Mustaa pitsiä

Viime aikaiset keskustelut ystävieni kanssa ovat saaneet minut pohtimaan ihmisten erilaista käsitystä kauneudesta. Sanotaan, että kauneus on katsojan silmissä, enkä voisi olla tästä enemmän samaa mieltä. Mikä toiselle on kaunistus, on toiselle täydellinen kauhistus. Vuosien uskollisuus goottityylille on sen todistanut; tämä tyyli, jos jokin, jakaa ihmiset tehokkaammin kahtia kuin sirkkeli. Kun toisille kalmankalpea synkiö mustine huulineen tanssimassa pitsihameessaan hautojen keskellä on silmäkarkkia parhaimmillaan ja esteetiikan täydellinen riemuvoitto, kyseenalaistavat toiset jo henkilön mielenterveyden ja tietävät kertoa kyseessä olevan ohimenevä vaihe elämässä, joka voittaa pelottavuudessaan kaikki B-luokan kauhuelokuvat.

Eikä tarvitse kuin selata naistenlehtiä tai avata näköradio sen huomatakseen. Luonnollisuus on se, mikä on nykyään valttia. "Nyt hiusväreissä luonnolliset sävyt", "näin saat luonnollisen ja huomaamattoman meikin" ja niin edelleen. Haluaisin nähdä sen päivän kun tv:ssä mainostettaisiin miten saada mahdollisimman erikoisen värinen tukka tai kerrottaisiin kuinka huulimustan saa pysymään siistinä koko anoppilan vierailun ajan. Siinähän sitä olisikin shokkiarvoa kerrakseen. On toki jokseenkin ironista, että osa luonnollisen ulkonäön puolestapuhujista on itse käynyt kirurgin veitsen alla korjailemassa tätä luonnollisuuttaan. Kaksinaismoralismi kukoistaa ja voi hyvin. Kuten Oscar-setä jo aikoinaan sanoi "luonnollisuuskin on näyttelemistä, vieläpä ärsyttävintä, mitä tiedän".

Olen itse lapsesta asti ollut viehättynyt kaikesta hieman erikoisesta ja kummallisesta. Kaikenlainen tavanomainen on aina ollut mielestäni auttamattoman tylsää, eikä yhtään minua varten. Ja jos jostain erikoisemmasta on tullut yleisesti hyväksyttyä tai suosittua, on oma kiinnostukseni asiaa kohtaan kokenut täydellisen inflaation. Onko se sitten erikoisuuden tavoittelua vai vain yksinkertaisesti halua tehdä asiat hieman eri tavalla kuin toiset? Ehkä se ei ole lopulta kumpaakaan.

Ihanan kamalassa teini-iässä koin olevani täysin eri todellisuudesta kuin muut ikäiseni. En osannut edes keskustella heidän kanssaan, koska aina kun avasin suuni, sain osakseni lähinnä oudoksuvia katseita ja ilkeitä kommentteja. Ei ole ihme, että uppouduin usein kirjojen kansien väliin, unohduin tunneiksi luovan toiminnan pariin tai katselemaan upeiden goottikaunotarten kuvia internetin ihmeelliseen maailmaan. Ja kun muut teinit grillasivat itseään rannalla ruskeiksi, minä odotin kieli pitkällä Halloweeniä, jotta voisin hamstrata vuoden varastot valkoista meikkivoidetta. Rusketus oli rumaa ja sitä tuli vältellä kuin ruttoa konsanaan. Jo barokin aikaan se tiedettiin, että vain rahvaat ruskettuvat ja ylimystö sai pitää vaalean hipiänsä. Verenkierto ja työnteko nyt onkin aina ollut aivan yliarvostettua.

Olen myös usein saanut kuulla kommentteja siitä, miten epävarmat ihmiset piilottavat itsensä paksun meikkikerroksen alle. Rumat ne vaatteilla koreilee ja epävarmat ne meikeillä piilottelee. Myönnän, että epävarmana teinityttönä meikki oli minulle eräänlainen tapa piiloutua ja mustat vaatteet toimivat jonkinlaisena suojakilpenä, mutta tähän ikään mennessä tuollainen epävarmuus on taaksejäänyttä elämää. Miksi ihminen ei voi vain rakastaa dramaattista tyyliä ilman, että sen taustalla on mitään suurempia traumoja, niin että siitä voisi joku ahkera psykiatrin alku jonkin asteisen psykoanalyysin raapustaa? En koe tarvetta piilotella itseäni meikin alla, vaan voin aivan hyvin lähteä ulos ilman meikkiäkin ja vieläpä melko tavallisessa vaatetuksessa. Mielestäni kuitenkin yksi osa klubi-iltaa on laittautuminen sitä varten. Yksinkertaisesti rakastan maalata kasvoilleni tummaa meikkiä ja leikkiä pukuleikkejä peilin edessä. Mutta aivan samalla tavalla rakastan vetää juoksutrikoot jalkaan ja lähteä tukka ponnarilla raikkaalla nassulla juoksemaan pitkin lenkkipolkuja. Enkä koe kummassakaan tilanteessa olevani sen epävarmempi tai itsevarmempi, koska olen silti minä, eikä sitä muuta se, miltä satun kulloinkin näyttämään. Olin sitten naama hikisenä lenkkeilemässä tai haudasta nousseen näköinen, kuten osa ihmisistä leikkisästi ulkomuotoani silloin tällöin kutsuu. Ja tiedoksi: otan sen kohteliaisuutena ;)

Toinen asia mistä persoonallisemman tyylin omistavia ihmisiä usein syytetään on huomionhakuisuus. Tämäkin teoria ehkä päti minuun joskus teini-ikäisenä, kun mummojen pelottelu oli muodikasta, mutta kyllä siihenkin melko nopeasti kyllästyi. Ollakseni aivan rehellinen, koen liiallisen tuijottamisen ja huomion melkoisen ahdistavana. On todella rasittavaa kävellä kaupungilla ja huomata miten ihmiset tuijottavat, puistelevat päätään, kuiskivat toisilleen ja pahimmassa tapauksessa vielä osoittelevat. Tuntuu kuin olisi joutunut osaksi vanhan ajan friikkisirkusta, vaikka friikiksihän nuo ihmiset usein tuppaavat kutsumaankin. Onneksi kuitenkin välillä ihmiset tulevat myös antamaan positiivista palautetta ja lasten vilpittömistä kehuista sekä ihailusta ei voi saada kuin suupielet nousemaan ylöspäin.

Mitäpä jos siis viimein unohdettaisiin kaikenlaiset kliseet huomionhakuisuudesta, epävarmuudesta ja rumuudesta. Erikoisen ulkomuodon takana ei välttämättä ole mitään elämää suurempaa ideologiaa, vaan puhtaasti rakkaus tiettyä tyyliä kohtaan ja kauneuskäsitys, joka vain poikkeaa omastasi. Mielestäni on todellinen rikkaus, että maailmassa erilaisia ihmisiä ja niin monia erilaisia tapoja ilmaista itseään ulkonäön avulla. Mikään ei inspiroi itseäni enempää ja aiheuta suurempia ihastuksen huokauksia kuin kerrassaan upeiden traditionaalisen goottityylin edustajien blogit. Ja vaikka itse muistutankin lähinnä tuonelan tienviittaa, olen vilpittömästi iloinen nähdessäni ihmisen, joka on löytänyt oman tyylinsä, oli se sitten mikä tahansa. Mutta olipa kauneusihanteesi mikä tahansa, on yksi asia aina varmaa; onnellinen, terve ja itsevarma ihminen on aina kaunis.

Olisin voinut tästä aiheesta kirjoittaa useamman romaanin verran, mutta jätän kuitenkin aiheen tällä kertaa tähän. Tulen tosin varmaan jatkossakin palaamaan tähän aiheeseen, koska paljon ajatuksia jäi vielä mietintämyssyyni hautumaan. Monta asiaa jäi varmasti myös sanomatta, joten jos joku mietityttää, niin asiallisia kysymyksiä saa aina laittaa tulemaan.

Korvakorut, earrings - Glitter

Kaulakoru, necklace - Glitter

Toppi, top - Second hand

Käsirenkaat, bangles - H&M

Käsikorut, bracelets - Glitter and Claire's

Vyö, belt - Gina Tricot

Hame, skirt - Second hand

Sukkahousut, tights - H&M

Kengät, shoes - DinSko

Tämän postauksen kuvat on otettu noin viikko sitten, jolloin kameran takana hääri tällä kertaa Aleksi ja kuvankäsittelystä vastaan jälleen kerran minä itse. Kuvauspaikkana toimivat läheiset kalliot, jossa käyn usein käveleskelemässä ja miettimässä syntyjä syviä. Kuvaukset vaativat tosin itseltäni hieman kärsimystä, sillä toinen jalkani oli edelleen turvoksissa ja sininen, kun survoin piikkarit jalkaani ja yritin vielä kipeällä jalalla kävellä sateen kastelemilla kallioilla. Vaikka kuvausten jälkeen olin varma, että yksikään kuva tuskin onnistui omalta osaltani, niin lopulta pystyin olemaan muutamaan otokseen melko tyytyväinen. Kuvissa on aika synkkä, surumielinen ja haikea tunnelma, mutta se sopi näihin kuviin tällä kertaa. Olen myös itse saanut inspiraation puuskan tämän syksyn saaapumisen ansiosta ja tarkoituksena on itsekin lähteä kameran kanssa kuvailemaan lähiaikoina. Syksy ehkä sai mieleni synkkenemään, mutta se sai myös inspiraation kukoistamaan. Luovuus ja hulluus kulkevatkin lopulta aina käsi kädessä.

Tämä postaus on hyvä päättää Morticia Addamsin mietteeseen siitä, mitä normaalius on.

"Normal is an illusion. What is normal for the spider, is chaos for the fly"

Translation:

Recently I have been discussing with my friends about people's different standards of beauty. They say that beauty lies in the eyes of the beholder and I could not agree more. My long dedication to gothic style has proven one thing: this style cuts people up to two different groups. When other person finds this pale skin gothic girl with black lips and long lace skirt dancing on the graves to be the best eyecandy ever and the perfection of aesthetics, another person thinks that girl must be a lunatic, whos style is just a phase in life and finds it even creepier than most of the horror movies.

And just look at the women's magazines and tv-commercials. They tell the same story "now you can dye your hair with natural looking color""how to get that natural looking makeup". Natural shit here, natural shit there. What if you don't wanna look natural, but more like unnatural weirdo? I would like to see the day when they start to tell you how to make your black lipstick last during the meeting of your mother-in-law or how to have absolutely not natural looking hair. And like Uncle Oscar once said "Being natural is simply a pose, and the most irritating pose I know."

Many times people think that if you are wearing a heavy makeup, you must be ugly without it. You must be hiding yourself underneath that dark makeup and strange clothes. Why a person cannot just simply love the dramatic style, without there must be something traumatic in one's past or need to hide insecurity? I have no need to hide myself underneath the makeup. I can go out without having any makeup on and having a very simple outfit. I just love doing this dramatic makeup and play dress ups. It is really something I enjoy of doing. But I also enjoy putting my running tights on and go to do my every day workout with fresh face. And it doesn't matter if I do or do not have the make-up or what kind of clothes I wear, I'm still me.

Personal looking people are often blamed to be attention seekers as well. That might have been true when I was a teenager and it was fashionable to shock older people, but it became boring quite soon. Honestly, I even find people's staring quite pressing and don't want to be at the center of attention when I'm doing my everyday grocery shopping. Sometimes it even feels that I'm part of some kind of freak circus and maybe I am. But luckily I also get positive comments and nothing makes me smile like a sincere admiration of cute little kids.

So can we just forget these clichés about attention seeking, insecurity and ugliness. There might not be a deeper ideology behind the style, a person just loves the certain style and has a different impression of beauty than you do. It's a real richness to have so many various styles and ways express yourself. But no matter what your standard of beauty is, the truth is that a happy, healthy and self-assured person is always beautiful!

And then something about my new modelling pics. These pics were taken about a week ago at the nearby crags. I go there very often to just walking, listening music and thinking about life. The photo shootings were little bit hard for me, because my foot was still swollen and aching, but despite that I was wearing my high heels and walking around on those slippery rocks. After the shootings I was sure there would be no good frames, because I was not on my best. Anyhow I found couple of pics which I liked and after doing the retouching to the photos, I managed to create the right kind of feeling to the pics. The feeling is quite gloomy, sad and wistful, but it was meant to be like that. I'm also very inspired about this autumn and planning to go photographing on some day, when I will have enough time. The autumn might have turned my mood to blue, but it surely didn't kill my inspiration - vice versa. At the end creativity and insanity always walk hand in hand.

This quote of Morticia Addams is definitely a right way to end this post:

"Normal is an illusion. What is normal for the spider, is chaos for the fly"

Tervehdys pitkästä aikaa täältä kahvikupin ääreltä jälleen kerran. Olen halunnut monena päivänä kirjoitella tänne blogiin, mutta ei ole yksinkertaisesti ollut mitään kirjoitettavaa. En ole tehnyt mitään jännittävää, eikä elämässäni ole tapahtunut mitään suuria mullistuksia. Olen lähinnä suunnitellut vaipuvani muutamien muiden nisäkkäiden tapaan talviunille, koska tämä syksy ei nyt vain mitenkään päin tunnu sopivan minulle.

Historia näyttää toistavan itseään, sillä olen taas alkanut vajota syvälle masennuksen synkkiin syövereihin syksyn saavuttua. Viime syksy oli - näin nätisti ilmaistuna, yhtä helvettiä alusta loppuun, enkä todellakaan välittäisi raahautua sen saman synkän tunnelin läpi kuin viime vuonna. Silloin tosin tunnelin päässä oli valoa näkyvissä (eikä se ollut se vastaantuleva metro), kun pistin hiuskuontaloni uuteen uskoon ja rakastuin toista kertaa elämässäni sydänpohjiani myöten. Olen sitä mieltä, että rakkaus on parannuskeino aivan kaikkeen tässä elämässä. Kaikki ikävät asiat huuhtoutuivat mielestäni tuolloin nousuveden lailla ja tunsin olevani enemmän elossa kuin ikinä. Useammat ystävät kommentoivat minun lentäneen vähintään viisi metriä maanpinnan yläpuolella ja se oli varmasti vielä lievä ilmaus. Joku viisas ihminen sanoi joskus, että kun rakkaus astuu sisään ovesta, lentää järki ulos ikkunasta. Minulta katosi tuolloin kaikki järkevä ajattelu ja kaksi viimeistä aivosolua järjesti hautajaisia yllättäen kuolleille sukulaisilleen.

Mutta myös paras ystäväni on aina osannut puhua viisaita. Hän totesi minulle aikoinaan"onnessa on se vika, että se voi aina särkyä". Kun lyhyen lentämiseni jälkeen, minut ammuttiin taivaalta tylysti alas, tuntui kuin puolet sielustani olisi revitty irti ja heitetty syvään kuoppaan, sekä mullat päälle. Ja kun muut ihmiset ottivat uuden vuoden avosylin vastaan, järjestelin minä hautajaisia sieluni puolikkaalle ja mietin, miten ihmeessä tästäkin taas selviäisin ja mistä ihmeestä löydän voimaa jatkaa, kun pelkkä silmien avaaminen aamuisin tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta.

Koko kulunut vuosi onkin mennyt jonkinlaisessa sumussa. Olen koko ajan vain odottanut ihmettä. Jotain, joka toisi valon takaisin elämääni ja kaivaisi sielun puolikkaan ylös haudastaan. Kesällä ehdin hetkeksi jo unohtaa kaipaukseni, mutta syksy herätti sen takaisin henkiin. Syksy on ollut yhtä suurta deja vu -ilmiötä ja pohdin pienessä mielessäni, miten ihmeessä jaksaisin taas siihen asti, kun kevätaurinko luo ensi säteensä viimein tänne pohjoiselle pallonpuoliskolle.

Voisin nukkua lähes koko ajan. Tänään olin hereillä jopa huikeat 5 tuntia ennen kuin olin sitä mieltä, että voisin vaihteeksi pistää taas pääni tyynyyn ja vetää peiton korville. Ymmärtäisihän tuon, jos yöunet olisivat jääneet lyhyiksi, mutta jos unta tulee vedettyä se 9-12 tuntia per yö ja silti tuppaavat silmäluomet painuvan päivisin kiinni, niin jokuhan tässä hommassa nyt mättää.

