirpputorilöytöjä kesän varrelta. Goottikirppikseltä löysin rämän pitkään himoitsemani Hell Bunnyn mekon. Kun hintakin oli vielä erittäin edullinen, niin päätin ostaa mekon itselleni kesäksi. Tosin kesä alkaa olla jo ohi, enkä ole vieläkään päässyt käyttämään mekkoa. Syynä on se, että mekko on kokoa XL, joten se on aivan liian iso. Tarkoituksena on kuitenkin lähiaikoina mennä ystäväni luokse, joka lupasi ystävällisesti kaventaa mekon sopivan kokoiseksi. Noh onneksi mekkoa voi käyttää myös syksyllä paksujen sukkahousujen kanssa ja tuleehan se kesä taas ensi vuonna. Mutta tykkään kyllä tästä mekosta todella paljon. Sävytkin sopivat hyvin uuden tukan kanssa. Nyt pitää vain malttaa odottaa, että mekko saadaan pienennettyä.

Kesällä kiersin myös hieman kirpputoreja Helsingissä, koska siellä tuli ravattua lähes joka viikonloppu milloin mistäkin syystä. Uffilta löytyi nätti käsintehty pitsinen bolero, joka vaikutti täysin käyttämättömältä. Pitsissä ei ollut mitään kulumaa, nukkaa tai reikiä. Kerrassaan hyvä löytö!

Samalta kirpputorilta löytyi myös kaksi kasarihenkistä vyötä. Toinen melko leveä ja joustavaa materiaalia oleva vyötärövyö ja toinen nahkavyö, jossa koristeena mustia ja valkoisia helmiä.

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä: uudet kengät. Kerrankin löysin goottikirppiksen kautta tarpeeksi pienet kengät. Olen niin usein harmitellut kaikkia niitä kauniita kenkiä, jotka ovat aina monta numeroa liian isoja. Mutta viimein löysin 35-kokoa olevat nätit teräväkärkiset avokkaat edullisesti. Nyt on tyylikkäät, sirot ja mukavat kengät, joilla jaksaa luultavasti myös tanssia.

Siinäpä niitä taas oli aikamoinen määrä. Ei kannata pitää pitkää taukoa bloggaamisesta, koska muuten kertyy aivan liikaa päivitettäviä asioita. Nyt kuitenkin hieman kahvia koneeseen ja sen jälkeen tämän päivän urheilut, vaikka ei liene järkevää urheilla, kun yksi varvas on täysin sininen ja kipeä. Mutta kuten sanottua "pain is just weakness leaving the body". Yritän vielä tällä viikolla ehtiä naputtelemaan teille toisen shoppailupostauksen. Mukavaa keskiviikon jatkoa ja pysykää linjoilla!

Translation:

I noticed that I haven't write you about my shoppings for a long time and that's why there are so many purchases that I'd like to show you, so I have to make two or three separate blog posts.

I sold lot of my stuff on the fleamarket during the spring and earned some money. And that was a reason to buy some new clothes and jewelry to refill my aparment.

A top with silver crosses on it is from Seppälä. You have actually seen that top on the previous post. I also bought a black cardigan and new earrings from the same store.

I had 15 euros discount to Gina Tricot, where I bought a new miniskirt, bat socks and necklace with different kinds of symbols.

And another simple miniskirt from H&M.

I also did some shopping in summer sales, where I only bought new shades and jewelry. And by the way I diy those cross earrings and now I have a new nose to ear chain. I will show you that later, but I have to say it looks very cool.

And then some second hand shopping. I have been admiring that dress of Hell Bunny for long time and when I found it from this gothic fleamarket facebook group, I had to buy it. The dress is absolutely beautiful, but way too big for me, so I cannot wear it yet. Luckily a friend of mine promised to narrow it for me, so it will fit perfectly.

During the summer I had some time to drop by the fleamarket in Helsinki. There I found this hand made lace bolero, which looked brand new. And from the same fleamarket I also bought these to 80s style belts, one very basic waist belt and another with black and white pearls. Very nice purchases indeed.

And the last, but not least, my new pointy shoes! I don't often find shoes which are small enough, but now I had a luck with me. These ones are also from the gothic fleamarket facebook group. Now I have stylish, petite and comfortable shoes for autumn.

So that was all at this time. There are still more shopping posts coming on this week. Stay tuned!

Piti tosiaan päivittää tämä blogi jo torstaina, mutta kesken kirjoittamisen lähdin todella extempore-reissulle Itä-Helsinkiin keskellä yötä. Ja jos kysytte miksi, niin vastaus on: I have absolutely no f***ing idea. Mutta olenhan tunnettu näistä vähemmän järkevistä ja spontaaneista seikkailuistani. Nyt kuitenkin se lupaamani postaus.

Viime viikolla luonani oli mieluinen vieras, kun äiti saapui Lapista asti viettämään kesälomaansa luokseni Espooseen viikoksi. Äidin kanssa aika lentää kuin siivillä ja viikko oli ohi nopeasti. Seuraavan kerran näemmekin vasta jouluna, kun teen perinteisen "jouluksi kotiin" - reissun Lappiin siskon kanssa. Mutta vielä en halua edes ajatella mitään talveen liittyvää, koska talvi on inhokki numero yksi minulle. Hyi olkoon!

Äiti toi mukanaan myös mieluisia tuliaisia. Helsingistä ei nimittäin löytynyt mistään Directionsin hiusvärejä tai ne olivat loppuneet. Pyysin siis josko äiti voisi käydä hakemassa eräästä kemiläisestä kaupasta muutaman purkin hiusväriä minulle. Äiti oli ystävällinen ja toi minulle kolme purkkia väriä. Nyt ei tarvitse hetkeen stressata taas, mistä löytää hiusväriä. Taidankin pyytää tänä vuonna joululahjaksi vain laatikollisen hiusväriä.

Äiti todellakin tietää kuinka tehdä tytär onnelliseksi, sillä sain hiusvärien lisäksi myös lepakkosukkia ja -huivin. Kiitos äiti! Uudet sukat tulivat tosiaan tarpeeseen, koska entisiin on ilmestynyt mystisesti useita reikiä.

Viime viikon alussa kävimme Isossa Omenassa shoppailemassa sekä syömässä ja tulipa tuota samalla reissuilla käytyä myös juoruamassa kaverin kanssa kahvin äärellä. Päivän asu oli hyvin yksinkertainen ja korkeat korotkin jouduin jättämään kenkätelineeseen, koska kärsin pienestä rasitusvammasta. Liikaa treeniä. Urheilija ei tervettä päivää näe, se on kyllä huomattu.

Aurinkolasit, sunglasses - Cubus

T-paita, t-shirt - Wave Gotik Treffen, Germany

Hame, skirt - H&M

Sukkahousut, tights - Gina Tricot

Kengät, shoes - Deichmann, Germany

Ensimmäiseksi kävimme Kicksissä, josta hain uuden kulmakynän ja löysin myös alennuskorista tekoripsiä. Koska olen tekoripsien suurkuluttaja, niin pitihän niitä muutama pari ottaa kun kerta halvalla sai.

Seppälästä taas löysin uudet ristikorvakorut..aivan kuin minulla ei jo olisi monta kymmentä paria erilaisia ristikoruja, mutta ei nähtävästi koskaan liikaa.

Ostin samasta kaupasta myös uudet pöksyt syksyksi. Olen opetellut noin viimeisen vuoden sisällä viimein käyttämään housuja. Vaikka olenkin edelleen enemmän hameihminen, niin on nuo housutkin kiva vetää välistä jalkaan. Omistan vain pillihousuja, eivätkä nämäkään housut tee poikkeusta. Pöksyt ovat tuollaista hieman kuluneen näköistä joustavaa kangasta ja aavistuksen kiiltävät.

Seuraavana oli vuorosa Glitter, josta löysin söpön hiusrusetin hopeisilla pääkalloilla.

Ja samasta paikasta löytyi myös alennushyllystä uusi käsirengas ja kaulakoru yhteensä kahdella eurolla. Kalliiksi eivät siis nämä ostokset kyllä tulleet, mutta parempi näin päin.

Torstaina olikin sitten vuorossa pakollinen shoppailukierros Helsingissä äidin kanssa. Pääkaupungin ostosparatiisiin lähdin tällaisessa asussa:

Aurinkolasit, sunglasses -Bijou Brigitte

Korvakorut, earrings - Gina Tricot

Kaulakoru, necklace - gift

Toppi, top - NewLook

Vyö, belt - Second hand

Hame, skirt - Gina Tricot

Kengät, shoes - Skopunkten, Sweden

Pakollinen naamakuva

H&M:lle on tullut tässä loppukesästä todella tyylikkäitä ja kivoja vaatteita. On pääkalloprinttiä, verkkoa, pitsiä ja muuta synkiölle sopivaa vaatetusta. Olenkin tehokkaasti tuhlannut rahoja tuossa kaupassa, koska kerrankin saa melko edulliseen hintaan tyyliin sopivia vaatteita.