Olen normaalisti hyvin energinen, pirteä, sosiaalinen ja aikaansaava ihminen, jota kutsutaan usein pahemman luokan Duracell-pupuksi. Kun tuollainen ihminen muuttuu apaattiseksi norsunluutornissa asustelevaksi erakoksi, niin herätyskellojen pitäisi soida hyvin suurella äänenvoimakkuudella. Toissa viikonloppuna en päässyt lähikauppaa pidemmälle, vaikka kävin hirveää kamppailua sisäisten demonieni kanssa. Ne kuitenkin voittivat ja suurista suunnitelmistani huolimatta, jäin yksin kotiin istumaan ja ihmettelemään, että miten tässä näin kävi. Onneksi kuitenkin ystäväni jaksavat aktiivisesti muistutella olemassaolostaan ja kalenteri on täyttynyt menoista moneksi viikoksi eteenpäin. Tänä viikonloppuna yrityksenäni on päästä pääkaupunkiimme asti, koska ystäväni Mike Sveitsistä on tullut pitkästä aikaa käymään Suomessa. Toivon, että hänen vierailunsa piristää minua yhtä paljon kuin viimeksi.

Ja ennen kuin joku suuressa viisaudessaan tietää kertoa, että minun pitäisi varmasti mennä lenkille, ottaa vähän d-vitamiinia ja onnellisuuspillereitä purkista, niin sanon, että ei kannata. Enhän minä lenkkeilekään kuin sen vaatimattomat 5-6 kertaa viikossa, vedän joka aamu multiporevitamiinijuoman, vitaminoitua mehua, sekä d-vitamiinia että magnesiumia purkista. Ja mitä näihin onnellisuuspillereihin eli masennuslääkkeisiin tulee, niin olen ne kokeillut jo vuosia sitten, eikä niillä ollut minkäänlaista vaikutusta minuun. Sen ovat todenneet myös lääkärit, joten ruutujen takana olevat tohtorit voivat jättää reseptineuvontansa pois kommenteista.

Yksinkertaisesti pimeä vuodenaika ei vain sovi minulle. Toivon koko sydämestäni, että talveani valaisisi taas jokin asia, aivan kuten viime vuonna. Mutta tällä kertaa tuo valo saisi jäädä elämääni pysyvästi. Pakkohan sen auringon on paistaa risukasaankin, kuten äidilläni on tapana sanoa. It can't rain all the time. Vaikka välillä mietinkin miten epäreilua tämä elämä usein on. Toisilla tuntuu menevän aina kivasti, kun itse juoksee lähinnä kriisistä toiseen. Ymmärrän sen kuitenkin johtuvan osaksi siitä, että tunnen kaikki tunteet hyvin voimakkaasti. Siinä on kuitenkin myös puolensa, sillä kun tunteiden voimakkuus on lähes aina 110 lasissa, niin sitä tuntee olevansa elossa. Puran myös paljon tunteita ja ajatuksiani luovan toiminnan avulla. Kuten jo viime postauksessa totesin: luovuus ja hulluus kulkevat käsi kädessä ja rakentavat yhteisen pesän henkilön pään sisään. Nämäkin valokuvat ovat hyvä todiste väitteen paikkansapitävyydestä.

Ehkä olen sittenkin optimisti tai harrastan pahimman luokan itsepetosta, mutta muistutan silti itseäni toistuvasti, että tämä ei voi kestää ikuisuuksia, ja että aurinkoiset päivät ovat vielä edessä päin. Aurinko nousee synkimmän yön jälkeen ja myrskyn jälkeen on poutasää. Itsensä on vain pakotettava nousemaan sieltä sängyn pohjalta, koska mitä pidemmäksi aikaa sinne jää masennuksen kanssa kieriskelemään, sitä varmemmin siellä pysyy. Neljän seinän sisälle erakoituminen on pelottavan helppoa, mutta se vie elämästä ne pienimmätkin asiat, jotka saavat suupielet nykimään ylöspäin. Tiedän, että en ole synkkien ajatusteni kanssa yksin, joten kehoitankin teitä samojen tuntemusten kanssa painiskelevia tekemään edes jotain, joka voisi edes hetkellisesti kohottaa mielialaa. Tai muuttaisi olotilan edes siedettäväksi. Jonain päivänä sinä, aivan kuten minäkin, voimme katsoa elämäämme taaksepäin ja todeta ylpeänä: "minä selvisin!". On lohduttavaa ajatella, että kaikella on tarkoituksensa - myös ikävillä asioilla, vaikka niiden merkityksen tajuaakin usein vasta jälkeenpäin. On myös hyvä muistaa, että Lotus-kukka kasvaa täyteen kukoistukseensa mudan keskeltä ja säihkyvimmät timantit hioutuvat kovassa paineessa. Loihdin siis vaikka tekohymyn kasvoilleni ja pakotan itseni väkisin ihmisten ilmoille, mutta luovuttamaan en suostu tänäkään syksynä. Älkää tekään luovuttako :)

Translation:

Hello darklings! I haven't been blogging for a while for a simple reason: I haven't done anythings special. And my depression has made a come-back. History repeats itself and this autumn seems to be a replica of last year. I have tried to keep my mood up, but it's hard when it's dark almost all the time, no sunlight and life seems so meaningless.

However there might be a little optimist living inside of me or maybe I just fool myself, but I want to think that the brighter days are still to come and life has something very special for me. "It can't rain all the time".

Luckily I can vent my depression and usually all my feelings to creativity, like these photos. I took and retouched them today and I think they turned out fine. As I mentioned you in the previous post: there is a fine line between insanity and creativity. I'm for sure one proof of that.

Also my friends have tried to cheering me up and my calendar is filling up quite fast. As a matter of fact I'm going to meet my Swiss friend on this weekend and I'm looking forward to meet him after a year of separation. Hope we will have as fun as we had last time.

So despite this depression I try to keep smiling and meet people, because if you will go into seclusion, it's so easy to stay there. And that for sure doesn't help, it just makes everything even worse. So I will keep going and smiling, no matter what. I refuse to give up and hope you darklings won't give up either.

Nyt kun avauduttu useamman postauksen verran erilaisista aiheista, on aika palata pinnallisen hömpän pariin ja leijua materialismionnellisuuden luomassa taivaassa. Onneksi leijumisen voi hoitaa myös ilman ahdistumista katsoessa tilin saldoa, sillä nämä vaatteet rokottivat lompakkoani 4-10 euron verran per vaatekappale, joten voimme puhua taloudellisesti (ja ekologisesti) järkevästä kuluttamisesta.
Suurin osa näistä ihanuuksista on ostettu jälleen kerran Goottikirppiksen kautta ja pakettien tipahdellessa tasaiseen tahtiin postiluukusta, tuntui kuin joulu olisi tullut etuajassa tänä vuonna ja päässäni soi rallatus "no onkos tullut joulu nyt syksyn keskelle". Vaikka en jouluihmiseksi tunnustaudukaan, niin olen kirjoittanut tänäkin vuonna jo hyvissä ajoin joulupukille. Kerroin hänelle olleeni kiltti pikku graafikko, joka nyt ehdottomasti tarvitsee uuden järjestelmäkameran, jotta voin ottaa kuvia ~~työprojekteja~~ blogia varten. Mutta josko ensin juhlitaan se Halloween ja aletaan vasta sitten stressata itsemme hengiltä yhden juhlapyhän takia.

Ensimmäisenä second hand - löytönä esittelen suoralinjaisen mustan pitsihameen, jossa on molemmilla puolilla seksikkäät halkiot. Hameen yläosassa on pitsin alla peittävä kangas, jotta eivät alushousut sentään näy koko kansalle. Helma on taas on pelkkää pitsiä.

Seuraavaksi Phazen samettinen napapaita, jossa on aukot olkapäiden kohdalla. Eikä huolta, en ole lähdössä napapaidassa toistaiseksi ihmisten ilmoille, vaan ajattelin laittaa paidan alle topin tai vaihtoehtoisesti paidan päälle korsetin. Napapaitana tätä tulen käyttämään sitten kun vatsamakkarani ovat mystisesti vaihtuneet timmiin pyykkilautaan...eli en koskaan.

Samettipaita tarvitsi seurakseen myös kaverin, joten ostin myös tämän Sinisterin paidan, jossa on koristeena kaikkea mahdollista: nyörityksiä, ruusuja, pitsiä ja röyhelöitä. Tykkään erityisesti noista hihoista niiden epäsymmetrisyyden ansiosta.

Ja lisää samettia. Taidan olla melko ennalta-arvattava, mitä ostoksiin tulee. Halusin jo kesäksi itselleni tällaisen aivan tavallisen mustan samettimekon ilman mitään koristuksia. Mekon löytyminen osoittautui kuitenkin haastavammaksi kuin kuvittelin, mutta viimein tärppäsi. Ja täytyypä kehaista, että kerrankin mekko, joka istuu meikäläisen ongelmavartalolle todella nätisti. Kesä ehti valitettavasti jo mennä, mutta ensi kesää odotellessa sitten. Olen niin tyytyväinen, että viimein löysin tämän mekon.

Tein myös todellisen löydön Goottikirppiksen kautta, nimittäin valtavilla olkatoppauksilla varustettu jakku suoraan 80-luvulta. Hellou Miami Vice vaan! Repesin spontaanisti, kun katsoin itseäni peilistä tämä jakku yllä. Se ei voisi olla enemmän kasari. Joudun ehkä kulkemaan ovista sivuttain, sen verran muhkeat olkatoppaukset tästä jakusta löytyy.

Hienompien vaatteiden lisäksi ostin myös rennon kallokuvioidun paidan kotikäyttöön. Paita on tummanharmaa ja hieman lyhyempi malliltaan. Vaikka paidan on tarkoituskin olla hieman isohko, ajattelin silti ottaa siitä hieman saumoja sisään, jotta se istuisi nätimmin päälle.

Loput ostokset ostin muutamalta eri Uff:in kirpputorilta hieman yli viikko sitten, kun satuin olemaan Helsingissä muilla asioilla. Löysin kirpputorilta tämän pitsitopin, joka vaikuttaisi olevan täysin uusi tai ainakin uudenveroisessa kunnossa. Tällaisia pitsitoppeja tarvitsee aina, koska ne ovat aina yhtä tyylikäs ratkaisu korsetin alle.

Kirpparilta tarttui mukaan myös uusi patellavyö. Joku on ehkä saattanut huomata, että rakastan erilaisia vöitä ja yhdistelen niitä lähes jokaiseen asuun.

Viimeisin löytö oli tämä samettijakku, jonka ostamista harkitsin jonkin aikaa. Tämä oli ainoa ostoksista, joka maksoi yli 10 euroa ja hinta olikin ainoa syy, miksi pohdin hieman pidemmän aikaa, että ostanko vaiko en. Tykästyin kuitenkin jakkuun niin paljon, että päätin lopulta kiikuttaa sen kassalle. Erityisesti pidän noista koristeista takin rintamuksessa. Ilman niitä jakku olisi aika tylsä, mutta nuo tuovat juuri sen tarvittavan pienen yksityiskohdan, mikä tekee jakusta kiinnostavan.

Olipahan taas kertynyt noita ostoksia. Nämä vaatteet kyllä tiivistävät hyvin tyylini kulmakivet: mustaa pitsiä ja samettia, sekä ripaus kasaria. Niitä kun ei voi ikinä olla liikaa.

ps. Tein uuden gadgetin tuohon oikealle puolelle, josta näkyy mistä asioita tykkäilen tällä hetkellä erityisesti. Uudistin myös blogilista ja bloglovin -linkkien ulkoasun.

Translation:

I have been in the heaven of materialism during the last couple of weeks. It seems like Christmas came to me already on autumn this year. I have found so many lovely purchases from this gothic clothing fleamarket group on facebook and from basic fleamarkets as well. The shopping has also been very wallet friendly, because these were from 4 to 10 euros per item. The last jacket was the only item that costed over 10 euros, but it was worth of every euro.

These clothes really summarise my style: lots of black lace and velvet with a trifle of 80s style. You simply cannot have too much of them, can you?

Maailmassa on monta vaikeaa asiaa. Yksi niistä on löytää tyylikkäät kengät, joilla olisi myös mukava kävellä, ne kestäisivät vuodesta toiseen, mutta eivät maksaisi maltaita. Olen vuosia halunnut laadukkaat teräväkärkiset nahkakengät, joilla jaksaisi kävellä pidempiäkin matkoja. Olin juuri päässyt valittamasta bestikselleni, miten kovasti haluaisin tuollaiset kengät, mutta en ole toistaiseksi löytänyt tyylikkäitä nahkakenkiä, jotka vielä sopisivat budjettiini. Aidot nahkakengät kun tuppaavat maksamaan aina sen kolminumeroisen summan verran. Universumi taisi kuulla toiveeni, koska muutaman päivän päästä vetovoiman laki osoitti jälleen kerran toimivuutensa ja kiikutti eteeni täydelliset kengät edulliseen hintaan.

Kenkiä ei todellakaan tarvinnut lähteä etsimään merta kauempaa, vaan nämä löytyivät viereisen ostoskeskuksen kenkäkaupasta. Satuin kävelemään kaupan ohi ja huomasin alennushyllyssä teräväkärkiset nilkkurit, jotka olivat juuri sellaiset, joita olin pitkään etsinyt. Tunsin, että oli pakko tarkastella kenkiä lähempää.

Riemullani ei ollut rajoja, kun huomasin, että 119 euroa maksavat kengät, olivat saaneet pohjaansa punaisen lapun, joka kertoi alennetuksi hinnaksi 49,90e. Voidaan siis puhua astetta reilummasta alennuksesta. Ei tarvinnut miettiä kahta kertaa ostaako kengät vaiko ei.

Syy, miksi halusin nimenomaan aidot nahkakengät on se, että ne kestävät. Omistan ennestään nahkasaappaat, jotka ovat olleet todella kovassa käytössä viimeiset 6 vuotta ja ovat edelleen hyvässä kunnossa. Vaikka pyrinkin elämään mahdollisimman vegaanisti, niin on mielestäni ekologisesti järkevämpää ostaa kerralla laadukkaat kengät, jotka kestävät vuosia, kuin ostaa monet huonot.

Näillä kengillä kehtaa hyppiä yhtä hyvin lehtikasoissa kuin liidellä klubien tanssilattiallakin. Kyllä nyt kelpaa saapastella syksyisillä kaduilla. Toivottavasti universumi toimittaisi vielä muutaman muunkin asian, joita olen kovasti siltä toivonut. Varsinkin erään henkilön, jolle sydämeni sykkii vielä enemmän kuin laadukkaille nahkakengille ;)

Translation:

There are many hard things in this world. One of hardest tasks is to find a pair of shoes, which look stylish, feel comfy, but are still not too expensive. I just had complained to my best friend about how hard is to find pointy boots made of leather with reasonable price. The universe heard my wish, because couple of days after my conversation, I found a perfect pair of shoes from the near-by shopping mall.

These shoes are everything I wanted and the best part: the actual price was 119 euros, but after the discount they costed only 49,90 euros. I find that a very suitable price for boots made of real leather. With these I can both jump to the heap of autumn leaves and dance at the gothic clubs. I hope that the universe will also make my other wishes come true..and especially a wish towards one person, whom my heart beats even more than it beats to lovely shoes ;)

Vaikka en juhlapyhistä yhtään perustakaan, on kuitenkin olemassa yksi juhlapäivä, joka saa kyynisimmänkin pyhävihaajaan suupielet kääntymään ylöspäin ja loihdittua pelottavan virneen kasvoille. Halloween - tuo jokaisen synkiön ikioma juhla! Päivittäiset kauppareissutkin tuntuvat heti mielenkiintoisemmilta, kun markettien kattoja koristavat kummitukset, ikkunat on verhoiltu hämähäkinseiteillä ja makeisosastolta löytää toinen toistaan pelottavampia namusia. Tähän aikaan vuodesta on jokaisen gootin joulu!