Ensimmäisenä suoralinjainen verkkohame. Tämän hameen tilasin tosin netin kautta jo aikaisemmin, mutta pistän sen nyt tähän samaan postaukseen, koska en jaksa naputella monia postauksia ostoksista. Verkkohame olikin jo käytössä mallikuvauksissa ja ne kuvat näette seuraavassa postauksessa.

Sitten muutama uusi toppi, jotka todellakin tulevat tarpeeseen, koska huomasin kesällä, etten omista juurikaan toppeja. Tosin tämän kesän helteiset ilmat alkavat olla ohitse, mutta aina voi haaveilla jo ensi vuoden kesästä ja aurinkoisista hellepäivistä. Kyllä kesä on ihmisen parasta aikaa!

Tämä pitsitoppi oli aivan pakko saada, kun sen kaupasta bongasin. Teksti kruunaa koko komeuden.

Ja kun niistä kesävaatteista puhuttiin, niin myöskin uusi kesämekko tuli hankittua. Tätä olen ehtinyt sentään jokusen kerran käyttää tänä kesänä, viimeksi tänään. Sopivan synkeä kesämekko.

Mutta koska syksy on väistämättä pian täällä, niin ostin jotain kylmempiä ilmoja silmällä pitäen, nimittäin uuden huivin, jossa on ristikuviointi. Ehkä selviän masentavasta syksystä, kun vaatekaapissa on nättejä vaatteita.

Sitten se ostos, jota lähdin H&M:ltä metsästämäänkin. Ihanat, täydelliset ja kerta kaikkiaan upeat pitsiset pääkallo legginssit. On kyllä ehkä yksi parhaista ostoksista pitkiin aikoihin. Niin hienot!

Tarkempi kuva pitsistä

Tämä hiuspanta oli täydellinen heräteostos, mutta hei kuka voisi vastustaa samettista pääpantaa, jossa on pääkallo? Kallo oli tosin alunperin kultainen, mutta maalasin sen hopeiseksi, koska minähän en kultaisia helyjä käytä. Hopeaa sen olla pitää.

H&M:ltä löytyi vielä muutama patchi ja rintamerkki takin tuunausprojektiani varten. Se on tarkoitus suorittaa lähiaikoina ja tulen kirjoittamaan siitä erillisen postauksen tänne blogiini. Toivotaan, että projekti onnistuu ja takista tulee todella hieno sekä persoonallinen.

Ja viimeisenä ostoksena uusi paita Gina Tricotista. Olen ennenkin hehkuttanut, että pidän tuollaisista paidoista, jotka on tehty läpinäkyvästä kankaasta, koska ne ovat parhaita korsetin alla. Harmi, että noita saa usein metsästää vaikka mistä, mutta onneksi nyt löytyi taas. Entinen tällainen paita kun on kirjaimellisesti täysin puhkikulunut.

Shoppailun lomassa yllättää aina nälkä, joten päätimme käydä testaamassa Helsingin Hard Rock Cafen. Olen halunnut käydä siellä jo pitkään, mutta se on vain aina syystä tai toisesta jäänyt, mutta nyt pääsin viimein maistamaan kyseisen ravintolan annokset. Samalla otimme myös varaslähdön äidin syntymäpäivän juhlintaan. Äitini nimittäin täytti noin viikko sitten 53 vuotta. Onnea äiti!

Ruoaksi tilasin kasvishampurilaisen, jonka pihvi oli tehty pavuista ja bataatista. Oli kyllä herkullista!

Ruokailun jälkeen kävimme vielä ostoksilla Ruohonjuuressa. Menimme muka ostamaan sieltä pelkkää Tahinia, mutta mukaan lähti yllättäen paljon muutakin. Äidin kanssa kun olemme molemmat hyvin kiinnostuneita luomuruoasta, kasvissyönnistä, superfoodeista ja luonnonkosmetiikasta. Huvitti, kun myyjäkin puhutteli meitä äitinä ja tyttärenä. Nähtävästi sen huomaa, että sukua ollaan ja omenat kun eivät muutenkaan tuppaa putoamaan kauas puusta.

Mukava torstaipäivä kaiken kaikkiaan ja hyviä ostoksia tuli tehtyä. Äiti-tytär-päivät ovat kyllä ehdottomasti yksi parhaita asioita tässä maailmassa.

Translation:

I spent last week with one of the most important person in my life, my mom. She travelled here from Lapland to spend her summerholiday with me.

My mom brought some nice stuff for me. I actually asked her to bring me Directions hair color, because it was sold out in almost every store in here. Mom was friendly and brought me hair color, bat socks and bat scarf. My mom surely knows how to keep her daughter happy.

In the beginning of the week we went to this one shopping center nearby. My outfit was very simple and comfy. I was not even able to wear my high heels, because I had a small repetitive strain injury on my other leg. Not nice, I can tell you. Well they say that an athlete doesn't see the healthy day. I have noticed that is true for sure.

Our shopping day's first target was Kicks, where I found false eyelashes on sale. And because I'm the number one consumer of fake eyelashes, I had to buy two pairs.

The next store was Seppälä, where I bought cross earrings and new trousers. Those trousers are made of this worn out looking fabric. I think it looks quite stylish and it's perfect for autumn.

Then I found some accessories from the store called Glitter. There I bought this super cute bow with silver skulls, cross bracelet and skull necklace. The bracelet and the necklace costed only two euros, so it was very cheap indeed.

Our next shopping day was Thursday and then we went to Helsinki. My outfit was not that simple anymore and wanted it to have some 80s style wibe.

I have noticed that nowadays they are selling lots of stuff for darker style in H&M. I think it's because of the upcoming autumn, but I like it when you can find skull patterns, bats, black lace and fishnet from these common stores. I bought fishnet skirt, couple of new tops, darker summer dress, cross scarf, lace leggings, hairband with a huge velvet bow and a skull and some patches and badges for my diy jacket project. I will show that jacket project for you later, when it's ready. I hope it will turn out fine and I will get a personal looking gothic jacket.

And then the last item I bought from Gina Tricot, a shirt made of sheer fabric. I really like this kind of shirts, but unfortunately they are quite hard to find.

At the end of the day we went eat to Helsinki Hard Rock Cafe. I have wanted to go there for a long time, but never managed to get there. Now I had a reason to go there, because we were celebrating my mom's 53rd birthday. Happy Birthday mom! I ordered a vegetarian hamburger made of some beans and sweet potato and yummy it surely was.

Both of the shopping days were very nice and we had a great time together. These mom-daughter-days are absolutely one of the best things in the world.

Kaikista toiveistani huolimatta syksy saapui ja sen kyllä huomaa. Heräsin aamulla syyssateen ropistessa ikkunalautaan. Monet tuntuvat hehkuttavan syksyä maasta taivaaseen, mutta itse tahtoisin vain kesän takaisin. Tänä vuonna kesäni oli täynnä juhlimista, juhlimisen jälkeisiä heikompia olotiloja, paljon uusia ystäviä, loistavia persoonia, tanssimista ysärihittien tahdissa, uimista Kivenlahden rannoilla, armotonta treenaamista, veneilyä saaristossa, rentoa mökkeilyä, tarpomista sienimetsässä, sekä useita viinin kyllästämiä ja nauruntäyteisiä iltoja puistossa ystävien kanssa.

Vaikka syksy onkin kaikessa väriloistossaan upea ja pimenevät illat kynttilänvalossa tunnelmallisia, aiheuttaa valonmäärän väheneminen ja syysmyrskyjen riepottelu itselleni tuskaisia hetkiä mielialan painuessa pakkasen puolelle. Vaikka synkemmän tyylin edustajalle pukeutuminen onkin tähän aikaan vuodesta mieluisaa puuhaa, tunnustan olevani henkeen ja vereen enemmän kevät/kesäihminen. Tänään aloitin siis loputtoman pitkän kesän odotuksen ja pelonsekaisin tuntein katson mitä syksy tuo tullessaan. Viime syksy kun oli itselleni kaikkea muuta kuin onnellinen. Toivottavasti selviän tästä syksystä samalla reseptillä kuin selvisin viimeksikin: rankalla juoksutreenillä.

Mutta jotta tämä kirjoitus ei menisi täysin synkistelyksi, niin seuraavaksi vuorossa lupaamiani mallikuvia kuukauden takaa. Kävimme Tonin kanssa kuvailemassa aivan uskottoman hienolla autiolla talolla, joka sijaitsee Laajasalossa päin. Inspiroiduin paikasta todella ja harmittelin, että en ottanut omaa kameraani mukaan. Sisäinen taiteilijani nimittäin kiljui riemusta tämän rappioromantiikkaa henkivän paikan edessä.

Kuvissa näkyykin paljon uusia juttuja: uusi hame, uudet kengät, uusi kaulakoru ja niin tietysti tuo uusi tukkakin. Ajattelin, että näin saan kätevästi esiteltyä uudet materiat in action.

Vaikka syksyn saapuminen ei mieltäni suuremmin lämmitä, toivon, että ennakkoaavistukseni ja alitajuntani tuottamat elokuvat - joita myös uniksi kutsutaan, ovat oikeassa ja elämässä puhaltavat muutoksen tuulet syysmyrskyn lailla. Kaipaan kovasti vaihtelua elämääni, joka tuntuu tällä hetkellä pysähtyneen täysin paikoilleen. Monien mielestä elämässäni taas tapahtuu aina jotain, mutta olen sellainen ihminen, joka kaipaa tietyn määrän draamaa ja tunnekuohuntaa, jotta tuntee olevansa elossa. Odottavan aika on kuitenkin tunnetusti pitkä. Tuntuu, että koko tämä vuosi on ollutkin vain yhtä odottamista. Toivottavasti odotus päättyy vuoden loppuun mennessä ja elämässä alkaa tapahtua toden teolla.

Tämä kuva on selkeästi sellainen "Honey I'm home" krapula-aamuna :D

Alla olevissa kuvissa näkyykin tuo uusin nose to ear chain, jonka askartelin omin pikku kätösin eräästä korvakorusta. Aika hieno, vaikka itse sanonkin. Tuo ensimmäinen kuva on muuten oma ehdoton suosikkini näistä kaikista kuvista. Vaikka tunnelma onkin kuvassa hieman kaihoisa, niin katse on tietyllä tapaa toiveikas. Se kuvastaa elämääni aika täydellisesti.

Aurinkolasit, sunglasses - Bijou Brigitte

Nose to ear chain - DIY

Kaulakoru, necklace - Seppälä

Toppi, top - Second hand

Paita, shirt - some old tights

Rannerenkaat, bangles - H&M

Rannekoru, bracelet - Lindex

Korsetti, corset - Morticia

Hame, skirt - H&M

Kengät, shoes - Deichmann, Austria

Translation:

Despite all of my wishes, the autumn is here and I would lie if I said that I like that. Many people seem to be very excited about this time of year, but honestly I would like to have everlasting summer. My summer was full of partying, some weaker days after partying, lots of new friends, amazing persons, dancing 90s hits, swimming at the nearby beach, hard work out, travelling by a boat in skerries, relaxing at the cottage, mushroom picking and many lovely nights spending with my friends (and some bottles of wine) at the park.

Although I love the wonderful color show of the autumn and these darker nights in the candlelight full of mystical atmosphere, usually the lack of sunlight causes my mood to turn blue. But there is always something positive, gothic style is perfect for autumn, because during the summer time it is obviously too hot for pvc dressses, leather boots and corsets. So let's dig those velvet jackets and pointy shoes out of the closet and dance on the graves. But nevertheless I'm still more spring/summer person. I just hope this autumn will be more lighter than the last one was. I was anything but happy.

But I don't want this post to be too melancholic, so here are my new modelling pics, as I promised to you. The photos were taken about a month ago at this very cool abandoned house, which was almost fallen. I love these kind of creepy places, they are so full decay romance. More than inspiring.

And as you can see, I wanted to show some of my new purchases in action. I have new skirt, shoes, necklace and of course new hair.

Although I'm not the number one fan of the autumn, I still hope my intuition and dreams are right and my life is about to change during this autumn. I have this feeling inside me that something "big" is coming. Now I'm just waiting and waiting, when will it start, because my life seems so stagnant at the moment. I'm that kind of a person who always needs a little drama in their life, so they feel they are alive. I know some people who like this serene life without outburst of feelings, but I'm not like that at all. But what ever it is that is going to happen for me, I just hope it is positive and makes me happy.

The second last pic is by the way my favorite one. There you can also see my new nose to ear chain which I made of one earring. It turned out very good, although I say it myself. I also like the feeling in this pic, although it's wistful, my gaze is still hopeful and that's how my life is.

Hello darklings!

I just wanted to share this video, which I found from facebook. The video is about teenage street style and fashion in late 1980's Dublin. Those baby bats are so cute! I absolutely love their clothes, hair and especially the term "Cure-heads". Hope you like it! I surely did! Very inspiring :)

And if you want to see more videos like this, there you go! Oh, how much I wish I could have been there too. Those were the days!

Toissa lauantaina tuli jälleen kerran käytyä Helsingin keskustassa tekemässä ostoksia ja vaihtamassa kuulumisia ystävän kanssa. Alunperin minun piti lähteä jo perjantaina Helsinkiin, mutta koska torstai-ilta (tai yö) venähti aavistuksen verran pitkäksi, koska pääsin kotiin vasta perjantaina iltapäivällä, niin totesin, että uusi yritys sitten lauantaina.
Perjantaina ystäväni Nelli kyseli facebookissa olisiko minulla aikaa mahdollisesti tavata häntä ja sovimmekin sitten tapaavamme lauantaina Kampissa.

Shoppailupäivän tarkoituksena oli ostaa uusi käsilaukku, jonka olin bongannut H&M:n nettisivuilta. Tämän lisäksi olin kuolannut muutama viikko aikaisemmin erästä pitsitakkia Gina Tricotissa, mutta tuolloin ei valitettavasti ollut varaa ostaa kyseistä vaatekappaletta. Nyt kuitenkin oli, joten päätin lähteä katsomaan, josko laukku ja takki vielä löytyisi.

Shoppailupäivän asuksi valitsin melko simppelin asun, jotta vaatteita on helpompi sovittaa ja muutenkin päivä oli aika lämmin, joten ei turhia vaatekerroksia ylle. Pahoittelen muuten, että näytän kuvissa siltä kuin olisin menossa hautajaisiin, enkä puhu nyt vaatteista, vaan ilmeistä. En ymmärrä miten onnistuin näyttämään noin alakuloiselta kuvissa, vaikka oikeasti tunsin itseni tuolloin hyvinkin onnelliseksi, iloiseksi ja rakastuneeksi. Ehkäpä se torstain ja perjantain välisen yön univelka painoi..tai jotain.

Kaulakoru, necklace - Glitter

Bolero - Seppälä

Toppi, top - Second hand

Vyö, belt - Second hand

Hame, skirt - KappAhl

Sukkahousut, tights - Seppälä

Kengät, shoes - Second hand

Ensimmäiseksi suunnistimme Nellin kanssa kohti H&M:n liikettä, josta piti löytää pitkään etsimäni käsilaukku. Olen teinistä asti (kyllä oikeasti!) himoinnut käsilaukkua, jossa olisi hopeiset metallikanttaukset. Tällaisen laukun löytäminen on ollut todella haastavaa, mutta viimeinkin se löytyi. Vuosien etsintä on päättynyt.

Ja tähän laukkuun mahtuu kaikki mahdollinen ja mahdoton. Kuulun ihmisiin, joilla täytyy olla puolet omaisuudesta aina mukana, koska "eihän sitä koskaan tiedä". Välttämättömät tavarat ovat tietysti: lompakko, älypuhelin, avaimet, bussikortti, iPod, meikkipussi, kamera ja kauppakassi. Ehdottomasti uusi lempilaukku ja olen käyttänyt tätä lähes joka päivä ostamisen jälkeen.

Laukun lisäksi ostin jonkinlaisessa nostalgiahuumassa itselleni tuollainen ohuen niittivyön. Nostalginen siksi, että omistin tismalleen samanlaisen vyön pikkuisena teinigoottina. Oi niitä aikoja.

Näiden lisäksi ostin muutamat korvakorut. Tuollaiset pienet ristit sekä isommat hopeiset. Olen viimeisen vuoden aikana mieltynyt tuollaisiin suuriin hopeisiin korvakoruihin, joissa on erilaisia muotoja. Enkä varmasti vähiten siksi, että tuollaisiahan käytettiin paljon yllättäen juuri 80-luvulla.