Onneksi Halloween on kuitenkin vain kerran vuodessa tai muuten olisin nopeasti vararikon partaalla. En vain yksinkertaisesti voi vastustaa kaikkea tätä turhaa Halloween-krääsää, jota kaupat ovat pullollan tähän aikaan vuodesta. Mutta onhan se kätevää hankkia koko vuoden sisustustavarat kerralla. Tänä vuonna olen erityisen innostunut koristelemaan kotiani vuoden synkimmän juhlan mukaisesti, vaikka kyllä tämä asunto näyttää ympäri vuoden siltä, kuin olisi Halloween. Mutta minkäs sitä synkiö luonteelleen voi.

Vaikka en syksystä välitäkään, niin punaviinin nauttiminen kynttilänvalossa iltojen pimentyessä on jotain, mistä nautin. Olen myös järjestänyt viime aikoina paljon illanistujaisia luonani. Keskiviikkona kolme kaveria ilmestyi oven taakse viinipullojen kanssa piristämään alakuloista olemustani ja perjantaina vietimme tyttöjen iltaa juoruillen sekä kuunnellen nostalgisia hittejä suoraan 90-luvulta. Olen äärimmäisen onnekas ihminen, koska omistan niin paljon ihania ystäviä, jotka valaisevat synkimmänkin päivän pelkällä läsnäolollaan.

Onneksi tänä vuonna olen jaksanut innostua Halloweenista entiseen tapaani, kun viime vuonna en masennuksen takia tuntunut jaksavan innostua yksinkertaisesti yhtään mistään. Nyt tunnen kuitenkin voivani hieman paremmin kuin viime vuonna ja odotan innolla muutaman viikon päästä olevia Halloween-juhlia. Asukin on jo mietitty valmiiksi ja olen siitä innoissani, vaikka kyseessä ei olekaan mitenkään hirveän erikoinen valinta.

Huomenna on tarkoitus käydä hamstraamassa lisää Halloween-krääsää, niin paljon kuin vain kaupoista löytyy. Onhan se tietysti hieman huvittavaa, että aikuinen ihminen jaksaa innostua näin paljon yhdestä juhlapyhästä, mutta entä sitten. Ikuisena esteetikkona nautin siitä, kun saan kerätä ympärille kauniita esineitä, vaikka käsitykseni kauneudesta ehkä poikkeaakin valtavirrasta. Rakastan myös sitä, että kotini on täynnä toinen toistaan erikoisempia tavaroita ja sisustuselementtejä. Pelkistetty ja minimalistinen sisustus on mielestäni aivan kammottavaa ja ahdistun askeettisuudesta.

Myöskin pieni pölykerros on mielestäni kodikkaampi kuin kiiltävät pinnat. Ja kuolleet kukat ovat kauniimpia kuin elävät. Onnistun tosin aina tappamaan jokaisen kasvin, joten parempi pitäytyä kuolleissa tai muovisissa versioissa. Orkideanikin suoritti itsemurhan tuossa hetki sitten.

Intouduin myös ostamaan maitosuklaasta valmistettuja tikkareita ja tarkoituksena on hankkia lisää teemaan sopivia namuja, vaikka en itse karkkia syökään. Tosin nuo suklaatikkarit saattavat mystisesti kadota allekirjoittaneen suuhun.

Muutkin synkiöt taitavat odottaa Halloweenia yhtä suurella hartaudella kuin minäkin, mikäli ihmisten blogeja on uskominen. Onhan tämä aika vuodesta oikea goottiestetiikan riemuvoitto ja muotilehdetkin tietävät kertoa, että hei nyt on muodikasta ja jopa hyväksyttävää maalata huulet tummiksi ja verhoutua pitsiin sekä samettiin. Tähän aikaan vuodesta jokainen voi löytää sisäisen synkiönsä ja nauttia edes hetken tummanpuhuvasta tyylistä, sekä kauhuelokuvista. Toisille se on joka syksyinen kokeilu, mutta toisille meistä se on jo elämäntapa. Ja juuri siksi tämä on meille paras aika vuodesta.

Translation:

Although I don't usually care about these holidays, is there one holiday, which always makes me happy and excited like a little child. I'm talking about All Hallow's Eve a.k.a Halloween, every goth's favorite holiday. All stores are full of creepy stuff, Halloween candy, plastic skulls, spider webs and cute skeleton dresses for spooky kids. Halloween is definitely like Christmas for goths!

Luckily Halloween is only once in a year, because otherwise I would face a bankruptcy. I just simply cannot resist all this Halloween stuff, that stores are full of at this time of year. But hey, it's shrewd to get all the decoration to your aparment at once. This year I have been very eager to decorate my home with all spooky stuff, although my home looks like every day it's Halloween and to me, it surely is. I have been also planning my outfit for Hallowee party and I think it's cool, although still nothing special. Only couple weeks to go and then I can finally wear it.

I got also a plan to shop even more Halloween stuff on tomorrow. It's a little bit hilarious that an adult person is this excited about one holiday, but so what. As an aesthetic person, I just enjoy surrounding myself with beautiful things. Although my idea of beauty is different and odd compared to "normal" people. I just love when my home is full of strange and spooky things and decor. I think this minimalistic style is awful and I get anxious in ascetic places. I find layers of dust more homely than shining surfaces of the furnitures. And when it comes to plants, dead flowers are the prettiest. Somehow I always manage to kill all my plants, so it's better to get only dead or plastic ones. Even my orchid committed a suicide some time ago.

I bet you darklings are waiting for Halloween as enthusiastically as I am. It is that time of a year, when all people are celebrating gothic aesthetics and fashion magazines tell us how it's ok to paint your lips black and cover yourself with black lace and velvet. This is the time when everyone can find his/her inner spooky kid, enjoy the darker style and watch horror movies. For some people it's a annual experiment during the autumn, but for some of us, it's already a way of life. And that's why we find this to be the best time of a year.

En ole todellakaan ole aamuihmisiä ja herääminen kellonsoittoon on aina yksi tuskien taival. Maanantaina makoilin unisena sängyssä herätyksen jälkeen, kun ovikello yhtäkkiä soi. Pomppasin pystyyn samantien ja kiiruhdin ovelle, koska odotin postipakettia Briteistä saapuvaksi. Innostuneena unohdin kuitenkin sellaisen pienen asian kuin puolet vaatteista. Aukaisin sitten oven puolialastomana ja tukka pystyssä posteljoonille, joka sattui tuurillani olemaan melkoisen hyvillä geeneillä varustettu miespuolinen olento. Itse näytin lähinnä jostain sillan alta repäistyltä, että kyllä meikä osaa aina sitten edustaa ja antaa hyvän vaikutelman. Olin kuitenkin niin innoissaan paketista, että unohdin samantien nolanneeni itseni taas tehokkaasti kuten tapanani niin kovin usein on.

Mutta paketista paljastuneiden ihanuuksien takia kannatti hieman viuhahtaa kotiovella. Mainos se on, mikä kannattaa, sanoo aina äitinikin! Ensimmäisenä esittelen teille uuden mekon. Tässä pikkumustassa on synkkää glamouria, röntgenkuvaa ihmisen luustosta ja asennetta enemmän kuin tarpeeksi. Mekosta tuli kerta heitolla ehdoton suosikkini. Tykkään yhtä paljon kuin lappilainen poroista ja pontikasta. Röntgenkuvamekko oli silkkaa rakkautta ensisilmäyksellä.

Mekko tarvitsi toki kaverikseen sukkahousut. Tilasin tuollaiset valmiiksi rikotut sukkahousut, vaikka voisihan tuollaiset tehdä helposti itsekin. Sekä mekko että sukkahousut oli luonnollisesti aivan pakko pukea päälle heti maanantaina ja tyylikkäältähän nuo näyttivät yhdessä.

Mekon ja sukkahousujen lisäksi tilasin muutaman pienemmän jutun: hämähäkinseittitekoripset glitterillä ja tuollaiset liimattavat silmänrajaukset lepakoilla. Ripset tulevat olemaan näillä näkymin osa Halloween-asuani, mutta nuo rajaukset taidan säästää jotain spesiaalia tilaisuutta varten.

Sellaisia juttuja tuli tällä kertaa tilattua New Lookista Halloweenin hengessä. Olen viime aikoina jälleen kerran tyhjentänyt vaatehuonetta ja pistänyt paljon vaatteita, koruja ja kenkiä myyntiin goottikirppiksellä. Tähän mennessä olen saanut myytyä vaatteita todella hyvin ja toivon, että pääsen lopuistakin turhista tavaroista eroon. Tosin meikäläisen vaatevarastolla vaatettaisi puolet naapurustosta ja varmasti enemmänkin. Olen myös itse tehnyt muutaman hyvän löydön goottikirppiksen kautta ja esittelen ne luonnollisesti blogissa, kunhan saapuvat postitse.

Translation:

I'm not a morning person for sure, never were and never will be. Waking up when the alarm clock rings, is always a pure torture for me. I was just lying on my bed on Monday morning and was trying to getting up from the warm bed, when my doorbell rang. I jumped out from the bed immediately, because I was waiting for my order from New Look to arrive. I was so excited that I forgot one small detail, my clothes! I was half-naked when I went to open the door to a postman, who of course was a very handsome young guy. And there I was standing in the front of him, not much clothes on and my hair looked like a bird nest. I always know how to amaze people and how to make that great first impression. Fortunately I was so happy about that order that I soon forgot how I again managed to embarrass myself. I'm an expert when it comes to making a total fool of yourself.

But because of these lovely purchases, it was worth of a small streak at my door. First I wanna show you my new "little black dress", full of gloomy glamour and attitude, and also a x-ray pic of human bones. This x-ray pic dress was love at first sight and it became my favorite one right away.

Of course the dress needed a pair of tights with it, so I also bought these burn out tights. Those are quite easy to make by yourself as well, just rip and burn the old tights and voila!

Besides the dress and the tights I also ordered new fake lashes with cob webs and glitter and cool bat eyeliner stickers. Those lashes will be part of my Halloween costume, but those eyeliner stickers I'm going to save for some special occasion.

So that's all for now! Lately I have been emptying my clothes room and have sold lots of my old clothes on the facebook flea-markets. I myself have also made a couple of good second hand findings and will show them to you, when I will get them by mail.

Aloitettuani maanantain nolaamalla itseni, oli seuraavaksi aika lähteä hoitamaan asioita. Maanantain osalta kalenterini oli täyttynyt monenlaisesta ohjelmasta, joista ensimmäisenä oli vuorossa lääkärin ja seuraavana sairaanhoitajan tapaaminen. Pitkästä aikaa jaksoin myös arkipäivänä panostaa ulkonäkööni, joten nappasin teille parit kuvat. Kuvissa näkyykin tuo uusi mekko, jota viime postauksessa ehdin hehkuttaa. On se vain niin ihana, ei siitä pääse yhtään mihinkään.

Korvakorut, earrings - made by my friend

Mekko, dress - New Look

Mekon kaveriksi valikoituivat luonnollisesti uudet sukkahousut ja niiteillä koristellut nilkkurit.

Sukkahousut, tights - New Look

Kengät, shoes - Skopunkten

Tapaamisten jälkeen olikin kello jo sen verran, että oli aika ravita itsensä maittavalla lounaalla. Kävin testaamassa uuden juuri avatun sushiravintolan Matinkylässä, enkä keksi siitä mitään valittamisen aihetta. Paikka oli erittäin viihtyisä, palvelu ystävällistä, tilaus saapui pöytään nopeasti, sushi oli herkullista ja hinta-laatu-suhde muutenkin kohdillaan. Voisin ehkä elää sushilla, niin hyvää se on. Sushi ja juustot ovat ainoa syy, miksi en ole täysin vegaani, vaikka ravintoni koostuu noin 90%:sesti kasvikunnan tuotteista.

Lounaan jälkeen tein asian, joka on pitänyt tehdä jo pitkän aikaa. Varasin nimittäin ajan näöntarkastukseen, jossa en ole käynyt yli kahteen vuoteen. Olen siis oikeasti sokea kuin lepakko ilman silmälaseja, joten näkö on hyvä tarkistuttaa säännöllisin väliajoin. Olin vielä saanut postitse kutsun ilmaiseen näöntarkastukseen, joten mikäs siinä, kun ei tarvitse maksaa toimenpiteestä yhtään mitään. Innostuin kuitenkin testailemaan liikkeessä erilaisia kehyksiä, vaikka tiesinkin minkä tyyliset pokat ehdottomasti haluan. Valitsin runsaasta valikoimasta kahdet omasta mielestäni tyylikkäimmät kehykset ja nyt sitten odotellaan vain, että saan tarkistettua näköni ja uudet silmälasit tilaukseen. En malttaisi odottaa, että saan rillit viimein käyttöön.

Pakollisten asioiden jälkeen oli viimein aikaa kierrellä rauhassa kaupoissa, joista ei kyllä lopulta löytynyt hirveästi mitään mielenkiintoista. H&M:ltä löysin alennusrekistä tällaisen kivan minihameen, jolla oli hintaa huikeat 3 euroa. Eli vararikkoon ei tämän hameen takia jouduta.

Olin katsellut jo jonkin aikaa Seppälässä erästä nättiä mekkoa ja kun sain myytyä vanhoja vaatteitani pois, päätin sijoittaa osan rahoista tähän mekkoon. Mekko on aivan tavallinen musta mekko edestä, mutta selkäpuolella on tuollainen pitsinen pääkallokuvio. Todella mukava päällä ja sopii niin arkeen kuin juhlaankin.

Vaikka maanantai olikin aluksi ihan mukava päivä, niin lopulta sekin kääntyi masennuksen puolelle. Välillä sitä pohtii miten tästä syksystä selviää hengissä tai edes jollain tasolla selväpäisenä. Edes pientä piristystä on tiedossa marraskuussa, sillä ihana kaimani pyysi minut hänen ja poikien seuraksi Ruotsin risteilylle ja vieläpä ilmaiseksi! Ei tarvinnut miettiä kahta kertaa lähdenkö vaiko en. Tottakai lähden! En ole käynytkään muutamaan vuoteen Tukholmassa, joten mukava päästä pitkästä aikaa sinne kiertelemään. Tiedossa on varmasti loistava reissu, joka sisältää hyvää ruokaa, alkoholipitoisia juomia, shoppailua ja ehdottomasti huonoa huumoria. Toivon koko sydämestäni, että reissu toisi kaivattua piristystä muuten liiankin synkkään elämään. Nyt täytyy kuitenkin synkistelyn sijasta keskittyä nauttimaan kahvista ja naputtelemaan sähköposteja. Mukavaa illanjatkoa kaikille!

Translation:

The Monday of this week was full of different things I had to do. First I went to see the doctor and then the nurse. Usually I don't put a lot of an effort to my looks on weekdays, but now I put more makeup on and was wearing my new dress, which I showed you in the previous post. That dress is so lovely, there's no doubt about that fact. I also wanted to wear my new tights and shoes with studs.

After meeting those people who take care of my health issues, it was already time for a delicious lunch. I went to test the new sushi restaurant, which they just opened. The place was very cozy, service was friendly and food was yummy. I absolutely love sushi.

I still had one mission to do, to get an appointment to the optician. I haven't check my eyesigh for a long time, so it's surely time to do that. I already found stylish specs and now I'm just waiting for to get my new glasses.

After doing all the important tasks, I had some time to wandering around the stores. I bought a skirt from H&M, which costed only three euros. Quite reasonable price if you ask me. The other cloth I bought was a basic black dress with a skull detail on the back side. Very comfy and suits well for many different occasions.

Although Monday seemed to be a nice day at first, it became depressing at the end. Sometimes I'm wondering how I manage to stay alive from this autumn or not becoming completely out of my mind. However there is one positive thing comming. My friend asked me if I would like to take a cruise to Stockholm, Sweden with her and couple of guys. I didn't hesitate at all, of course I want! I'm so looking forward to that trip and I'm sure it will be fun. I hope that this trip will bring at least some light to my at the moment so bleak life. But now I don't have the time to be depresssed, because I still have many things to do. I wish all of you darklings a nice evening!

Viime viikko ei lukeutunut millään tasolla elämäni onnellisimpiin. Aivan liian monia negatiivisia asioita, aivan liian paljon ikäviä uutisia ja pettymyksiä monella elämän osa-alueella. Jos joskus niin viime viikolla teki kyllä mieli heittää se kuuluisa lusikka nurkkaan ja huutaa itkupotkuraivarien säestämänä "en ala enää". Asioita ei paranna toki yhtään se tosiasia, että olen kärsinyt univaikeuksista jo pidemmän aikaa (minkä takia itse asiassa kävin lääkärissä maanantaina). Miksi tämä syksy ei nyt vain voisi loppua? Koko pimeän vuodenajan voisi tunkea sinne, syvälle ja poikittain. Kiitti, mutta mulle riitti. Voi kesäni, missä lienet?

Mutta jotta tämä kirjoitus ei olisi pelkkää syksyn kiroamista ja lämpien kesäpäivien haaveilua, niin ajattelin kertoa teille viikonlopustani, joka pelasti koko viikon ja ehkäpä jopa koko loppuvuoden. Vaikka tunnelmani olivatkin melko alakuloiset, lähdin viettämään perjantaipäivää Helsingin keskustaan, kun siihen kerrankin oli mahdollisuus. Missiona oli ostaa lisää Halloween-krääsää, kierrellä kauppoja, sekä tavata ystäviä lounaan ja kaljoittelun merkeissä.

Saavuttani Helsinkiin hyvissä ajoin, päätin ensimmäisenä pistäytyä Tiimarissa, koska se nyt sattuu olemaan sopivasti Kampissa lähellä Espoon bussien saapumispaikkaa. Kampin Tiimarin tarjonta olikin heti paljon parempi kuin Espoossa, joten ei ollut turha reissu ollenkaan. Tiimarissahan on nyt vielä tarjous ota 3, maksa 2, jonka päätin hyödyntää. Ostin tuollaisen söpön lepakkotikun koristeeksi, hämähäkkitarroja ja hiuskoristeen. Ajattelin tosin hieman tuunailla tuota hiuskoristetta mieluisammaksi. En tiedä vielä mitä sille teen, mutta enköhän luovana ihmisenä aina jotain keksi.

Päätin tappaa aikaani Kampissa ja uusitussa Forumissa ennen lounastreffejä ystävän kanssa, joten tuli kierreltyä monet eri kaupat läpi Halloween-tavaroiden toivossa. Accessorize:sta löytyi näyttävä kaulakoru ja korvakorut seiteillä ja hämähäkeillä koristeltuina.

Lisää korvakoruja tuli hamstrattua myös Monkista ja Gina Tricotista. Erityisesti nuo Monkista ostamani korvakorut ovat aivan ihastuttavat. Olin noita strassisia ristikorvakoruja katsellut Ginassa jo aikoja sitten, mutta jätin ne ostamatta. Nyt ne olivat -75% alennuksessa, joten niille jäi hintaa enää muutaman euron verran. Tiedän jo milloin aion näitä korvakoruja käyttää - uudenvuoden juhlissa nimittäin!

Monkista löytyi yllättäen muutakin synkempään tyyliin sopivaa kuin korvakorut. Yleensä en löydä sieltä oikein mitään, mutta tämä syksy on selkeästi tuonut moniin kauppoihin paljon tyylikästä asustetta. Korvakorujen lisäksi ostin olkaimettoman ja yksinkertaisen samettitopin. Samettitoppeja olenkin kaivannut vaatekaappiini, mutta niitä on todella vaikea löytää. Onneksi nyt löytyi ja ehkäpä pikkujoulukauden alla löytyy enemmänkin. Toppihan pääsi tositoimiin heti lauantai-iltana ja täytyy sanoa, että erittäin hyvä ostos oli.

Samettitopin lisäksi löysin toisenkin vaatekappaleen, jota olen vaatekaappiini kaivannut. Kyseessä on tällainen reikäneule, joita on näkynyt tänä syksynä monissa eri kaupoissa, mutta monet niistä ovat olleet mallia teltta, joista en oikein välitä. Vaikka kuvassa tämäkin näyttää sellaiselta, niin oikeasti on ihan tyköistuva paita tämä.

Uusi kauppakassi lähti myös mukaan. Käytän lähes aina ruokakaupassa asioidessani kangaskassia, koska koitan nyt edes hieman vähentää muovipussijätettä. Entisen kauppakassin askartelin omin pikku kätösin vuosia sitten, mutta päivittäinen käyttö on taannut sen, että kassi alkaa hajoilla liitoksistaan. Ja tämä ~~viini~~ruokakassihan on erittäin goottiuskottava luuprintteineen kaikkineen.

Ja samaa sarjaa oleva pussukka lähti myös mukaan. Tätä voi käyttää nyt sitten lompakkona, meikkipussina tai mitä nyt ikinä haluaakaan tässä säilyttää. Itse säilytän tässä tuota ns. "baarikameraa" eli pokkaria. Hemmetin kätevä siihen tarkoitukseen.

Näiden ostosten jälkeen puhelin pärähtikin soimaan ja ystäväni Kiiri ilmoitti, että on pian keskustassa. Sovimme tapaamispaikan ja lähdimme yksissä tuumin sushilounaalle. Oli rentouttavaa syödä hyvin ja vaihtaa kuulumiset. Harmittaa, että pääsen niin harvoin Helsinkiin moikkaamaan kavereita, mikäli viikonlopun baarireissuja ei lasketa. Viikot menevät yleensä eristyksissä täällä Espoossa, mutta toivottavasti tähän on tulossa pian muutos.

Lounaan jälkeen kävimme vielä kirpputorilla, josta ostin samettikuvioidun topin ja uuden vyön. Toppi on ihana, mutta ehkä aavistuksen liian pieni, joten täytyy katsoa mitä teen sen kanssa. Se on kyllä todella kaunis. Harmi, että tuo nätti kuviointi ei näy hirveän hyvin kuvassa, vaikka yritin sitä terävöittää hieman paremmaksi.

Sitten jälleen kerran uusi patellavyö. Nämä vyöt vain ovat niin tyylikkäitä ja sopivat moneen eri asuun, että niitä löytyy jokaiseen eri tilanteeseen.

Shoppailun jälkeen kysyin josko Kiiri voisi napata parit asukuvat. Hän ehdotti, että kävisimme Ruttopuistossa kuvailemassa, koska siellä on sopiva miljöö ja tunnelma. Kesken kuvauksen tosin muutama venezuelalainen turisti halusi ottaa kanssani yhteiskuvan. Mikäs siinä! Siinä on miehillä kotona selittämistä, miksi istuvat hautakivellä violettitukkaisen goottitytön kanssa :D Astetta huvittavampi tilanne.

Ruttopuisto on kaikessa karmivuudessaan loistava paikka. Siellä tuli kesällä istuttua niin monena iltana nauttimassa viinistä, piknik-eväistä ja ystävien seurasta. On niin kauhea ikävä noita valoisia kesäiltoja. Onhan se enemmän kuin goottia istua hautakivien päällä juomassa punaviiniä. Tämä on asia, jota on muuten aina yhtä hauska selittää ulkomaalaisille.

Päivän asu oli melko samettivoittoinen ja aivan liian kuuma kaupoissa kiertelyyn. Olisi hyvin pärjännyt ilman jakkuakin, mutta taas illalla tuli sen verran viileä, että toisaalta oli hyvä, että se oli matkassa. Asuun hain hieman kasarihenkisyyttä vyöllä sekä jakulla ja tulevan Halloweenin kunniaksi vedin teemaan sopivat sukat jalkaan.

Jakku, jacket - Second hand

Samettimekko, velvet dress - H&M

Vyö, belt - Second hand

Sukat, stockings - Boutique Lou Lou

Kengät, shoes - Second hand

Haudoilla hengailun jälkeen Kiirin pitikin jo kiiruhtaa töihin, joten lähdin moikkaamaan seuraavaksi Razia Kiasman nurmikolle. Emme tosin ehtineet kauaa olla siellä, koska ilta alkoi pimentyä, mikä tarkoitti myös ilman viilentymistä. Kävin vielä nopeasti yhdessä lempikaupoistani Ruohonjuuressa hakemassa seitan-leikkeleitä, vegenakkeja, sekä uuden meikinpoistoaineen. En ole ennen testannut tätä tuotetta, joten olin hieman skeptinen sen suhteen, mutta ostin sen kokeiluun, koska se sattui olemaan alennuksessa. Täytyy myöntää, että tuote yllätti positiivisesti. Puhdisti meikin todella tehokkaasti, toimii hyvin myös kasvovetenä, eikä kuivata ihoa. Tästä taisi tullakin uusi luottotuote.

Tämän jälkeen olinkin valmis lähtemään kotiin. Jalat olivat kipeät kävelemisestä, lompakko tyhjänä ja väsymys painoi, koska olin nukkunut edellisen yön todella huonosti ja heräillyt vähän väliä. Perjantai-illan vietin siis rauhallisesti yksinäni kotona ja päätin mennä ajoissa nukkumaan. Totesin, että nyt on pakko saada unta tai tulen muuten hulluksi. Vedin tuplamäärän lääkkeitä naamaan varmistaakseni nukkumatin vierailun. Seuraavan kerran heräsinkin sitten 12 tunnin jälkeen, että hyvin näytti tuo uni maistuvan. Onneksi lauantaina sai nukkua niin pitkään kuin huvitti ja kyllä tosiaan nukuttikin. Olin täynnä virtaa heti herättyäni, mutta fiilikseni oli hieman alakuloinen kaikesta huolimatta. Suunnitelmissa oli lähteä illalla Prkl Clubin Trashdiscoon tanssahtelemaan, mutta sisällä oli pieni pelko siitä, että en olisi oikein juhlatuulella kaikkien ikävien tapahtumien jälkeen.

Päiväni sai kuitenkin hieman yllättävän käänteen, kun törmäsin kauppamatkalla erääseen naapurustossa asuvaan puolituttuun nuoreen mieheen, joka kutsui minut hänen järjestämiin Halloween-bileisiin samana iltana. Vaikka en tuntenut bileistä ketään, enkä tätä miestäkään hirveän hyvin, niin päätin silti lähteä. Minusta bileet ovat sitä hauskemmat, mitä vähemmän ihmisiä sieltä tuntee. Ja kerrankin ei tarvinnut kävellä kuin muutama minuutti juhlapaikalle. Bileet olivat ihan hauskat, join siellä kuuden nuoren miehen kanssa viskiä sekä jägeriä ja kuuntelimme rankempaa musiikkia. Mukava aloitus illalle ja fiiliksenikin alkoi siinä illan mittaan kohentua.

Myöhemmin illalla päädyin kuin päädyinkin Prkl Clubille, vaikka pelkäsin joutuvani olemaan siellä yksin. Monet ystäväni olivat estyneet tulemasta sairauden tai muun syyn takia, mutta ajattelin, että kyllä sosiaalinen ihminen aina baarista seuraa löytää. Löytyihän sieltä sitten tuttuja ja törmäsin myös erääseen ihastuttavaan blogini lukijaan (terkkuja!). Hänen kanssaan juttelimme niitä näitä ja päädyimme lopulta tanssilattialle keinuttelemaan lanteita. Oli kyllä todella mukava tavata ja toivottavasti nähdään uudestaankin.

Ystäväni Eliza oli esitanssijana Prkleessä, mutta lähti kuitenkin jo hyvissä ajoin kotiin ja huikkasi, että mene sinä tanssimaan hänen puolestaan korokkeelle. No minähän menin ja viihdyin siellä koko loppuyön sheikkaamassa ghettobuutiani. Tanssiessa unohdin kaikki ikävät asiat ja antauduin täysin musiikin vietäväksi. Halusin vain nauttia liikkeestä ja elää tässä hetkessä ilman huolta huomisesta. Tanssiminen on niitä harvoja asioita, joista pystyn nauttimaan aina. Olin parivuotiaana taaperona pistänyt perhepäivähoitopaikassakin musiikit soimaan ja hakenut pojat tanssimaan olohuoneen lattialle kaikella pikku-Mystiksen innokkuudella. Eivätkä asiat ole muuttuneet mihinkään yli 20 vuoden aikana. Tanssin tuona iltana koko sydämeni kyllyydestä ja flirttailin antaumuksella. Ilta päättyikin lopulta kiihkeisiin suudelmiin baarin narikassa, joten voisi kai sanoa, että ilta oli enemmän kuin onnistunut.

Viikonloppu oli juuri se piristysruiske, jota elämääni kaipasin. Täydellinen nollaus, enkä tarkoita nyt mitään humalahakuista juomista, vaan pään tyhjentämistä ikävistä asioista, hetkessä elämistä. Olen oikea krooninen murehtija, joten se, että vain nauttii hetkestä on harvinaista herkkua. Mutta nyt se onnistui. Shoppailu, hyvä ruoka, tanssiminen, ystävät, uudet tuttavuudet, flirttailu, halaukset ja suudelmat palauttivat hymyn takaisin kasvoilleni ja saivat minut muistamaan kaikki ne ihanat asiat, joita elämässä on vielä jäljellä. Tämän viikonlopun positiiviset hetket kantavat minua pitkälle ja ovat tuuli siipieni alla. Kiitokset jokaiselle, jotka olivat millään tavalla osallisena viime viikonlopussa. Olette ihania ja rakkaita! Ensi viikonloppuna sitten uudestaan, uudestaan!

Translation:

The last week was not the happiest one in my life. Too many negative things, sad news and several disappoinments. And it doesn't help that I have been suffering from sleeping problems. This autumn just sucks big time. Oh summer how I miss you!

Anyhow I was visiting in Helsinki on last Friday for shopping and meeting my friends. I bought lots of stuff, mostly for Halloween, but I was lucky to find some stylish clothes as well.

After having a sushi lunch with my friend, we went to this near-by park to take outfit pics. That park is cool, because there are old gravestone and people are buried there during the black plague. People are sitting on the graves with their friends and drinking wine on summertime. Very gothic indeed. While taking the pics, couple of turists from Venezuela came and asked if they could take pics with me. Well sure! There will be something to discuss about when you are sitting on the gravestone with a purple haired gothic girl :D

Saturday was a day for partying. I went to my neighbour's Halloween party to start the evening. My mood was already better, but was little bit doubtful about the night. Many of my friends were not able to come to the bar with me, because of a flu or some other reasons. I just went to a bar by myself and was hoping to find some company. Luckily I did and the night turned out to be the best one for a long time. I danced all night long, was flirting very uninhibitedly and just enjoyed everything. Just living in the moment, not thinking all the negative stuff that happened earlier on the week. And passionate kisses were a perfect way to end the night.

This weekend was just what I needed. Shopping, delicious food, friends, new people, flirting, hugs and kisses made me smile again and reminded me all the good things there are still left in life. These happy moments will be the wind beneath my wings. And luckily this weekend I will be celebrating Halloween with my friends, I'm so looking forward to it. Hope you darklings had as fun weekend as I did.

Tahdon vielä näin blogin välityksellä toivottaa kaikille ihanille ja kamalille synkiöille oikein mukavaa Halloweenia! Itse juhlistan Halloweenia vasta lauantaina ensin ystävän Halloween-bileissä, joista jatkan matkaani kantabaarini Halloween-juhliin. Toivon, että ilta olisi onnistuneempi kuin viime vuonna, jolloin muiden ihmisten ilkeilyt ja liiallinen sekoilu päihteiden kanssa pilasi oman iltani. Onneksi seuransa voi valita ja tänä vuonna olen valinnut seurakseni vain parhaita tyyppejä :)

I wanna wish Happy Halloween to you darklings and spooky kids around the world! I will be celebrating Halloween on Saturday. First at my friend's Halloween party and then I'm going to my favorite club's Halloween party. I'm so looking forward to this weekend and having fun with my friends :) Hope you will also enjoy this time of year and party like living deads.

Ja lauantai-illan muuvit onkin sitten tässä! Näillä et voi mennä vikaan!

And here you can see the right moves :D Dance like this at Halloween party and you will be the star! Or people will be scared...