Samasta kaupasta löytyi vielä alerekistä uudet samettipöksyt, joissa roikkui -50% punainen lappunen. Totesin, että siistit housut tulevat aina tarpeeseen. Nämä housut käyvät arkeen, töihin, juhlaan ja klubille. En muuten aiemmin edes tiennyt, että H&M:llä on ollut tuollaisia samettihousuja myynnissä. Mutta hyvä kun löytyivät nyt edullisesti, vaikka enpä näistä kyllä olisi täyttä hintaa edes suostunut maksamaan.

H&M:n jälkeen kävimme etsimässä Gina Tricotista himoamaani pitsitakkia. Aluksi pelkäsin, että takit oli jo myyty loppuun, mutta ne olikin vain siirretty toiselle puolelle myymälää. Takki siis löytyi ja vielä sopivan kokoisena, joten kiikutin takin kassalle. Takki on tuollainen pusakkamallinen ja myöskin jälleen kerran aika kasarihenkinen eli täydellinen.

Muuta en tällä kertaa ostanut ja sain ne mitä lähdin hakemaankin. Shoppailun jälkeen yllättää tosin aina nälkä, joten suuntasimme kauppojen kiertelyn jälkeen Nellin kanssa Kampin yläkertaan syömään. Ja jokainen itseään kunnioittava bloggaaja ottaa aina kuvan päivän salaattiannoksesta, joten niin minäkin. Elikkäs todella ruokaisa salaatti, jossa perus rehujen lisäksi pastaa, perunoita ja soijapyöryköitä. Nom nom todellakin!

Oli kyllä todella mukava päivä Nellin kanssa, kiitos seurasta! Illalla suuntasin vielä Prkl Klubin Trashdiscoon keinuttelemaan lanteita ysärihittien tahtiin ja oli kyllä jälleen kerran aivan loistava ilta. Lauantai ei varmaan tuosta hirveästi voi enää parantua. Tällaisia päiviä lisää, kiitos.

Viime viikonloppu taas meni rauhallisesti saunaillan merkeissä, joten tänä viikonloppuna ajattelin taas lähteä Helsingin yöelämään ja pitkästä aikaa goottiklubille. Ei ole nimittäin tullut käytyä synkistelyklubeilla lähes puoleen vuoteen, joten nyt on korkea aika pistää tukka pystyyn ja suunnata kohti klubia. Päivitin muuten tuohon oikealle puolelle blogiin taas hieman tapahtumakalenteria, josta voitte katsella mitä missäkin tapahtuu ja milloin. Tämän vuoden ehdoton kohokohta lienee itselleni tuo Depeche Moden Suomen keikka. Sitä odotellessa voi kuunnella Enjoy the silencea ja ajatella vaaleanpunaisia ajatuksia eräästä henkilöstä ;)

Translation:

Couple weeks ago I spent a sunny Saturday with my friend Nelli. My first plan was go to Helsinki on Friday, but because my Thursday night went a little bit late and I was home not until Friday afternoon, I decided to go shopping on Saturday instead. And on Friday night Nelli asked me if I would like to meet her on tomorrow, so we agreed to meet each other at the center.

My mission was to buy a new handbag, which I had seen in the webshop of H&M. I had also been drooling one lace jacket couple weeks ago, but didn't have enough money to buy it. But now I had. I was just hoping that there would be still one bag and one jacket left for me.

Saturday's shopping outfit was simple, so I could try clothes on. The day was also quite warm, so no need to put too much clothing on. I don't know how I managed to look so sad in these pics, because I was actually very happy, joyful and in love on that day. Maybe it was because of the lack of sleep..or something.

But anyway I found my perfect handbag. I have been looking for that kind of a bag with those silver details since I was a teenager. And finally found one! Without a doubt my favorite handbag.

And of course I bought something else too, like new studded belt, two pairs of earrings and velvet trousers. Those trousers were actually on sale -50%, so that's why I decided to buy them.

I was lucky, because I also found that lace jacket and in my size. I think that jacket is very 80s style again. It seems that nowadays all my clothes are more or less 80s style. But no can do, I absolutely love it!

After shopping you are always hungry and so were we. And like every self-respectful blog writer and took a pic of my day's salad portion. It included of course the greens, but also pasta, potatoes and soy balls. Super yummy!

It was a perfect way to spend a Saturday afternoon. Thanks Nelli for company! More days like this to me, thank you.

On olemassa päiviä, joita on tiennyt odottaa jo pitkään ja sitten on olemassa niitä päiviä, joita ei uskonut koskaan näkevänsä. Tämä päivä kuului viimeksi mainittuihin. Rakkaat lukijani, tänään huomasin, että teitä on jo yli 600! Se on aivan valtava määrä! Se on niin paljon, että en vielä itsekään käsitä sitä. Sen kunniaksi ajattelin muistella menneitä, kertoa mistä kaikki alkoi ja miksi rakastan blogin kirjoittamista niin paljon, että olen tehnyt sitä jo neljän vuoden ajan.

Ajatus omasta goottialakulttuuriin keskittyneestä blogista syntyi vuoden 2009 syksyllä, luettuani muutaman ystäväni samantyylisiä blogeja. Olin aivan haltioissani kauniiden ihmisten uusista ostoksista ja pettämättömästä tyylitajusta. Muistelin miten ihmiset usein netissä kyselivät minulta tyylistä, meikeistä, hiuksista, lävistyksistä, musiikista ja kaikesta mitä tähän synkempään alakulttuuriin ikinä liittykään. Osa ihmisistä halusi palavasti myös tietää millainen persoona löytyy tummanpuhuvan tyylin, dramaattisen ulkonäön ja voimakkaan meikin alta. Joten minä päätin raottaa toisinaan hyvinkin väärinymmärretyn persoonani ja tämän alakulttuurin mystistä verhoa.

Olen aina ollut hyvin boheemi ja taiteellinen luonne, joka vain halusi jakaa omaa esteettistä silmää miellyttäviä asioita muiden kanssa. Alussa kuvittelin, että vain ystäväni lukisivat kirjoituksiani ja ehkä muutama teinigoottikin saattaisi tänne eksyä etsimään vinkkejä tai inspiraatiota. En koskaan aloittanut blogia tavoitellakseni jotain suurempaa. Pidin blogin kirjoittamista vain rakkaana harrastuksena, mutta jossain vaiheessa ymmärsin, että tästä tuli paljon suurempaa kuin mitä edes toisinaan hyvin vilkas mielikuvitukseni pystyi keksimään.

Blog's first banner

Vaikka olen aina ollut kiitollinen jokaisesta lukijasta, alkoi useamman sadan seuraajan lista ahdistamaan minua. En kirjoittanutkaan enää vain muutamalle ystävälle, vaan sadoille ihmisille, joista suurin osa ei ollut koskaan edes tavannut minua kasvotusten. Pelkäsin, että ihmiset saisivat minusta täysin väärän kuvan, vaikka olen alusta asti ollut aina rehellinen ja halunnut tuoda pieniä palasia persoonastani esiin. Silti minusta tuntui, että ihmiset saivat minusta todella kylmän, itsekkään ja pinnallisen kuvan, vaikka en tunnista itseäni mistään noista kuvauksista, eivätkä tunnista nekään, jotka minut parhaiten tuntevat. Välillä pelkäsin taas olevani liian avoin, mutta sellainenhan minä todella olen: avoin ja sosiaalinen ihminen, jolla riittää puhuttavaa kyllästymiseenkin asti. Mutta alusta asti minulla oli kuitenkin tietyt asiat, mistä päätin olla täällä kertomatta ja se on osoittautunut hyväksi päätökseksi. On hyvä pitää tietyt rajat.

Luin tänään läpi vanhoja kirjoituksiani, sekä kaivoin ulkoisen kovalevyn syövereistä vanhoja kuviani esiin. Olin jopa hieman yllättynyt siitä, miten paljon olen näiden vuosien saatossa muuttunut ihmisenä. Monet aavistuksen jyrkät mielipiteet ja periaatteet ovat lentäneet romukoppaan ja tilalle on tullut hieman avarakatseisempaa ajattelua. Ja jos ovat menneet vanhat käsitykset vaihtoon, niin ovat menneet tyyli ja ulkonäkökin. Kun blogin alkuaikoina pukeuduin lähinnä pitsihameisiin ja röyhelöihin, niin nykyään vaatehuoneeni näyttää siltä kuin olisin käynyt ryöstämässä vaatteet Batcavessa bailanneiden synkiöiden päältä. Romanttinen goottityyli on vaihtunut tradgoth-henkiseksi ja monet blogissa vuosien saatossa nähdyt vaatteet on jo myyty eteenpäin. Pitkä ja suora musta tukka on vaihtunut violettiin kerroksittain leikattuun tukkaan, jonka saa tarpeen vaatiessa tupeerattua kohti taivasta. Vanhoja kuvia katsellessani huomasin myös, että eivät ne kaverit ole turhaan laihtumisesta huomautelleet. En ole nimittäin koskaan aikuisiällä ollut näin "pieni" kuin nyt. Enhän minä vieläkään hoikka ole, mutta kyllä viisi kertaa viikossa treenaaminen alkaa pikku hiljaa näkyä. Sen siitä saa, kun urheilusta tulee huumetta ja oikea henkireikä.