Nyt on jokaisen gootin suosikkijuhla juhlittu ja kärsitty juhlimisen jälkiseuraamuksista koko sunnuntai. Harva asia tekee muuten ihmisen niin onnelliseksi kuin krapulapitsa. Halloween oli tänä vuonna erittäin onnistunut, ehkä jopa paras ikinä. Siitä kiitos kuuluu tietysti parhaille ystäville, jotka tekevät jokaisesta juhlasta onnistuneen. Erityisesti haluan kiittää Litaa loistavista ja kimaltavista Halloween-bileistä!

Tässä pientä esimakua tämän vuotisesta Halloween-lookistani. En valinnut mitään tiettyä hahmoa, mutta pukeuduin teemaan sopivasti. Vaikka asu ei mitenkään yllättävä ollutkaan, niin tykkäsin siitä kovasti ja pidin sitä onnistuneena. Lähinnä pistin tukan pystyyn ja kieriskelin sen jälkeen hämähäkinseiteissä ja glitterissä. Helppoa ja taatusti hauskaa! Tällä hetkellä tosin sänkyni on niin täynnä glitteriä, että näyttää siltä kuin olisin harrastanut seksuaalista kanssakäymistä Edward Cullenin kanssa :D

Virallisestihan Halloween on 31.10, jolloin raja meidän maailman ja tuonpuoleisen välillä on ohuimmillaan. Käytinkin tuon päivän muistellen edesmenneitä läheisiäni. Ikävöin erityisesti mummoa ja elämäni suurta rakkautta M:ää. Onneksi he käyvät säännöllisin väliajoin unimaailmassa tervehtimässä minua ja kertomassa, että kaikki on hyvin, me olemme kanssasi ja seuraamme elämääsi täältä toiselta puolelta. Se tuo suurta lohtua, vaikka kaipaus ja rakkaus eivät koskaan kuolekaan.

Vaikka tänään olikin jonkinasteinen kuolleiden aamunkoitto ja ylösnousemus, niin fiilis on mitä parhain. Tällä hetkellä on perhosia vatsassa ja jännitystä ilmassa, koska olen huomenna menossa treffeille. Unesta on siis turha edes haaveilla tänä yönä, koska panikointi huomisesta takaa sen, että unet jäävät taas pariin tuntiin. Onneksi kahvi herättää väsyneimmänkin zombin.

Toivottavasti teilläkin oli loistokas Halloween ja ihanan kamalat juhlat. Mielettömän suuri Halloween-juhlintapostaus tulossa myöhemmin, kunhan saan kaikki kuvat käsiteltyä. Siinä sitten lisää kuvia asusta ja kaiken maailman olennoista, joiden kanssa pyhäinpäivää tuli juhlistettua. Toivottelen kaikille mukavaa viikon alkua ja yritän vielä epätoivoisesti puhdistaa itseäni tästä glitteristä. Mutta elämässä täytyy aina olla hieman bling blingiä.

Translation:

Every goth's favorite holiday is now over and mine was awesome, maybe the best ever! Today I have been suffering from the consequences of (hard) Halloween partying, but it was totally worth of it.

I wanted to show you a sneak peak of my this year's Halloween look. It was nothing special, but I liked it a lot. Just big hair and rolling over the cob webs and glitter. Simple and fun for sure! But at the moment my bed looks like I have been making love with Edward Cullen :D

Although today was some kind of dawn of the living dead, my mood is very good. I have butterflies in my tummy and I'm very nervous, because I will have a date tomorrow. So I can say goodbye to my night sleep. Luckily a coffee helps to wake up even the weariest zombie.

I hope you darklings also had the most amazing Halloween. I will write a huge Halloween post as soon as I have retouched all the pics. There will be more pics of my outfit, make-up and of course all the gloomy and strange creatures I partied with. I wanna wish you all a very nice beginning of the new week and now I'm going to try clean myself from this glitter. But it's always good to have some bling bling in your life.

Tänä vuonna odotin Halloweenia yhtä innoissani kuin pikkulapsi jouluaattoa. Koska viime vuonna innostus ja juhlinta jäi melko olemattomaksi, päätin tänä vuonna ottaa vahingon takaisin. Pyhäinpäivää juhlittiinkin kaksissa eri bileissä sekalaisen kauhukavalkadin kanssa. Ensin suunnistin kurpitsajuhlan viettoon Litan kotibileisiin, josta matkani jatkui myöhemmin Prkl Clubin perinteiksi muodostuneisiin Halloween-bileisiin.

Asua olin suunnitellut vain hieman etukäteen ja lopullisen muotonsa se sai vasta edellisenä iltana. En ostanut mitään erityistä vaatetta Halloweenia varten, vaan kokosin asun vaatehuoneeni kätköistä. Ainoastaan tekoripset, hämähäkkivyö, korut ja hiuskoristeet hankin tätä asukokonaisuutta varten. Vaikka look ei ollutkaan gootilta mikään yllättävä, niin tykkäsin siitä todella paljon ja viihdyin siinä paremmin kuin hyvin.

Alunperin tarkoituksena oli tupeerata tukka pystyyn, mutta kostean ilman takia päätinkin laittaa hiuslisäkkeen, jotta tukka pysyy pystyssä sateessakin. Se osoittautuikin hyväksi ideaksi, koska näin kampauksesta sai paljon näyttävämmän. Sitten heitin kampauksen päälle hämähäkin, koristelin sen seiteillä ja viimeistelin hiuslakalla. Helppoa ja hauskaa.

Meikki oli muuten melko tavallinen klubimeikki, mutta tein siniruskeat varjostukset sivuille näyttääkseni vielä enemmän elävältä kuolleelta. Keksin vielä kiinnittää muutaman hämähäkin liimalla toiselle sivulle ja lopuksi meikki kruunattiin näyttävillä tekoripsillä.

Kalmistosta päivää!

Sain muuten suhteellisen paljon pitkiä katseita, kun matkustin Espoosta bussilla Kamppiin ja kävin vielä matkalla hakemassa kaljaa kaupasta. Luojan kiitos eivät kysyneet papereita, koska en tiedä miten hyvin olisivat tunnistaneet minut ajokortin kuvasta :D Eläköön Halloween!

Ja sitten vielä lopullisesta lookista onnistunein kuva

Korut, jewelry - Accessorize

Paita, shirt - made of old tights

Korsetti, corset - Second hand

Vyö, belt - Tiimari

Hame, skirt - Second hand

Litan luona olivat bileet hyvässä vauhdissa, kun saavuin paikalle toisen juhlijan kanssa, johon törmäsin sopivasti junamatkalla. Itsekin korkkasin viinipullon ja lähdin tutustumaan muihin juhlijoihin ja kaikenlaisia otuksia sitä paikanpäällä olikin. Sain myös Litalta puoli purkkia glitteriä päälleni, minkä takia kimallan siis kaikissa kuvissa kuin Twilight-elokuvasta karannut teinivampyyri. Loppuillasta sain myös verisen suudelman tisseille, joten lähdin bileistä sekä pää että rinnus täynnä glitteriä ja tekoverta. Mutta ei ne ole bileet, eikä mitkään, jos ei ole kimalletta ja verta!

Oli siellä bileissä muutama muukin juhlija

Helvetin herkkää, saatanan romanttista!

Innostuin myös juhlissa vähän liikaa laulamaan Singstaria. Karaokehan on minun salainen paheeni ja jos jossain kotibileissä vain lauletaan, niin voitte olla varma, että minut löytää mikrofoni kädessä hoilaamasta. Laulan myös päivittäin kotona ollessani, varsinkin kun siivoan ja tiskaan. Pahoitteluni naapureille.

Litan bileistä lähteminen venyi yllättävän myöhään, koska juhlissa oli yksinkertaisesti niin hauskaa. Suuret kiitokset illan emännälle ja muille vieraille. Kuulin kuitenkin jo Prkl Clubin kutsun ja kavereilta tulikin jo viestiä, että missä ihmeessä minä olen, että nyt tänne ja äkkiä. Ehdin astua vain baarin ovesta sisään, kun törmäsin ensimmäiseen kaveriin. Jouduimme jopa jonottamaan ennen kuin pääsimme alakertaan. Enpä muista milloin olisin viimeksi jonottanut baariin, mutta eipä tuo haitannut.

Kavereiden löytäminen baarista ei tosin ollutkaan niin helppoa kuin yleensä, kun ihmisillä oli yllään toinen toistaan erikoisempia asuja sekä naamareita, 10cm pakkelikerros ja vielä suurempi osa oli yltäpäältä tekoveren peitossa. Yritäpä siinä sitten etsiä tuttuja kasvoja. Mutta lopulta kaikki ihanat ihmiset löytyivät ja tapasin myös muutaman blogin lukijan jälleen kerran (terkkuja!).

Ilta kului todella nopeasti, koska paikalla oli niin paljon ystäviä, kavereita ja tuttuja. Päädyin myös jälleen kerran lohduttamaan ihmisiä ja pyyhkimään kyyneleitä muiden kasvoilta, koska kaikkien ilta ei aivan putkeen vaikuttanut menevän. Kuulun niihin ihmisiin, jotka haluavat, että kaikilla on hauskaa ja jos näin ei ole, teen kaikkeni, että asia muuttuisi. Ketään ei saa jättää yksin suremaan.

Lähdin hieman ennen pilkkua kohti Kampin bussiterminaalia vain huomatakseni, että viimeinen bussi Kivenlahteen on lähtenyt jo aikoja sitten ja seuraava lähtee kolmen tunnin päästä. Kiitos Hsl ja sunnuntaiaikataulut. Onneksi löysin kaverin odottamasta bussia, joten menimme yhtä matkaa Matinkylään, jonne sitten tilasin taksin. Espoossa sentään sai taksin heti, toisin kuin Helsingin keskustassa, jossa olisin joutunut luultavasti jonottamaan taksia aamuun asti. Pääsin kuitenkin lopulta turvallisesti kotiin rankan Halloween-juhlinnan jälkeen. Kotimatkan ongelmista huolimatta Halloween oli tänä vuonna erittäin onnistunut ja kuten kuvista näkyy, niin hauskaa todellakin oli.

Sunnuntaiaamuna olo oli niin zombie kuin vain pyhäinpäivän jälkeen voi olla. Ihmettelin, kun silmäni tuntuivat hieman oudoilta ja päätin vilkaista peiliin. Sieltä minua kohtasivat aivan turvonneet ja punaiset silmät. Hienoa! Jos Halloweenin tarkoitus on pelotella ihmisiä, niin ainakin itse säikähdin omaa peilikuvaani. Olin siis onnistunut jälleen kerran hankkimaan itselleni silmätulehduksen. Onneksi minulla on aina kotona lääkärin määräämää antibioottivoidetta silmätulehduksia varten, joten ei tarvinnut sentään lähteä krapulassa Jorvin sairaalaan istumaan. Se nyt tästä vielä olisi puuttunut. Totesin, että on taas jotenkin niin meikäisen tuuria saada silmätulehdus päivää ennen treffejä. En kuitenkaan halunnut perua treffejä, vaan menin urheasti paikan päälle hiukset glitterissä, silmät punaisina ja univeloista kärsivänä. Olinpahan ainakin aidosti oma itseni! Ja se taisi todellakin toimia, koska muutaman tunnin mittaiset treffit venähtivät lähes kymmeneen tuntiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin, treffit olivat onnistuneet ja seuraavatkin ovat tulossa. Ole siis aina aito, oma ihastuttava itsesi, sillä et voi koskaan hävitä..paitsi Halloweenina voit hetken olla joku toinen ;)

Translation:

I waited this year's Halloween like a little child waits for Christamas Eve. I celebrated All Hallow's Eve at two parties, first at my friend's Halloween party and later at the club in Helsinki.

My costume was nothing special and it was the night before Halloween when I decided what to wear. All the clothes are from my walk-in closet, nothing new. I bought only those fake lashes, jewelry, a spider belt and fake cob webs. The costume was not surprising for a goth, but I liked it a lot.

Make-up was also the typical club make-up for me with some new details. I did those shadowings with blue and brown eye shadows, then glued a couple of spiders on my temple and finished the look with showy spider web fake lashes.

The party was already on when I arrived to my friend's place with another guest. Then I opened a bottle of wine and let's get this Halloween party started! My friend throw a lots of glitter on me, so that's why I look like one glitter vampire from Twilight movie. I also got some bloody kisses on my boobs, so at the end I was covered with glitter and blood.

I left from the party later than I planned, but there was so fun that I had to stay longer. But then my friends started to send me messages and called me, that I must come to the club. Finding my friends from the club was easier said than done, because people were wearing costumes, masks, had this 10cm layer of make-up and even more people were covered with fake blood. But finally I managed to find my friends and also met a couple of my blog's readers.

The night went on so fast, that before I noticed it was time to get back home. But it was not that easy that I thought it would be, because the last bus was already gone and the next one was leaving after three hours. And I wasn't going to wait for that. I saw one of my friends there also waiting for the bus, so I travelled with her to the residental area, where she lives and took a taxi from there to my place. Despite these home run problems, this year's Halloween was success and I had so much fun as you can see from the pics.

On Sunday morning I surely felt like zombie after hard partying. My eyes also felt a little bit strange, so I look at myself in the mirror. If Halloween's purpose is to scare people, I was very scared after looking myself in the mirror. My eyes were swollen and red. Great! A perfect Halloween look. So I had ophthalmitis again. Luckily I always have antibiotic salve at home, so there was no need to go to the hospital. It was so my luck, to got ophthalmitis the day before a date. Still I didn't cancelled my date, but went there bravely with glitter in my hair, having red eyes and was very tired because of the Halloween. Well at least I was genuine. The date went very well, better than I even expected and we will meet again. So remember darklings, always be yourself, unless it's Halloween, the you can be someone else..for a while ;)

Oli synkkä ja myrskyinen yö..eli juuri sopiva aika naputella blogiin päivitystä pitkästä aikaa. Elämä on ollut melkoisen kiireistä viime aikoina, eikä tahti tunnu hellittävän loppuvuoden aikana ollenkaan. On niin paljon, juhlia, menoja, syntymäpäiviä, klubeja, matkoja ja muuta sellaista, että vuorokaudessa eivät tunnu tunnit riittävän kaikkeen. Mutta en valita! Mikä onkaan parempi tapa "tuhlata" aikaansa kuin viettää sitä rakkaiden ystävien ja läheisten kanssa. Ihmisten, jotka todella pitävät sinusta juuri sellaisena kuin olet, kaikkine vikoineen päivineen. Varsinkin eräs miespuolinen henkilö on tästä loistava esimerkki ja hänen kainalossa on tullut vietettyä monta ihanaa hetkeä viime aikoina. Ja se on parhautta se!

Huomenna seilaan Itämeren - toivottavasti ei niin suurilla - aalloilla ystävien kanssa kohti armasta naapurimaatamme Ruotsia ja palaan takaisin kotimaan kamaralle - toivottavasti myrskystä selvinneenä - keskiviikkoaamuna. Tarkoituksena on viettää laatuaikaa kaveriporukalla ja käydä hieman ostamassa joululahjoja pukin konttiin. Olen yllättänyt itseni viime aikoina fiilistelemästä joulun tuloa, vaikka en todellakaan ole yhtään jouluihminen. Kuitenkin ajatus joulusta Lapissa rakkaan perheen kanssa tuntuu joka vuosi yhä paremmalta. Junaliput kohti joulumaata on jo hankittu ja eläintenhoitajakin onneksi löytyi. Joulupukki soittelikin tuossa yksi päivä ja kertoi ilouutisen: minua odottaa lahjasäkissä kova paketti. Se on musta, siinä on kirjaimet C,A,N,O ja N, sekä numerot 1,0,0. Olen vakuuttunut siitä, että joulupukki ei ole tänä vuonna seurannut allekirjoittaneen facebookkia, sillä muuten moinen lahja olisi jäänyt varmasti saamatta.

Päätin myös viimein aloittaa rasittavimman kasvatusprojektin hetkeen eli kasvatan otsatukan pois. Olen usein meinannut tehdä sen, mutta aina päätynyt lopulta leikkimään Saksikäsi Edwardia. Nyt kuitenkin aion pysyä päätöksessäni ja antaa tukan kasvaa. Geeneille kiitos, että omistan nopeasti kasvavan hiuslaadun. Jokainen kasvatusprojektin parissa taistellut tietää sen inhottavan välivaiheen, kun otsatukkaa ei saa sitten niin mitenkään laitettua. Siinä, jos jossain, ovat hermot kireällä. Itse päädyin ratkaisemaan ongelman leikkimällä töyhtöhyyppää ja nyt olen täysin rakastunut tuohon otsatöyhtöön. Tuollaisethan olivat muotia joskus kultaisella 80- ja kimaltavalla 90-luvulla. Koska olen "hieman" aikaani jäljessä, niin päätin hommata sellaisen nyt vuonna 2013. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Haaveilen myös uudesta hiusväristä, mutta olen jostain syystä niin tykästynyt tähän violettiin, että en ole ainakaan ihan heti tätä vaihtamassa. Tosin spontaanina ihmisenä saatan vaihtaa hiusväriäni hetken mielijohteesta milloin tahansa.

Seuraavat kuvat ovat lauantailta, kun valmistauduin treffeille ja olin viettämässä iltaa - yllättäen - Prkl Clubilla, missäpä muuallakaan. Suomessa on yleensä tapana valittaa kaikesta, mutta päätän tehdä poikkeuksen ja antaa positiivista palautetta. Prkl Clubilla juhlittiin lauantaina muutaman työntekijän syntymäpäiviä ja sen kunniaksi oli tarjolla ilmaista juotavaa ja purtavaa. Työntekijät kehoittivat meitä hakemaan ruokaa ja tiedustelin onko tarjolla mitään kasvisruokaa, koska olen tällainen pupujen ruokien varastaja. Luonnollisestikaan kasvisruokaa ei ollut, mutta ei se itseäni haitannut, koska olen niin tottunut siihen, että jään lähes aina juhlissa ilman ruokaa. Omapa on valintani, enkä odota mitään erityiskohtelua omien eettisten päätösteni tueksi. Kuitenkin vartin päästä työntekijä kiikutti eteeni minulle erikseen valmistetun kasvisruoka-annoksen. Haukoin lähinnä henkeäni ja katsoin silmät suurina työntekijää ja sain vain sanottua noin kymmenen kertaa "kiitos". Ystäväni Anna naureskeli, että ilmeestäni olisi pitänyt saada kuva, koska olin niin yllättyneen näköinen kuin ihminen vain voi olla. Annos oli kaiken lisäksi erittäin herkullinen ja niin suuri, että annoin loput siitä miesseuralaiselleni. Mutta täytyypä sanoa, että kyllä oli erinomaista asiakaspalvelua ja en muista milloin viimeksi olisin ollut näin otettu mistään. Suuret kiitokset!

Ja jos olin tuosta tapahtumasta ihmeissäni ja otettu, niin positiiviset yllätykset eivät suinkaan loppuneet tähän. Kun pääsimme juhlimisen jälkeen miesseuralaisen kanssa luokseni, hän totesi, että pistä silmät kiinni, hänellä on sinulle yllätys. Kun avasin silmäni hän ojensi minulle itse taiteilemansa piirustuksen, jonka oli tehnyt minua varten. Aawwww! Arvostan taiteellista lahjakkuutta todella korkealle ja itsetehty lahja on kuitenkin aina tunnearvoltaan tuhat kertaa enemmän kuin kaupasta ostettu. Voiko olla mitään suloisempaa? Kehystin piirroksen ja nyt pohdin sille sopivaa paikkaa.

Uuden tukkatyylin lisäksi kokeilin myös hieman erilaista meikkiä eli todellisuudessa laitoin hieman enemmän violettia luomiväriä mustan kaveriksi ja vaihdoin mustan kajaalin valkoiseen. Todella järisyttäviä muutoksia! Tuo valkoinen kajaali on oikeastaan aika hyvä idea, koska se saa silmät näyttämään suuremmilta. Aivan kuin pienet silmät nyt koskaan varsinaisesti mikään ongelma olisivat minulle olleet. Kertonee tarpeeksi, että ala-asteella sain haukkumanimen "kummituseläin" suurien silmieni takia.

Pienet muutokset ulkoisessa olemuksessa ovat omiaan piristämään ennestään iloista olemustani. Olen tällä hetkellä melkoisen onnellinen ja tunnen suurta kiitollisuutta viime aikaisista tapahtumista. Näyttää siltä, että myrskyn jälkeen on todellakin lopulta aina poutasää :) Nyt lähden pakkaamaan matkalaukkua, sillä huomenna laiva on lastattu ihanilla ihmisillä. Palaan linjoille keskiviikkoiltana, joten älkää ihmetelkö, jos kommentteihin vastaaminen kestää. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Translation:

It was a dark and stormy night..so perfect time to write your blog. My life has been quite hectic lately and it seems that won't change for a while, but I'm not complaining! What could be a better way to "waste" your time than being together with your lovely friends and closest ones, who love you just the way you are? Especially one guy has been a perfect example of that and I have spent many romantic moments with him.

I have also started one annoying project, growing my bangs away. I have started that project way too many times, but always ended up playing Edward Scissorhands. But now I'm going to keep my head (and my hair). And I found a perfect solution how to do that. I have done a new hair-do and I called it "crest". And I absolutely love it! These kind of hair were very fashionable during the golden 80s and glittering 90s, so I might be a "little" late, but better late than never!

Besides the new hairstyle, I also did some small changes to my make-up. I put more purple eyeshadow and tried white kohl instead of black. It was a good idea, because that white kohl makes my eyes look bigger, although having small eyes has never been a problem to me - vice versa. It tells enough that at elementary school they called me "a tarsier" because of my huge eyes.

These small, but cheery changes have made me even more joyful than I usually am. I can say that I'm quite happy at the moment and very grateful for all positive things I have in my life. Tomorrow I will travel to Sweden by boat with my always lovely friends. I will be back to blogging world on Wednesday evening, so will answer to your blog comments then, so please be patient. Now I have to go packing my suitcase, so I wanna wish all of you darklings the most wonderful new week!

Tervehdys rakkaat lukijat pitkästä aikaa siellä näyttöjen äärellä. Pahoittelen pitkäksi venynyttä blogitaukoa, mutta olen ollut hyvin kiireinen viimeisen kuukauden aikana, eikä loppuvuosi juuri helpota kiireitäni. Onneksi kuitenkin lauantaina matkustan Lappiin viettämään joulua ja rentoutumaan viikoksi. Se tulee todellakin tarpeeseen kaiken härdellin jälkeen.

Tässä tahattoman blogitauon aikana on tapahtunut ennätyspaljon asioita; sekä positiivisia että negatiivisia. Aloitetaan kuitenkin ensin ikävistä asioista ja säästetään ne iloiset asiat viimeiseksi, jotta postauksesta jää kaikesta huolimatta hyvä maku suuhun.

Olen viikon sisällä menettänyt kolme lemmikkieläintä, joten voitte uskoa, että olen ollut surun murtama ja melkoisen järkyttynyt. Viime maanantaina menetin rakkaimman lemmikkini ja parhaan ystäväni Dolly-pupun, jonka kanssa ehdimme viettää noin viisi yhteistä vuotta. Torstaina taas marsuni muutti uuteen kotiin ja tänään vanhin kanini Mindrella siirtyi paremmille porkkanamaille pupujen taivaaseen tasan 7 vuoden iässä. Mindrella kuoli luultavasti vanhuuteen ja suruun pupukaveri-Dollyn kuoltua yllättäen viikkoa aiemmin. Lemmikkieläinten hyvästelemiseen ja hautaamiseen ei vain ikinä totu, vaan se koskettaa aina yhtä syvästi ja saa silmäkulmat kostumaan. On vaikeaa luopua olennoista, joiden kanssa on viettänyt monta yhteistä vuotta ja joista on tullut perheenjäseniä.

Nyt joudun kuitenkin totuttelemaan elämään ilman karvalapsia, sillä en ole heti hankkimassa uusia. Asunto tuntuu todella tyhjältä ja yksinäiseltä ilman lemmikkieläimiä, mutta onneksi tiedän tämän olevan vain väliaikaista. Aion nimittäin ensi vuonna toteuttaa pitkäaikaisen unelmani ja hankkia itselleni viimein Sphinx-rotuisen kissan. Alan alkuvuodesta kysellä kasvattajilta pentueista, mutta kissan pystyn ottamaan vasta kesäkuun jälkeen, sillä suuntaan kesäkuun alussa viikoksi Saksaan. Syynä on mikäs muukaan kuin vanha kunnon Wave Gotik Treffen! Hostelli on jo varattu ystävän kanssa, joten sitä reissua odotellessa.

pic: Weheartit

Viime viikolla tapahtui ikävien asioiden lisäksi myös ihania asioita, kun ovikelloni yllättäen tiistai-iltana soi. Meinasin saada sydänkohtauksen, koska säikähdin ovikellon soittoa niin pahanpäiväisesti. En yleensä edes avaa ovea, ellen osaa odottaa vieraita, mutta jostain syystä päätin avata oven. Sydämeni jätti varmasti pari lyöntiä välistä avattuani oven, kun sen takana seisoi eräs ihana mies, rusetti päässä ja kädessään lappu, jossa luki "saanko olla poikaystäväsi?". Jos olen ikinä ollut yllättynyt niin viime tiistaina. En meinannut saada muodostettua yhtäkään järkevää lausetta, mutta sain lopulta kerrottua miehelle, että kyllä, hän saa olla poikaystäväni. Joulu tuli tänä vuonna etuajassa. Enpä olisi vielä hetki sitten uskonut, että päätyisin seurustelemaan näin ihanan miehen kanssa. Elämä osaa välillä yllättää myös erittäin positiivisesti. Voin rehellisesti sanoa olevani tällä hetkellä erittäin rakastunut ja onnellinen nainen. Toivon koko sydämestäni, että tämä suhde todellakin kestäisi.

Monet varmasti luulevat, että kyseessä on jokin hiljattain tavattu mies, mutta itseasiassa olemme tavanneet internetin ihmeellisessä maailmassa jo vuonna 2006. Juttelimme paljon vuosina 2006-2007 vanhassa kunnon messengerissä ja lähettelimme välillä myös tekstiviestejä. Valitettavasti yhteydenpitomme katosi syystä tai toisesta tuon jälkeen, emmekä olleet yhteydessä vuosiin, paitsi kerran vuoden 2011 alussa. Tuolloin mies tunnusti minulle, että oli ollut minuun melkoisen ihastunut jo tuolloin vuonna 2006, mutta enhän minä tapani mukaan ollut mitään tajunnut. Tuon jälkeen yhteydenpitomme loppui taas, mutta mies ei ollut unohtanut minua vuosien tauosta huolimatta. Hän oli yrittänyt etsiä minua ympäri nettiä, mutta se osoittautui astetta vaikeammaksi, koska hän ei tiennyt oikeaa nimeäni ja olin myös vaihtanut asuinpaikkaa. Kuitenkin noin hieman yli kuukausi sitten hän löysi minut "sattumalta" netistä ja aloimme taas jutella. Minäkään en ollut unohtanut häntä, vaikka hieman pitikin muistin syövereistä tietoja kaivella. Vuosien nettituttavuuden jälkeen päätimme viimein tavata kasvokkain ja siitä se homma sitten jotenkin vain lähti. Kuukauden tapailun jälkeen päätimme julistaa parisuhteemme viralliseksi ja suunnittelemme innolla jo yhteistä tulevaisuutta. Enpä olisi uskonut, että päätyisin parisuhteeseen vuonna 2006 tavatun nettituttavuuden kanssa. Varsinkin, kun olin juuri hieman ennen tapaamistamme vannonut, että nyt en ota kyllä yhtään ketään. Mutta eikös se mene elämässä aina niin, että sen oikean tapaa, kun sitä vähiten odottaa? Elämä on välillä hyvinkin ihmeellistä, vaikka lopulta kaikki tässä maailmassa on ennaltamäärättyä.

Että melkoista tunteiden vuoristorataa on ollut tässä viime aikoina. Tunnen kuitenkin olevani kaikesta huolimatta erittäin onnekas ja rakastettu ihminen tällä hetkellä. Siitä kiitos kuuluu erityisesti poikaystävälle, ystäville ja tietysti perheelle. Toivottavasti teillä on ollut elämä aavistuksen tasaisempaa kuin allekirjoittaneella :) Mukavaa ja rauhallista joulun odotusta kaikille tasapuolisesti!

Vihdoinkin on aikaa kirjoitella risteilystä Tukholmaan, jonka teimme kaveriporukalla marraskuussa. Tarkoituksena oli pitää hauskaa laivalla ja käydä Tukholmassa hieman shoppailemassa. Lähtöpäivänä oli kuitenkin kauhea myrsky ja koko laiva keinui, niin että lasit vain helisivät ja ihmiset luistelivat käytävillä seinältä toiselle. Oli kyllä sellaista merenkäyntiä, että en ole ennen vastaavaa kokenut. Laivan keinuminen ei kuitenkaan meidän menoa hidastanut, vaan nautimme reissusta myrskystä huolimatta.

Lähes heti päästyämme laivaan ja vietyämme matkatavarat hyttiin suuntasimme syömään laivan buffettiin. Täytyypä kehaista palvelua, sillä kasvissyöjät saivat tilata erikseen pääruoka-annoksen listalta. Erinomaista palvelua! Sen lisäksi tuli mässättyä salaattia, kalaa ja porkkanalaatikkoa, sekä juotua muutama lasi viiniä.

Ruokaa oli hyvä sulatella hieman hytissä ja nauttia samalla hieman lisää viiniä kavereiden kanssa. Myöhemmin suuntasimme laivan yökerhoon, joka oli kyllä niin täynnä juntteja, että ei mitään rajaa. Kaimani kanssa revimme huumoria keski-ikäisten miesten surkeista iskuyrityksistä, jonka seurauksena meitä pidettiin lesboina saatananpalvojina :D
Yökerhossa soitettiin paljon lattareita, joten olin tanssilattialla keinuttelemassa lanteita. Olen harrastanut useamman vuoden latinotansseja, joten kuumat rytmit ovat tuttuja. Loppuyöstä saimme myös seuraa tanssilattialla ja päädyin tanssimaan useamman ulkomaalaisen miehen kanssa lattareita. Yökerhon sulkeuduttua toinen miehistä kysyi voisiko liittyä seuraamme ja tokihan se meille sopi. Mies käveli pöytäämme ja totesi minulle suoraan "you come from Spain, right?". Taisi olla melkoisen hyvät tanssiliikkeet, kun ihan aidoksi latinoksi luulivat. Valitettavasti jouduin tuottamaan pettymyksen ja kertomaan olevani suomalainen, vaikka mies oli täysin varma, että olen espanjalainen. Mukava ilta olikin hyvä päättää pienimuotoisiin hyttibileisiin.

Muutaman tunnin yöunien jälkeen heräsimme Heidin kanssa vähemmän pirteinä ja lähdimme seikkailemaan Tukholmaan poikien jäädessä hyttiin potemaan krapulaa. Itse halusin ehdottomasti päästä käymään Tukholmassa, sillä en ole käynyt siellä muutamaan vuoteen, vaikka pidän Tukholmasta kaupunkina paljon.

Morning coffee at Stockholm

Ilma oli melko harmaa, mutta kuitenkin sopivan lämmin, joten päätimme kävellä vanhan kaupungin kautta keskustaan. Osaan liikkua Tukholman keskustassa suhteellisen hyvin, joten toimin oppaana Heidille. Kiertelimme monia kauppoja keskustassa ja tulipa tuota jotain pientä ostettua. Koko reissun ehdottomasti paras löytö oli kasarihittikokoelma! Kolme cd-levyä täynnä kasarihittejä ja hintaa noin 12 euroa. Levy onkin ollut ahkerassa kuuntelussa reissun jälkeen ja olen varma, että en välttämättä ole enää seinänaapureiden suosiossa.

Toiseksi paras ostos oli varmaankin uudet kengät. Kasarityylillä jatketaan, koska ostin mokkanahkaiset hapsukengät. Yllättävän mukavat kävellä korkeista koroista huolimatta ja ehdottoman tyylikkäät. Kuvat tosin eivät oikein tee oikeutta näille kengille, ovat luonnossa paljon hienommat kuin näissä surkeissa kuvissa.