Parasta bloggaamisessa ovat kuitenkin ehdottomasti uudet ystävät, joita olen saanut näiden vuosien aikana useita kymmeniä. Olen mielettömän onnellinen, että olen saanut tutustua teihin ja osasta teistä on tullut läheisimpiä ystäviäni, joiden kanssa tulee jaettua sekä ilot että surut. Te olette ehdottomasti suurin lahja, mitä olen tämän blogin kautta ikinä saanut.

Another old banner of this blog

Julkisen blogin kirjoittaminen on tuonut mukanaan myös tietynlaista julkisuutta. Olin sitten kävelemässä kadulla, ostoksilla kaupassa, juhlimassa baarissa tai missä tahansa, ovat tarkkasilmäiset lukijani tunnistaneet minut ja tulleet juttelemaan. Vaikka se tuntuu joka ikinen kerta yhtä hämmentävältä, niin olen siitä enemmän kuin otettu. Kaikki nuo kohtaamiset ovat olleet vain ja ainoastaan positiivisia ja toivon, että tapaan teitä vielä jatkossakin kasvotusten. Eli mikäli minut jossain näkee seikkailemassa, niin saa tulla rohkeasti juttelemaan. En pahastu siitä ollenkaan. Olen yleensä vain niin omissa ajatuksissani, että en tajua ympäröivästä maailmasta yhtään mitään, joten saa tulla lähinnä discovalojen kanssa eteeni hyppimään, että tajuan jollakin olevan minulle asiaa.

Vuosien saatossa tässä blogissa on koettu onnen hetkiä, mutta myös surua, on rakastuttu ja on erottu, on juhlittu villisti ja kontattu takaperin baarista kotiin, on rentouduttu kylpylässä ja vanhempien luona Lapissa, on kierretty Keski-Euroopassa ja naapurimaissa, on edustettu maailman suurimmilla goottifestareilla Saksassa ja eletty juuri oman näköistä elämää. Vaikka blogi on keskittynytkin lähinnä pinnallisiin asioihin, on välillä jouduttu myös vakavampien asioiden äärelle. Minun ja tämän blogin taival meinasi tulla päätökseen jo alkumetreillä, kun vuoden 2010 alussa jouduin Jorvin sairaalaan. Ja kun yön pimeinä tunteita lääketokkurassa katselin sairaalan valkoisia ja tyhjiä seiniä, olin varma, että täältä en enää koskaan nousisi. Vaan pienin, mutta sitäkin varmemmin askelin sieltäkin lopulta noustiin entistä ehompana ja näytin kaikille, mistä tämä nainen on tehty. Läheisten ja ystävien tuki, sekä teidän lukijoiden ihanat kommentit ja positiiviset tsemppaukset ovat yksi syy, miksi jaksan tätä toisinaan hyvinkin raskasta elämää. Mutta sellaista elämä on: ylä- ja alamäkiä. Tärkeintä on, että niitä ei joudu koskaan kulkemaan yksin, vaan aina on edes yksi ihminen pitämässä kädestä kiinni.

Lopuksi haluan kiittää teistä jokaista mahtavat ja ihanat lukijat. Jokainen teistä ansaitsee virtuaalihalauksen ja suukon poskelle. Ilman teitä, ei olisi tätä blogia. Teidän kommentit valaisevat synkimmänkin päivän ja useammankin kerran on vierähtänyt kyynel poskelle kauniiden sanojenne takia. Te olette aivan parhaita! Kiitos jokaisesta kommentista ja jokaisesta hetkestä, jonka olette täällä viettäneet. KIITOS!♥

Kaikella kunnioituksella, kiitoksella ja rakkaudella:

Heidi

Translation:

There days, you know will come to you and then there are days, that you were you would never experience. Today was the last mentioned, because today there are over 600 readers. That's a lot! You my darklings are amazing!

An idea to start writing this blog came up on autumn 2009 after reading couple of blogs about gothic stuff. I was so entranced about their new purchases and impeccable style, that I wanted to share something similar with people. Many people have been asking me about my style, clothes, make-up, hair, music and some even wanted to know who is the person behind all the dark make-up, distinctive style and dramatic look. So I decided to start writing about gothic subculture and let the people see parts of my real personality.

At first I thought that only my friends and maybe some baby bats would read my blog to get tips and inspiration. I never imagined that this blog could become this popular. I considered it as a loved hobby, but it became much more.

Although I'm very thankful of every reader of this blog, I started to get anxious because of the hundreds of followers. I wasn't writing to couple of friends anymore, but to hundreds of people, how didn't even know me in person. I was afraid that people would get a wrong impression of me, although I have been honest from the very beginning. Sometimes I was wondering if people would see me as a cold, superficial and selfish person, which I'm definitely not. And sometimes I was wondering I was too open when it comes to my personal life. But that's who I am, very open an social person.

Today I took a look at my old blog posts and pics and grasped how much I have changed during these years. I have buried many of my old beliefs and opinions, and become more broad-minded. And if the content of my head is changed, so has changed the style and looks. When I started this blog I full of lace and ruffles from head to toe, and my clothes room looks like I have snitched clothes from party people in Batcave. Before I was more into this romantic gothic style and now I'm more like trad goth.

The best thing about this blogging are dozens of new friends. I'm so happy that I have got a chance to get to know you and some of you have become my closest friends with whom I share my joys and sorrows. You are without a doubt the best gift I have ever received via this blog.

During these four years of blogging there has been many different topics in here. Here has been joy and sorrow, love and break-ups, hard partying at the clubs and relaxing in the Lapland, travelling around the Middle Europe and Finland's neighbour countries, experiencing Wave Gotik Treffen three times and living the life that I want.

At the end I wanna thank all of you my darklings from the bottom of my heart. You all deserve a virtual hug and a kiss on the cheek from me. Without you, there wouldn't be this blog. Your comments make even the gloomiest day turn to bright and more than once I have shed a tear because of your lovely words. You are the best! Thank you for the every comment and every moment you have spent here reading my writings. THANK YOU!♥

With pure love

Heidi

Vaikka maanantai ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini, sai tämä maanantai hymyn huulilleni, kun löysin eteiseni lattialta ilmoituksen postiin saapuneesta paketista. Viikko sitten naputtelin tilausta Claire's:in verkkokauppaan ja tänään odotus palkittiin. Lähetys oli selkeästi osoitettu minulle, koska se oli paketoitu herkullisen violettiin kirjekuoreen.

Olin jo jonkin aikaa etsiskellyt itselleni näitä blogeissa paljon hehkutteluja Bumpits:eja. Suomesta niitä oli kuitenkin vaikeaa löytää ainakaan edullisesti, joten päädyin tilaamaan nämäkin tuotteet ulkomailta. Kuitenkin 7 euron paketille olisi tullut vielä samanverran postikuluja, jolloin Bumpitsien hinta olisi noussut kaksinkertaiseksi, joten päätin lisätä ostoskoriin muutaman muunkin tuotteen. Verkkokaupassa oli myös tarjous: ota kolme, maksa kaksi monista koruista, joten käytin tarjouksen hyväksi. Korujen lisäksi tilasin myös hieman kosmetiikkaa.

Ja tältä näytti violetin kirjekuoren sisältö:

Nuo Bumpitsit ovat siis tuollaisia muovisia kaarevia tukia, jotka laitetaan kampaukseen volyymia tuomaan. Eli niillä saa suuren tukan. Ja kun suuresta tukasta puhutaan, olen ehdottomasti innokas kokeilemaan kaikenlaisia keinoja. Toivottavasti näistä on nyt jonkinlaista apua.

Tilasin myös uuden valkoisen puuterin, koska sellaiselle oli tarvetta ja hintaakin oli puolet vähemmän Suomessa. Myös uusi violetti huulipuna tuli tarpeeseen, koska entinen alkaa olla kulutettu loppuun. Sävy oli metallinhohtoisempi kuin odotin, mutta eipä sillä ole väliä. Sekoittelen muutenkin huulipunan sävyni aina useammasta tuotteesta.