Ja vaikka H&M löytyykin Suomesta, niin poikkesimme myös Ruotsin puolella kyseisessä liikkeessä, koska yleensä siellä on hieman parempi valikoima kuin Suomessa. Ja onneksi poikkesimme, koska löysin super hienot pvc-shortsit. Onkin erittäin fiksua ostaa shortsit talvea vasten. Noh sitä kesää odotellessa!

Näiden lisäksi tein muutaman pienemmän ostoksen eli lähinnä asusteita; muutamat korvakorut, sukkahousut ja rusetin. Korvakorut löytyivät H&M:ltä ja Topshopista, rusetti on niin ikään Topshopista ja sukkahousut Rock Zonesta. Olen pitkään etsinyt oikein sävyisiä leopardisukkahousuja ja viimein löytyi tuollaiset sinisemmän violetit.

Muuta ei sitten reissusta tarttunutkaan mukaan, koska aikakin oli rajallinen. Piti ehtiä käydä vielä syömässä ennen kuin laiva lähtisi takaisin Suomeen.

Paluumatka meni taas mukavasti, kun kiertelimme Heidin kanssa ympäri laivaa ja juttelimme erilaisten ihmisten kanssa. Loppuyöstä päädyimme taas laivan yökerhoon tanssimaan ja valvoimme aamuun asti. Sain myös kehuja laulettuani Summer Wine -kappaletta laivan tupakkahuoneessa. Kaikkea sitä matkoilla kuuleekin. Kaikista keski-ikäisten junttien typeristä iskurepliikeistä, rajusta merenkäynnistä ja univeloista huolimatta, reissu oli erittäin onnistunut ja hauskaa todellakin oli. Kiitokset vain kaikille, mutta erityisesti kaimalleni Heidille seurasta! Seuraavan kerran lähdemme yhdessä reissuun kesäkuussa ja silloin suuntana on naapurimaan sijasta Saksa ja Wave Gotik Treffen! Sitä ennen on tarkoitus käydä taas seilaamassa laivalla, sillä olemme poikaystävän kanssa suunnitelleet romanttista reissua Viroon yhdessä. Seuraavia matkoja ja blogipostauksia odotellessa :)

Translation:

Finally I have some time write to you about my trip to Stockholm, which I did with my friends. We went to Stockholm, Sweden by boat and during that time there was this huge storm. So you can imagine the boat was pitching a lot. But luckily that didn't ruin our trip and we had a lot of fun there during the whole cruise.

Nothing special happened: eating at the boat's buffet, drinking wine and drinks, dancing at the nightclub and shopping at the center of Stockholm. The best purchase I made was without a doubt was the cd box full of the best hits of 80s. I also bought new shoes, two pairs of earrings, leopard print tights and a bow. We did not have much time to shop, but still enough to find something and eat in the restaurant.

Thanks to my friends who made this cruise possible and especially to my namesake Heidi. We had so much fun and will do our next trip next year, when we are travelling to Germany and Wave Gotik Treffen! But before that I'm going to a boat again with my lovely boyfriend. We have been planning a romantic trip to Estonia in the spring. Can't wait for those adventures!

Vuosi 2013 alkaa olla viimeistä silausta vaille valmis paketoitavaksi, joten tässäpä hieman muistoja tältä vuodelta. Kaikenlaista tuli koettua ja nähtyä. Sorry only in Finnish!

1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
- Sain tänä vuonna aivan ennätysmäärän uusia ystäviä, kavereita ja tuttavia. Vuosi 2013 oli todellakin omistettu uusille ihmissuhteille. Paras uusi tuttavuus oli ehdottomasti Matti, josta tuli lähes heti yksi parhaimmista ystävistäni.

2. Oletko tehnyt jotain sellaista, mitä et ole ennen tehnyt?
- Kävin verikokeessa, telttailin festareilla, kävin ysärifestareilla, ostin käsipainot, kävin sienimetsällä, olin alusvaatekuvauksista, värjäsin violetin tukan, näin E-roticin livenä :D

Himos Jysäri 2013 with Jassu

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
- Kyllä ♥ 10.12.2013 -->

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
- Syntymäpäiväjuhlat 02.02 olivat kirkkaasti parhaat synttärit ikinä. Itävallan reissu maaliskuussa. Himos Jysäri -festarit Himoksella kesällä. Ensitreffit ja ensisuudelma poikaystävän kanssa marraskuussa. Parisuhteen aloittaminen joulukuussa.

Synttärit 2013

5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
- En ole tainnut. Riitelen muutenkin hyvin harvoin ystävien kanssa. Loukkaannuin kyllä muutaman ihmisen ilkeistä sanoista.

6. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
- En paljoa, mutta tietysti kasvanut ihmisenä ja tyyli on muuttunut mielestäni parempaan suuntaan. Olen myös tullut tasapainoisemmaksi, oppinut arvostamaan ystäviä enemmän, muuttunut hieman rauhallisemmaksi ja oppinut jonkin verran hallitsemaan todella temperamentista luonnettani.

7. Oletko oppinut uusia taitoja?
- Olen yrittänyt opetella sietämään ahdistusta ja masennusta rakentavalla tavalla. Kesällä opettelin myös uudelleen rullaluistelemaan.

They see me rollin, they hatin

8. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
- En ole koskaan saanut porttikieltoa minnekään.

9. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
- En tainnut käydä kertaakaan elokuvissa tänä vuonna :(

10. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
- En, mutta ensi vuonna yritän tehdä molemmat.

11. Synnyttikö kukaan läheisesi?
- Muutama kaveri ja tuttava, mutta ei kukaan erityisen läheinen.

12. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Valitettavasti kyllä. Hautasin tänä vuonna molemmat marsuni ja kanini, sekä ystäväni Miian.

13. Missä maissa kävit?
- Itävallassa ja Ruotsissa + vaihdoin lentokonetta Saksassa.

14. Mitä haluaisit vuodelta 2014 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2013?
- Vakituisen oman alan työpaikan, avoliiton ja kihlasormuksen. Tälleen vaatimattomasti :D

15. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2013?
- 02.02.2013 (synttäribileet) ja 10.12.2013 (seurustelun alkamispäivä)

16. Vuoden suurin saavutuksesi?
- Paransin juoksusuorituksiani tasaisesti koko vuoden, opin nauttimaan aidosti yksinäisyydestä, otin niskaotteen sairaudestani ja löysin miehen, joka rakastaa minua aidosti juuri sellaisena kuin olen. Ja se on paljon se!

H ♥ J

17. ...ja suurin epäonnistuminen?
- Tuhlasin liikaa aikaa murehtimiseen ja ihmisiin, jotka eivät sitä ansainneet.

18. Kärsitkö vammoista?
- Kärsin useista urheilun aiheuttamista rasitusvammoista, mutta muuten olen ollut hyvin terve koko vuoden.

Urheilija ei tervettä päivää näe

19. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
- Juoksutrikoot, käsipainot, kasarihittikokoelman ja uuden samettijakun 10 eurolla.

20. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
- Ystävien, jotka tukivat minua vaikeina aikoina (erityisesti Sanna, Anna, Matti, Jassu ja Kiiri), äiti (aina tukena, kun tarvitaan), terapeuttien (ilman teitä olisin paljon epätasapainoisempi ihminen), poikaystävä (erityisesti, kun lohdutit minua kanien kuoltua).

Paras ystäväni Anna

21. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
- Eräs mies, joka antoi turhia toiveita, miespuolinen kaveri, joka yritti lähennellä ja oma käytös myös.

22. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- Vuokraan.

23. Mistä innostuit eniten?
- Urheilusta, ysärifestareista ja nuoremmista miehistä.

24. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
- Huomattavasti onnellisempi :)

25. ...lihavampi vai laihempi?
- Laihempi.

26. ...rikkaampi vai köyhempi?
- Aika samalta tuo tilinsaldo näyttää.

27. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
- Töitä (uskomatonta, että sanon näin)

28. ...entä vähemmän?
- Olisin murehtinut ja juhlinut vähemmän sekä luottanut siihen, että asiat muuttuvat paremmiksi.

29. Miten aiot viettää joulun?
- Täällähän minä Lapissa sitä perheen parissa vietän kuten joka ikinen vuosi.

Lappi 2013

30. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
- Hmmm.. vaikea sanoa. En kadu erityisemmin mitään.

31. Rakastuitko vuonna 2013?
- Kaksi kertaa.

32. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
- Monta.

33. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
- Ei ehkä tv-sarja, mutta jääkiekon mm-kisat ovat joka vuonna kohokohta.

Lätkätyttö 2013

34. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
- En vihaa ketään. Viha on vain energiantuhlausta.

35. Mikä oli paras lukemasi kirja?
- Luin todella paljon kirjoja tänä vuonna. Ehkäpä Lisa Williams - Sielun ikuinen elämä.

36. ...entä musiikillinen löytö?
- Silent Circle

37. Mitä halusit ja sait?
- Rakastavan kumppanin, muutaman ulkomaanmatkan.

38. Mitä halusit, muttet saanut?
- Vakituisen oman alan työpaikan, erään ihmisen (tosin nyt ei enää harmita, että en häntä saanut)

39. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
- En keksi tähän yhtäkään, koska katsoin todella vähän elokuvia.

40. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- Virallisena syntymäpäivänä en tehnyt mitään ihmeellistä, mutta juhlin edeltävänä viikonloppuna kokonaiset kaksi päivää putkeen ihanien ystävien kanssa.

41. Ketä kaipasit?
- Erästä miestä.

42. Mikä sai sinut pysymään järjissäsi?
- Ystävät, terapia ja urheilu.

43. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
- Se vakituinen työpaikka.

44. Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2013?
- Kasarityyliä, mustaa, näyttäviä koruja, korkeita korkoja, dramaattinen.

45. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
- Oprahista.

46. Kerro elämänohje, jonka opit vuonna 2013.
- Hyvää kannattaa aina odottaa ♥

47. Vuodelle 2013 sopivat lyriikat?
- Puumaa mä metsästän :`D
Myös Apoptygma Berzerk:in You keep me from breaking apart sopii ainakin loppuvuoteen ja on omistettu erityisesti poikaystävälle.

"You understand the chaos in my head
Only you understand every word I say
You restore my soul and erase all hurt
The hurt that only you can take away
You keep me from breaking apart"

Tulipas nostalginen ja hyvä fiilis, kun muisteli mennyttä vuotta. Toivon, että lukijani tekisivät myös tämän, koska olisi ihanaa kuulla miten teidän vuosi on mennyt :) Toivotan myös kaikille tasapuolisesti oikein mahtavaa ja tapahtumarikasta vuotta 2014!

Tänä vuonna joulu sujui samoissa merkeissä kuin aikaisempinakin vuosina. Lähdin viime viikon lauantaina junalla kohti pohjoista sellaisen tavara-arsenaalin kanssa, että tuntui kuin olisin muuttamassa, enkä lähdössä viikoksi reissuun. Onneksi poikaystävä jaksoi kuunnella aamuista känkkäränkkäkohtaustani ja auttoi minut vielä junaan asti, kun itse olin vähemmän iloisella tuulella aikaisen herätyksen takia. Pakkaaminenkin oli tietysti pakko jättää viime tippaan..jotenkin taas niin tyypillistä meikäläiseltä.

Jäähyväiset rautatieasemalla olivat haikeat, mutta muuten matka meni mukavasti ja uskokaa tai älkää, VR oli jopa etuajassa! Tämä lienee tarpeellista laittaa ylös historiankirjoihin. Ihmeiden aika ei totisesti ole ohi!

Ja kun muualla Suomessa ihmeteltiin mustaa joulua, niin Lapissa oli hanget valkeat nietokset. Alkoikin heti tuntua joululta, kun pääsin ulos junasta. Lunta, jäätä ja kirpeä pakkassää, olin totisesti tullut monta sataa kilometriä pohjoiseen.

Jouluaatto sujui hyvin perinteisissä ja rauhallisissa tunnelmissa. Vanhemmat joutuivat taas vaihteeksi olemaan koko joulun ajan töissä, mutta olen jo tottunut siihen vuosien varrella. Laitoimme siis siskon kanssa pöydän koreaksi ja tuijottelimme lastenohjelmia tv:stä koko päivän.

Lahjojakin oli kuusen alle ilmestynyt vino pino, joten epäilen, että joulupukki ei ole nähnyt minua viikonloppuisin baarissa kuluvan vuoden aikana. En minä ihan noin kiltti sentään ole ollut! Joululahjat esittelen teille seuraavassa postauksessa. Täytyy myöntää, että sain kaiken, mitä toivoin ja paljon, paljon enemmän.

Mutta pääasia jouluna on tietysti ruoka. Rakastan jouluruokia yli kaiken ja voisin syödä niitä vaikka ympäri vuoden. Jouluruokakin oli hyvin perinteistä: porkkana-, bataatti- ja lanttulaatikkoa, rosollia, perunoita, valkokastiketta, herneitä, lohta, isän tekemää sinappia, sienisalaattia, lihakinkkua muille ja seitankinkkua minulle. Jouluna ei kaloreita lasketa, eikä ruoassa säästellä.

Ja ähkyyn astihan sitä piti itsensä syödä. Se on kumma, miten jouluna ei osaa lopettaa syömistä ajoissa, vaan aina pitää hakea lisää, vaikka tuntuu ettei jaksaisi enää. Onneksi vuodenvaihteen jälkeen voikin palata takaisin ruotuun ja aloittaa kuntokuurin. Onneksi joulu on vain kerran vuodessa.

Ruokailun jälkeen täti tuli hakemaan meidät mummolaan, jossa vietimme aattoa sukulaisten kesken, joimme glögiä ja jaoimme lahjat. Vanhemmat ilmestyivät mummolaan työvuoron päätyttyä ja pääsimme takaisin kotiin vasta myöhään yöllä, joten lahjojen avaaminen tapahtui vasta keskiyöllä.

Mekko, dress - Second hand

Legginssit, leggings - Seppälä

En jaksanut panostaa jouluaaton asuun suuremmin, joten heitin ylleni samettimekon ja samettipintaiset legginssit, jotka ostin hetki sitten Seppälästä. Esittelen ne blogissa tarkemmin myöhemmin, koska en ole vielä ehtinyt napata niistä parempaa kuvaa.

Jouluaatto sujui Lapissa perinteisesti ja omalla painollaan ilman mitään ihmeellisyyksiä. En ole erityisemmin jouluihminen, enkä jaksa innostua joulusta kuten monet ihmiset. Minulle se on vain yksi pyhä muiden joukossa, jolloin ollaan perheen kanssa ja syödään hyvin. Osaksi joulufiilistä latisti se fakta, että vietin sen erossa miehestä. Mutta sovimme jo, että ensi joulun vietämme sitten yhdessä Lapissa. Sitä ennen ehdimme onneksi viettää jo monen monta juhlapyhää yhdessä :)

Toivottavasti myös teillä oli mukava ja rauhallinen joulu + saitte kivoja lahjoja. Vähän olenkin jo ehtinyt lukea ihmisten blogeista jouluisia päivityksiä. Viimeiset päivät vuonna 2013 ovat käsillä ja on aika suunnata katseet kohti tulevaa vuotta 2014. Itse vietän uutta vuotta poikaystävän kanssa ensin minun luona, josta suuntaamme myöhemmin illalla Prkl Clubille juhlimaan kavereiden kanssa vuodenvaihtumista. Mystis toivottaakin lukijoilleen erittäin onnellista ja railakasta uutta vuotta!

Translation:

Happy holidays darklings! Hope you all had merry and peaceful Christmas. Mine was very traditional and peaceful here in Lapland with my family and relatives.

There was no snow in southern Finland, which is quite rare on December, but in Lapland we had the snow drifts, ice and freeze. I cannot get that Christmas feeling and atmosphere without snow, so luckily in Lapland we had that as you can see from the pics.

To me the best thing in Christmas is eating! We had also traditional Christmas foods like rosolli salad, mushroom salad, salmon, carrot casserole, sweet potato casserole, seitan "ham" and mustard made by my father. I absolutely love Christmas food! Could eat it all year-round.

Unfortunately my parents had to be at work on Christmas, but I'm used to that during all these years. So I spent Christmas with my sister and her boyfriend and later we went to see our relatives to our grandma's place.