Claire's:in korut ovat aivan ihania. Olen ikuisesti kiitollinen, että kyseisellä puljulla on nykyään myös verkkokauppa, josta saa tilattua näitä ihanuuksia Suomeenkin asti. Eipähän tarvitse enää lähteä ulkomaille asti näidenkään perässä.
Tuo musta ristirannekoru oli ilmainen tarjouksen ansiosta, joten se tuli tavallaan kaupan päälle. Alennuksessa oli myös tuollainen todella näyttävä hopeinen hiuskoru, josta roikkuu ketjuja ja ristejä. Kerrassaan upea ja hintaakin vain kolme euroa.
Ja kuka voisi vastustaa glitter-lepakoita? Ei kukaan! Tilasin sekä violetit lepakkokorvakorut, että hopeisen kaulakorun. Samaan sarjaan kuului myös sormus, mutta sen jätin tällä kertaa ostamatta. Ehkä tilaan sen myöhemmin. Lepakot ovat myös pian ajankohtaisia, sillä kaikkien synkiöiden suosikkijuhla Halloween lähestyy kovaa vauhtia. Toivottavasti tänä vuonna pääsen jonnekin mukaviin Halloween-kekkereihin, koska viime vuoden juhla sai aika ikävän päätöksen. Tämä viikko sai kuitenkin onneksi mukavan aloituksen, joten toivotaan, että se jatkuu yhtä positiivisissa merkeissä.

PS. Kuten ehkä huomasittekin, blogin ulkoasu on kokenut muodonmuutoksen. Väänsin eilen uutta ilmettä aamuyön tunneille asti kahvin voimalla ja olen tulokseen viimein tyytyväinen. Banneri, värit, fontit ja tausta menivät vaihtoon ja jo oli aikakin. Entinen banneri kun oli jo yli vuoden vanha, enkä enää tykännyt siitä yhtään. Nyt blogi näyttää taas synkästi tyylikkäältä ja entistä enemmän minulta. Toivottavasti tekin tykkäätte uudesta ilmeestä :)

Translation:

Although Monday has never been my favorite day of the week, today it surely was and mainly because I received this lovely purple colored letter. I placed an order to Claire's webshop about a week ago and today was like a little Christmas to me.

I had been looking for these things called Bumpits for some time, but not surprisingly they were more expensive in Finland. So I decided to order them from foreign webshop. But because of the high postage, I thought it would be wise to order some other items as well.

I was in a need of new white powder and dark purple lipstick, so I also added them to my shopping basket.

There was also this offer in the webshop, take 3, pay 2. So that black cross bracelet was free for me. And that showy hair accessory with chains and crosses was also on sale, only 3 euros! And who could resist glitter bats? Absolutely no one! I wanted those purple glitter bat earrings and silver bat necklace so bad. And they will be current soon, because every goth's favorite holiday is soon to be here, Halloween! Oh I'm looking forward to it!

PS. As you might have noticed, a layout of the blog has changed. I was designing the new layout to small hours with the power of coffee (yes I need a life very bad), but I'm very pleased to the result. The banner, colors, fonts and background changed and it was about time. The previous layout was more than one year old, so it surely needed a makeover. Now blog looks fabulous in a gloomy way and more like me. I hope you darklings also like this new look :)

Niin kauan kuin jaksan muistaa, olen ihaillut lävistyksiä. Taisin olla noin 10-vuotias, kun päätin, että jossain vaiheessa elämääni nenässäni tulee olemaan koru. Ja 13-vuotiaana pahiksena kävin sellaisen ottamassa, luonnollisesti salaa vanhemmilta. Lapissa ei tuohon aikaan oltu lävistysliikkeistä kuultukaan, joten nenänsivuunhan ammuttiin reikä samanlaisella koneella kuin korvareiät tehdään. Lapset, älkää tehkö näin, vaan käykää ammattilaisen luona! Aavistuksen uhkarohkeasta päähänpistosta huolimatta, nenälävistyksen kanssa ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia ja rengas on killunut nenänsivussa onnellisesti jo 14 vuotta.

Lävistysten piti jäädä tähän...kunnes keksin parikymppisenä haluta labretin. Ja sellainenhan piti sitten taas hankkia hetken mielijohteesta, mutta tällä kertaa ammattilaisen hellässä käsittelyssä. Myöskään tämän lävistyksen kanssa en kohdannut minkäänlaisia ongelmia ja paraneminen oli nopeaa.

Tämän piti taaskin jäädä tähän, kunnes vuonna 2010 päätin haluta madonnan, tällä kertaa jopa jonkinlaisen harkinnan jälkeen. Madonnan parantuminen kesti hieman kauemmin kuin edellisten, mutta sujui ilman suurempia ongelmia. Enää en vannonut tämän olevan viimeinen, koska myönnän haluavani lisää. Kunhan saan tarpeeksi rahaa, aion ottaa microdermalit ainakin silmäkulmaan ja ehkä rintaan. Olen myös harkinnut bridgea ties miten monta kertaa, mutta lopulta hylännyt sen peläten sen olevan jo liikaa.

Kuten blogistani on usein käynyt ilmi: rakastan koruja ja olen aina rakastanut. Tämä rakkaustarina sai alkunsa jo lapsuudessani ja siitä piti huolen edesmennyt isoisäni, ammatiltaan kello- ja kultaseppä. Ei varmasti ollut sellaista merkkipäivää, etteikö hän olisi lahjonut minua erilaisilla koruilla. Siitä lienee saanut alkunsa tämä harakkamainen tapani olla kaiken kiiltävän perään. En edes tunne käsitettä "liikaa koruja", vaan mitä enemmän kilisee ja helisee, sen parempi. Ei ole häpeä, että koristetta on enemmän kuin keskiverto joulukuusessa.

Niin paljon kuin lävistyksiä rakastankin, olen toivottoman laiska vaihtelemaan erilaisia koruja niihin. Minulla on ollut sama hopeinen nenärengas viimeiset kymmenen vuotta, enkä ole sitä vaihtanut kertaakaan, ainoastaan puhdistanut silloin tällöin. Halusin kuitenkin uuden violetin tukan myötä vaihtaa kaikkiin lävistyksiini mustat korut. Joten ei kun tilausta naputtelemaan Crazy Factorylle.

Tilaus sisälsi: 2 x musta labret violetilla timantilla, hopeinen labret vaalealla timantilla, musta circular barbell, musta nenärengas sekä hopeinen feikkikoru rustoon. Kaikkien materiaalina kirurginteräs.

Ja tältä ne näyttävät käytännössä:

Jännitin hieman uuden nenärenkaan vaihtoa, koska uusi rengas oli millin tai kaksi paksumpi kuin edellinen. Sain renkaan kuitenkin rusautettua paikoilleen ilman suurempaa tuskaa. Tosin lävistys oli kipeä seuraavat pari päivää.

Suun alueen koruihin halusin mustat labretit violeteilla timanteilla, koska aina täytyy olla vähän blingiä elämässä ;)

Myös tuo feikkirustokoru on mieleinen. Olen harkinnut välillä erilaisia rustolävistyksiä, mutta pitkän paranemisajan takia olen hylännyt idean. Onneksi tämä koru ajaa asian paremmin kuin hyvin.

Lopuksi kuva muista koruista, jotka tilasin. Hopeinen labret on madonnaa varten, kun taas jossain vaiheessa vaihdan hopeiset korut takaisin. Minulla on olemassa tuollainen puolirengas hopeisena, mutta koska vaihdoin lävistuskorut mustiin, niin pitihän sitä tilata myös musta rengas. Täytynee jossain vaiheessa laittaa tämä huuleen killumaan.

Olen kyllä tyytyväinen näihin uusiin koruihin. Vaihtelu todellakin virkistää, joten ehkäpä yritän jatkossa vaihdella lävistyskorujani edes hieman useammin.

Translation:

I have always liked piercings. I was something about 10 years old, when I decided that someday I will have a nostril piercing. And as a young rebel at the age of 13, I went to get that piercing, of course without my parents permission. The guy made that piercing with the same machine they pierce ear lobes. Not a smart thing, I can tell! But at that time, there were no piercing studios in Lapland.

I though that this was it, no more piercings. Until at the age of 20, I wanted to have a labret piercing. It was again one of my impulses and before I even noticed, I had a piercing on my lip. But at this time it was a professional who did it.

Again I thought that no more piercings, but in the year 2010 I wanted to have a madonna piercing. I had been thinking about getting it for some time and I finally did it. I was happy with the result and now I was sure there would be more piercings. I can see the addiction here ;) And I have decided to get microdermal piercing or couple of them, when I will have enough money, because those microdermals are expensive.

Although I love piercings, I'm very lazy when it comes to switching jewelry from one to another. But after dyeing my hair purple, I also wanted to change my piercing jewelry from silver to black. So I placed an order to Crazy Factory about a month ago.

The order contained: 2 x black labret with a purple diamond, silver labret with a bright diamond, black circular barbell, black nose ring and silver fake ear cuff. All piercings are made of surgical steel.

I think new piercing jewelry looks nice and it was a good idea to change the jewelry after having that silver jewelry for a long time. Let it be black! ;)

Viime lauantaina lähdin puolen vuoden tauon jälkeen katselemaan goottiklubin menoa ja meininkiä. Tosin aamulla olin melko apeissa tunnelmissa ja tuntui, että en saanut itseäni viritettyä juhlatunnelmaan. Olin jo hetken sitä mieltä, että jään tänäkin lauantaina yksin kotiin istumaan ja tuijottelemaan valkoisia seiniä. Kuitenkin bestikseni valoi minuun positiivisempaa asennetta ja kehoitti minua rohkeasti lähtemään ulos, että en vajoaisi masennuksen syöväreihin eristäytyen ihmisistä kuten tein viime syksynä. Tiesin bestikseni olevan tapansa mukaan oikeassa. Minulla kun on paha tapa masentuneena eristäytyä yksinään kotiin ja pian huomaan, että en uskalla edes lähteä ihmisten ilmoille. Ja yksinhän sitä ehtii sitten miettiä pienessä päässään aivan liikaa synkkiä ajatuksia, jotka paisuvat lyhyessä ajassa suuremmiksi kuin todellisuudessa ovatkaan. Siispä tunnelmaa kohottavaa musiikkia soimaan, viiniä lasiin, pakkelia naamaan ja tukka kohti taivasta.

Olin aloittanut klubille valmistautumisen jo perjantaina vaalentamalla oikein kauniin parin sentin mittaisen tummanruskean juurikasvuni pois. Sen jälkeen iskin päähän Directions:in hiusvärin, joka oli itse tekemäni sekoitus kahdesta eri väristä: Plum ja Violet. Täytyy myöntää, että tukasta tuli aivan täydellisen värinen ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Sain vihdoinkin täydellisen violetin! Kyllä tuli ihailtua tukanväriä peilistä kerran jos toisenkin. Aion siis jatkossakin suosia Directionsin värejä, koska niissä on ainakin tarpeeksi pigmenttiä ja jämähtävät hyvin kiinni tukkaan (+kaakeleihin).

Ja tältä se täydellinen violetti sitten näyttää:
This is how the perfect shade of purple looks:

Tälläydyin iltaa varten pitkästä aikaa todella antaumuksella. Pakkelia oli naamassa enemmän kuin tavaratalon kosmetiikkaosastolla ja hiukset olivat jopa painovoimaa uhmaavat. En ole aikoihin laittanut tukkaani pystyyn, mutta vieläpä näyttää taito olevan tallella. Monet ovatkin kyselleet mitä hiusten muotoilutuotteita käytän ja miten ihmeessä saa näin ison tukan, joka lähentelee pilviä, niin että vain taivas on rajana. Se on yksinkertaisempaa kuin uskottekaan. Lupaan ja vannon tekeväni siitä erillisen postauksen jossain vaiheessa.

Illan pakkelikerros oli luonnollisesti musta-violetti, johon kuului näyttävät tekoripset ja tummanvioletit huulet. Sopivan dramaattinen klubimeikki.

Ilta ei kuitenkaan alkanut parhaalla mahdollisella tavalla, sillä lähes heti baariin päästyäni kompastuin, jonka seurauksena jalkani vääntyi todella ikävästi. Voin kertoa, että kyllä sattui. Onneksi alkoholi turruttaa tuollaisen kivun ja pystyin jatkamaan iltaani.
Baarin terassilla törmäsin erääseen miespuoliseen ystävään, jolla oli pienimuotoinen kriisi meneillään elämässä. Jäin kuuntelemaan hänen huoliaan, kunnes hän hetkeä myöhemmin riitaantumaan toisen asiakkaan kanssa, minkä seurauksena molemmat lähtivät kuppilasta ulos. Olin siis ehtinyt vartin aikana loukkaamaan jalkani, sekä todistamaan vierestä tappelua. Hienoa! Tämähän oli loistava aloitus tälle illalle. Lähdin alakertaan katselemaan bändejä ja toivoin mielessäni, että loppuilta sujuisi astetta paremmissa tunnelmissa.

Kuudes silmä oli jo aloittanut keikkansa, kun saavuin paikalle ja löysinkin heti yleisön joukosta paljon kavereita. Monet kyselivät, miksi minua ei ole näkynyt skenessä pitkiin aikoihin, mutta toivottivat minut kuitenkin lämpimästi tervetulleeksi takaisin. Siinä sitten riittikin juteltavaa, kun vaihdeltiin kuulumisia pitkän tauon jälkeen.

Toisena bändinä Lepakkomiehessä esiintyi Silent Scream, jota menin sitten eturiviin asti tiirailemaan. Hyvän keikan vetivät, ei valittamista.

Silent Scream

Silent Screamin jälkeen lavalle nousi puolestaan legendaarinen Two Witches, jonka olen nähnyt livenä monen monta kertaa. Vaikka en monia omia suosikkibiisejäni keikan aikana kuullutkaan, niin nautin silti tunnelmasta tanssimalla bändin tahdissa.

Two Witches

Illan asukokonaisuus näytti tällä kertaa tältä

Saturday's clubbing outfit:

Korvakorut, earrings - Gina Tricot

Pitsipaita, lace shirt - Gina Tricot

Vyö, belt - Second hand

Samettihame, velvet skirt - Second hand

Kengät, shoes - Second hand

Toisin kuin yleensä, tällä kertaa valitsin asukokonaisuuden hyvin nopeasti. Asussa ei sinänsä ole mitään erikoista: samettihame halkiolla, pitsipaita näteillä hihoilla ja asusteina hopeiset korut sekä vyö. Suurin osa näistäkin on hankittu kirpputoreilta edullisesti. Goottityyliin ei siis välttämättä tarvitse upottaa satoja euroja rahaa.

Bändien jälkeen ilta tuntui loppuvan kesken, joten ehdotin eräälle miespuoliselle tuttavalle ja hänen kaverilleen josko jatkaisimme iltaa Prkl Klubilla. Se sopi pojille, joten lähdimme kävelemään Sörnäisistä Kaisaniemeen jossakin mielenhäiriössä. Taisimme päästä juuri ja juuri Hakaniemen kohdalle, kunnes totesimme, että nyt ei vain jaksa ja kaverini otti taksin lennosta. Prkleessä oli luonnollisesti taas aivan liikaa tuttuja ja eksyinkin samantien seuraavien miespuolisten kavereiden seuraan. Loppuilta menikin heittäessä huonoakin huonompaa läppää ja kuulumisia vaihtaessa. Mutta oli mukava nähdä ihmisiä pitkän ajan jälkeen. Kiitokset kaikille seurasta!

Aamulla oloni oli muuten hyvä, mutta jalkaani sattui. Sitten huomasin, että jalkani on mallia muodoton ja väritykseltään sininen. Taisin päästää useammankin kirosanan tässä vaiheessa, joten eihän se auttanut kuin kietoa tukiside jalan ympärille ja linkuttaa kauppaan. Jalkani on edelleen kipeä, mutta turvotus on sentään laskenut. Luultavasti kyseessä on jonkinasteinen nyrjähdys, mutta en tietenkään ole jaksanut lääkäriin asti vaivautua. Toivon vain, että jalka paranee itsestään ja pääsen taas juoksulenkille, sekä ehkä viikonloppuna hieman klubille humppaamaan.

Lopuksi vielä erään unettoman yön tuotos. Myönnän, että nautin päivässä aivan liian monta kuppia kahvia ja istun aivan liian monta tuntia Photoshopin äärellä. Ehkä pitäisi oikeasti hankkia se kuuluisa elämä? Voisikohan sellaisen tilata netistä?
Liiallisesta kofeiinista aiheutunut unettomuus kuitenkin herätti sisäisen graafikkoni henkiin ja tein itsestäni sarjakuvahahmon, joka kaikessa hauskuudessaan päätyi lopulta blogin uuteen banneriin asti. Ei ole taaskaan mennyt koulutus hukkaan, kun voi nukkumisen sijasta leikkiä Photoshop-velhoa. Tarvitsen ehkä siltikin sen elämän..mutta ehkäpä ensin taas kupillinen kahvia ;)

Translation:

Last Saturday I went to the gothic club after a long time to see my friends playing there. Although my mood in the morning was not very excited, my best friend managed to cheer me up. I know that if I stay at home alone, my depression gets worse and soon I will notice that I don't even want go out. And when you are alone, you have too much time to think all of those negative things and they will start to seem worse than they actually are. So some cheery synth pop, a bottle of wine, lots of makeup on and hair towards the sky!

I have started prepare myself to the club already on Friday, when I bleached the roots of my hair and then dyed them to purple. Now I have the perfect shade of purple on my hair. I love, love, love it! I mixed two colors Plum and Violet from Directions. I'm more than pleased with the result. Perfect!

Unfortunately my night didn't start in the good way. First I was stumbling and injured my foot. It really hurted. Then I met a friend of mine who was having a crisis in his life and later ended up fighting with another customer at the bar. I was wondering what's next and hoped that the rest of night would be better.

After these two unpleasant incidents, everything went nicely. I met many of my friends, who I haven't seen for a long time, so we had lot of things to discuss about. The bands were also very good and I was dancing during the gigs despite my aching foot. Luckily alcohol desensitized the pain a bit and I was able to enjoy the night.

Then something about my night's clubbing outfit. Usually it takes a lot of time from me, to decide what to wear. I bet you know this problem as well. But at this time, for some unknown reason, it was effortless. I just picked up a basic velvet skirt, a lace shirt and a chain belt from clothes room and I was ready to go! Like always, many of my clothes and accessories are second hand. Who says you have to spend hundreds of euros to get that gothic look? There's no need to.

The rest of the night was fun and I continued my night with couple of friends at the another bar. Everything was ok until I woke up on Sunday morning and felt the pain on my foot. Then I noticed it was swollen and blue. Great! It still hurts, but it's already healing. I hope it will be ok on Saturday so I can go clubbing again. Let's see how it goes.

At the end, the pic which was the result of one sleepless night. Ok, I admit I drink way too many cups of coffee per a day and use way too many hours retouching pics with Photoshop. Maybe I should get a life? Can you order it from the internet?

There was still something positive in this insomnia, because it recreated my inner graphic designer and I made myself look like a comic character. I found it so merry that it ended up to my blog's new banner. So the education was not a waste of time, because instead of sleeping, I was playing the wizard of Photoshop. Well I still need that life..but first a cup of coffee ;)

Tämän postauksen piti sisältää uusimmat mallikuvat ja tämän blogin piti päivittyä jo perjantaina, mutta järkyttävän tapauksen seurauksena, saatte lukea nyt jostain aivan muusta.

Vietin perjantai-iltaani yksin kotona nauttien punaviinistä ja hyvästä ruoasta rauhallisissa tunnelmissa. Rauhallinen perjantai-iltani sai kuitenkin dramaattisen käänteen, kun sain illalla äidiltäni puhelun Lapista, "Heidi, meidän naapurissa on räjähtänyt, joudutaan evakkoon yöksi, koko alue on täynnä poliiseja ja ambulansseja". Kesti hetken ennen kuin sain sanottua "siis anteeksi mitä?". Aivoni eivät kyenneet mitenkään käsittämään, että vanhempieni naapurissa, rauhallisella omakotitaloalueella on voinut räjähtää. Mieleni oli vain täynnä kysymyksiä, mutta ei yhtäkään vastausta. Miksi?

Olimme molemmat äitini kanssa hyvin järkyttyneitä ja kaiken järkytyksen keskellä sain kuitenkin avattua iltapäivälehtien uutissivut, jossa otsikot huusivat räjähdyksestä. Totta se siis oli. Kiitin luojaa siitä, että vanhempani sattuivat olemaan juuri tuolloin iltavuorossa, eivätkä esim. talomme pihamaalla. Kävin mielessäni läpi kaikki mahdolliset kauhuskenaariot. Olisin voinut menettää molemmat vanhempani, sekä lapsuuden kotini silmänräpäyksessä. Myöhemmin, kun nimittäin paljastui, että naapureiden autotallista löytyi yli 100 erilaista ammusta. Siinä olisi mennyt koko asuinalue maan tasalle. Edelleenkin miten tällaista voi tapahtua? Ja vielä meidän naapurissa?

Vanhempieni työvuorot keskeytyivät tuona iltana, koska puhelimet soivat taukoamatta molemmilla. Myös molemmat kännykkäni alkoivat täällä Espoon päässäkin soida toden teolla ja facebook lauloi Hoosiannaa koko illan ja yön. Ihmisten välittäminen ja huoli perheestämme on kuitenkin ollut sydäntä lämmittävää. Kiitos.

Olen monesti miettinyt, että perheen menettäminen olisi varmasti pahinta, mitä minulle voisi tapahtua. Perhe on minulle - kuten varmasti monelle muullekin, kaikki kaikessa. En todellakaan tiedä mitä olisin tehnyt, jos perjantai-iltana olisi käynyt suurempi onnettomuus. Se ei ollut todellakaan kaukana. Enkeleitä taisi olla tällä kertaa matkassa ja voin kiittää osaksi vanhempien vuorotyötä, jonka ansiosta he eivät sattuneet olemaan kotona.

Vanhemmat saivat ystävällisiltä tuttavilta auton lainaan iltavuoron jälkeen ja pääsivät näin ollen mummolaan yöksi. Läheisten apu oli tässä tilanteessa todella arvokasta. Unet tosin jäivät kaikilla melko vähiin, koska järkytys oli tietysti suuri. Vanhempani eivät päässeet lauantaina edes heti kotiin, koska sotilaat käännyttivät heidät takaisin. Puolenpäivän aikaan kuitenkin poliisi soitti toiselle naapurillemme, että vaara on ohi ja voitte palata takaisin koteihinne. Sen jälkeen vanhempien pihalla ja ovella on pyörinyt sellainen määrä toimittajia ja kuvaajia, että ei ole ennen nähty. Äiti totesikin, että jo tuli kerta heitolla äksöniä elämään. Vähän tosin liikaakin, koska vanhemmat eivät tuntuneet saavan hetken rauhaa uteliailta sivullisilta ja toimittajilta. Nyt kuitenkin tilanne on alkanut rauhoittua ja vanhemmat ovat palanneet normaaliin elämään.

Perjantai muistutti minua taas siitä, miten pienestä tämä elämä lopulta on kiinni ja miten kaikki voi muuttua sekunnin murto-osassa. Ikinä et voi tiedä milloin on päivä viimeinen. Pitäkää kiinni läheisistänne ja kertokaa, että rakastatte heitä, koska joskus se voi todellakin olla liian myöhäistä.

En tiedä johtuiko se järkytyksestä, menettämisen pelosta, nautitusta punaviinistä vai kaikista edellä mainituista, mutta itse uskalsin viimein perjantai-iltana tunnustaa rakkauteni eräälle henkilölle. Totesin, että olen pitänyt asian aivan liian kauan sisälläni, että nyt tai ei koskaan. Tämä elämä on vain liian lyhyt, jotta tuollaiset asiat jättäisi sanomatta. Tässä maailmassa on niin paljon ikäviä asioita, että se kaipaa kipeästi aitoa rakkautta, välittämistä ja huolenpitoa. Se, että rakastaa ja välittää aidosti toisesta ihmisestä ei ole koskaan väärin, eikä siinä ole mitään hävettävää. Vaikka se joskus ei siltä tunnukaan, niin tässä maailmassa on vielä hyviä ja kilttejä ihmisiä olemassa..ja ehkä myös sitä paljon puhuttua aitoa rakkautta. Jos joku kysyisi minulta, mitä on aito rakkaus, niin vastaisin näin "aito rakkaus on sitä, kun toisen ihmisen onnesta tulee omaa onnea tärkeämpää, eikä rakkautesi ole riippuvainen siitä, mitä toinen tekee, miltä hän näyttää tai mitä hän sanoo, se vain on".

Pitäkää kiinni läheisistänne, välittäkää toisistanne, halatkaa ystäviänne, arvostakaa perhettänne ja tunnustakaa rakkautenne. Rakkaudella et voi koskaan hävitä, se voittaa lopulta - aina.

Kaikella rakkaudella teille kaikille:

Heidi

You're simply elegant

Winter of my life

Den Blick nach vorn, der Wind hat sich gedreht

You are beautiful no matter what they say

Juhlintaa ja jääkiekkoa

My trip to Austria part 1.

My trip to Austria part 2.

My trip to Austria part 3.

A nice place to visit

Purple haze

Gothic shopping

Shopping with mom

Autiotalon kukat lakastuu

Videos from the dark 80s

Saturday is for shopping

600 darklings

Purple delivery

Black piercings

Dance with the devil

Explosion of love