I received soooo much presents, that I'm sure Santa hasn't seen me at the clubs on this year. I haven't been this nice! Of course I will show my presents to you on next blog post. I got everything I wanted and even more.

I'm not that much into Christmas as some people. I just enjoy food, relaxing and being together with my family. On Sunday I will travel back to my place and spend New Year's Eve with my other half and friends at the club. I wanna wish you all the best and happy new year 2014! Hugs and kisses!

Olen jo monena vuonna toivonut joululahjaksi yhtä asiaa enemmän kuin mitään muuta. Joka vuosi lähetän universumille saman toiveen: rakkautta, onnea ja terveyttä sekä itselleni että läheisilleni. Rakastava kumppani on ollut toivelistallani jo pitkään, mutta ajattelin, että ei se joulupukkikaan mahdottomiin pysty. Olin jo hyväksynyt sen, että eläisin loppuelämäni yksin, koska en uskonut, että kukaan voisi minua aidosti rakastaa. Myös lukuisat pettymykset ja traumaattiset kokemukset parisuhteissa olivat vieneet uskoni aitoon rakkauteen ja varsinkin hyviin miehiin. Tuntui, että kaikki miehet joihin ihastuin, olivat niin suurissa ongelmissa itsensä kanssa, ettei suhteesta olisi tullut yhtään mitään. Ja kun tähän lisätään vielä se fakta, että ihastun ja rakastun erittäin harvoin, niin on selvää, että en uskonut koskaan löytäväni ketään, jonka kanssa haluaisin elämäni jakaa. Itsenäisenä ja vahvana naisena, jolla on suuri kaveripiiri, en kuitenkaan kokenut olevani ikinä yksin, vaan nautin elämästä täysillä, vaikka silloin tällöin koin ahdistusta sinkkuilusta. Osasin kuitenkin nauttia myös sinkkuelämästä, enkä tuhlannut aikaani nyyhkien yksin kotona romanttisen hömppäleffan pyöriessä taustalla. Olisihan noita ottajia toki ollut, mutta olen juuri sellainen vaikeasti tavoiteltava ämmä, jonka miessuhteet päätyvät lopulta aina kaveritasolle. Välttelinkin treffeillä käymistä menestyksekkäästi lähes koko vuoden, koska kammoan treffejä. Marraskuussa päätin kuitenkin hetken mielijohteesta lähteä treffeille vuosien takaisen nettitutun kanssa, ajatuksena vain nähdä kerran ja se siitä. Kuitenkin jo ensimmäisten treffien (jotka venähtivät 10 tuntiin) jälkeen mies kertoi, että tahtoo nähdä minut mahdollisimman pian uudestaan ja on täysin ihastunut minuun.

Ensitreffien jälkeen olemme nähneet lähes joka viikko ja viettäneet jo useita öitä yhdessä. Joulukuun 10.päivä päätimme alkaa virallisesti seurustella.

Luonteiltamme olemme toistemme vastakohdat. Siinä missä minä olen yltiösosiaalinen hölösuu ja melkoisen temperamenttinen luonne, on mies rauhallisuuden perikuva, ujo ja hiljainen. Mutta sitähän sanotaan, että vastakohdat täydentävät toisiaan. On meissä toki jotain yhteistäkin; olemme molemmat liikunnallisia, harrastamme juoksemista, romanttisia, meillä on samanlainen huumorintaju ja olemme intohimoisia jääkiekon seuraajia. Toisilla treffeillä mies ilmestyikin oveni taakse kaljakassin kanssa ja katsoimme yhdessä jääkiekko-ottelua pussaillen. Ja mielestäni ne olivat täydellisimmät treffit ikinä! Haluamme myös tulevaisuudelta samoja asioita, mikä on itselleni ehdottomasti yksi tärkeimpiä asioita. Kyseessä voi olla vuosisadan rakkaustarina tai sitten ei, mutta tärkeintä on se, että suunnittelen pitkästä aikaa innolla yhteistä tulevaisuutta, olen rakastunut ja uskon jälleen rakkauteen. Voiko ihminen saada parempaa joululahjaa kuin aidon rakkauden? Ei voi. Parhaat lahjat tässä maailmassa ovat ilmaisia, mutta merkitsevät sitäkin enemmän ♥

Ällösöpön vuodatuksen jälkeen onkin hyvä siirtyä niihin materialistisiin joululahjoihin. Uusi järjestelmäkamera on ollut itselläni toivelistalla jo pitkään ja joulupukki oli kilttinä muistanut myös tämän toiveen. Sain lahjaksi Canon EOS 100D kameran, tosin en ole saanut sitä vielä pieniin kätösiini, mutta saan sen ensi vuoden alussa sitten. Vihdoinkin saan blogiin laadukkaita kuvia ja pystyn jatkamaan valokuvausharrastustani.

Sain lahjaksi myös elämyksen, nimittäin liput Depeche Moden keikalle. Lahja oli pienoinen ennakkolahja, sillä keikkahan oli jo 15.12. Ja loistava keikka kyllä olikin. Soittivat myös lempikappaleeni Just can't get enough, joten mikäs siinä oli tanssiessa ja keikasta nauttien.

Minä rakastan lukemista ja kirjoja. Se tuskin tulee kenellekään yllätyksenä, eikä sekään, että sain kirjoja lahjaksi tänäkin jouluna. Paketista löytyivät tänä vuonna seuraavat opukset:

Myös lahjakortit H&M:lle (150e) ja kirjakauppaan (20e) ovat lähes joka jouluiset vakiolahjat.

Sukkia tarvitsee aina. Olinkin kiroillut, kun lähes jokaisessa sukassani on reikä tai useampi. Nyt ei tarvitse ostaa ainakaan vuoteen uusia sukkia. Pehmeät paketit kunniaan!

Sukulaiseni olivat nähtävästi panneet merkille violetin hiusvärini, sillä sain lahjaksi tädiltä violetin lasirasian ja violetteja kynttilöitä, sekä mummolta karpalohyytelöä, itsetehtyä sinappia ja rahaa. Rahat menevätkin sitten suoraan WGT-matkasäästöön.

Hajuvettä toivon myös joka joulu lahjaksi, mutta varsinkin nyt, sillä lähes kaikissa hajuvesipulloissani on enää vain muutama suihkaus jäljellä. Tuo Police to be on vain niin herkullinen tuoksu, että kyllä kelpaa.

Uusia petivaatteita ja keittiöpyyhkeitä toivoin myös ja niitäkin sain molempia.

Sain myös mustat sukkahousut kimaltelevalla raidalla ja uudet kotihousut. Kotona pidän aina tuollaisena rentoja housuja ja t-paitaa. Entiset housut onkin kulutettu jo puhki.

Ja mitä olisi joulu ilman suklaata? Ei mitään. Milka-suklaa on lapsesta asti ollut suosikkini ja onneksi sitä saa nyt myös Suomesta.

Poikaystävä oli käärinyt pakettiin (itsensä lisäksi) myös tekemänsä taulun ja kirjoittanut minulle pitkän rakkauskirjeen. Kirjeen sisältö jätettäköön täältä pois, koska se on niin henkilökohtainen. En edes muista milloin viimeksi olisin saanut rakkauskirjeen. Kyllähän sitä kirjettä lukiessa vierähti kyynel silmäkulmasta :`)

Kerrassaan ihania ja tarpeellisia lahjoja kaikki! Kiitokset kaikille läheisille lahjoista! Toivottavasti tekin saitte mukavia, tarpeellisia ja ihania lahjoja tänä jouluna :)

Translation:

Time to show you my Christmas presents 2013! I got everything I wanted and even more. Withouth a doubt the best Christmas gift ever was the loving boyfriend, who I just cannot stop kissing ♥ Could there be any better gift than real love? Absolutely not. He is everything I ever wanted and even more.

Naturally I received some materialistic presents as well. I have been wanting a new camera for a long time and finally got it! Canon EOS 100D is my new baby. I did not get it yet, but will get it at the beginning of the next year. Finally I can take better pics to my blog and continue my photographing hobby.

I also received an early Christmas present, when I got the ticket to Depeche Mode concert, which was organized on 15th of December in Helsinki. The concert was awesome and they also played my favorite song Just can't get enough.

I love reading and books, that's not surprise. So every Christmas I got books as a gift. This year I got three: one novel, one book about cats and hot men and Aquarius horoscope book for 2014.

Every year I also got the gift cards for H&M and book store. Clothes and books! Awesome!

Other presents were socks, which I really needed, purple candles, money (will save them for WGT), Police to be - perfume, bedclothes, kitchen towel, Milka chocolate, tights and comfy pants to wear at home. My other half sketched me and wrote me a love letter as well, but it's too personal to show it in here.

I'm very thankful for all these lovely and useful gifts. Thank you all! Hope you also received the most wonderful gifts this year :)

Vuosi 2014 on potkaistu käyntiin rytinällä, mutta ennen sitä on hyvä tiivistää näihin sanoihin, miten itse juhlin vuoden vaihtumista, sanoin hyvästit vuodelle 2013 ja otin avosylin vastaan uuden ja paremman vuoden 2014.

* Perunasalaattia, soijanakkeja, dippejä, kasviksia, sipsejä, juustoja ja kuohujuomaa *

* Ystäviä, kaveri Sveitsistä, maailman ihanin poikaystävä, paras ystävä Anna, uusia tuttavuuksia *

* Ysärihittejä, Prkl Club, Trashdisco, tanssimista, puolialastomia miehiä *

* Suudelmia, halauksia, hitaiden tanssimista, romantiikkaa *

* Ilotulituksia, sädetikkuja, glitteriä, ja hieman lisää glitteriä *

* Täynnä oleva yöbussi, nukahtaminen yöbussiin, turvallisesti kotiin *

Ja tietysti se uuden vuoden asu:

Toppi, top - NewLook

Vyö, belt - NewLook

Legginssit, leggings - SpiritStore

Kengät, shoes - Deichmann, Austria

On taas se aika vuodesta, jolloin jokainen meistä tekee näitä surullisen kuuluisia "tänä vuonna olen parempi ihminen" -lupauksia. Ja minäkin aion olla parempi ihminen tänä vuonna, joten lupasin hulluna seuraavia asioita:

1. Jatkaa juoksuharrastustani

2. Syödä terveellisemmin (tässä ei ole onneksi paljoa petrattavaa)

3. Vähentää juomista (maksa ja lompakko kiittävät)

4. Olla hyvä, uskollinen ja rakastava kumppani

5. Olla positiivisempi

6. Välttää liiallista arvostelua, koskee sekä itseä, että muita ihmisiä

7. Päätyä avovaimoksi (ihmeiden aika ei ole ohi!)

Vuosi 2014 ei olisi voinut alkaa paremmin, sillä heräsin rakastamani ihmisen vierestä väsyneenä, mutta onnellisena. Toivottavasti sama hyvä fiilis jatkuu ja kestää läpi vuoden. Vielä kerran toivotan teille kaikille oikein loistavaa alkanutta vuotta 2014! Olkoon tämä se vuosi, jolloin unelmat muuttuvat todeksi :)

Translation:

Year 2014 has already started, so I wanna let you know how I celebrated New Year's Eve and said farewell to year 2013 and welcome to year 2014.

* potato salad, soy wiener, dip sauces, vegetables, potato chips, cheeses, sparkling wine*

* Friends, friend from Switzerland, the most adorable boyfriend, bestfriend Anna, new people *

* 90's hits, Prkl Club, Trashdisco (club), dancing, half-naked men *

* Kisses, hugs, dancing love songs, romance *

* Fireworks, sparklers, glitter and even more glitter *

* Nightbus full of people, sleeping in the nightbus, getting home safely *

It's also time to make some new year's resolutions and promise to be a better person. I wanna be a better person too, so I made this resolutions:

1. Continue my running hobby

2. Eat healthier

3. Drink less alcohol

4. Be good, faithful and loving girlfriend

5. Be more positive

6. Try to be less judgemental

7. Move to together with my boyfriend

The year 2014 could not have started better, because I woke up with the beloved one beside me. I was tired, but very happy. I really hope this same good feeling will continue through the year. Once again, I wanna wish you darklings, the most amazing year 2014! Let this year 2014 be the year, when all your dreams will come true :)

Tammikuu lähestyy puoltaväliä ja vuosi on alkanut kerrassaan loistavasti. Uudenvuodenlupauksista on pidetty kaksin käsin kiinni, mikä tarkoittaa sitä, että olen tehnyt parannuksia. Erityisen ylpeä olen siitä, että olin viime viikonlopun juomatta alkoholia. Kyllä tuntui vaikealta kävellä Alkon ohi hyläten perinteinen perjantaipullo, sekä jättää siiderit kaupan hyllylle. Mutta ei se sitten enää kotona tuntunutkaan niin kamalalta olla kuivin suin. Tai en minä nyt kuivin suin ollut, vaan join kiltisti vissyä ja lenkin jälkeen proteiinijuomaa. Maksa ja lompakko kiittävät! Tämänkin viikonlopun aion olla selvinpäin kotosalla ja keskittyä muihin asioihin kuin kuningas alkoholiin.

Treenikin on lähtenyt rullaamaan mukavasti, vaikka kiinnostus lähteä juoksemaan vesisateeseen ei ole ollut päätä huimaavaa. Onneksi urheilullinen kumppani ja kesäkuussa häämöttävä WGT-reissu motivoivat! Siitä puheenollen: ostin eilen lentoliput WGT:hen eli nyt se on varmaa! Kesäkuussa on siis vuorossa perinteinen reissu Leipzigiin kaimani kanssa. En malttaisi odottaa!

Tällä hetkellä odotan kuitenkin eniten sunnuntaita, sillä miehellä alkaa tuolloin pitkä vapaa, joten menen ~~sotkemaan~~ asustelemaan hänen luokseen lähes viikoksi. En siis ehdi hirveästi blogia päivitellä, koska minulla lienee tuolloin parempaa tekemistä kuin naputella koneen äärellä. Kädet on täynnä töitä ;) Olemme suunnitelleet paljon kaikenlaista mukavaa tekemistä ja sitten on vuorossa myös se pelottavin asia eli miehen vanhempien tapaaminen. Iiiiiks! Missä ovat blondiperuukki ja kukkamekko, kun niitä tarvittaisiin? Ei vaan, eiköhän tuo tapaaminen hyvin mene ja toivottavasti hurmaan appivanhemmat samalla tavalla kuin hurmasin miehenikin. Olemme muuten tänään (10.01) seurustelleet jopa kuukauden ♥ Täytyy nostaa tuolle paremmalle puoliskolle näkymätöntä hattua, että on jaksanut katsella tätä minun sekoilua, temperamenttista persoonaa, hallitsemattomia naurukohtauksia, aamukiukkuilua ja alati vaihtelevia mielialoja. Se on rakkautta se!

Nyt kun on kerrottu kuulumiset, on aika esitellä muutamia ostoksia, joita olen kantanut kaupoista kotiin tässä viimeisen kolmen kuukauden aikana. Myönnän, että olen ollut hieman laiska, kun en ole jaksanut näitä aikaisemmin esitellä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

En ole aikaisemmin suuremmin välittänyt biker-mallisista takeista, mutta päätin antaa sellaiselle mahdollisuuden, kun löysin mielestäni omaan tyyliini sopivan samettisen biker-takin H&M:n alennusmyynnistä. Luojan kiitos ostin tämän takin, sillä se on ollut ostamisen jälkeen joka ikinen päivä ylläni. Ihan paras löytö! Toki tuunasin takkia hieman rintamerkeillä, jotta takki näyttää enemmän minulta.

H&M:ltä löytyi myös tuollainen harmaa body. Olen tykännyt bodeista jo pidemmän aikaa ja niitä löytyy useampi hyllystä jo ennestään.

Herra Frankensteinin kuvalla varustettu paita löytyi yllättäen H&M:n miesten osastolta, mutta tuohan on juuri täydellinen kotipaita. Väliäkö sillä, vaikka onkin alunperin miehille tarkoitettu, koska S-koko oli juuri passeli meikäläiselle.

Arkistoista löytyi eräs kuvakin, jossa minulla on tuo body ja myös uusi kaulakoru yllä, joten näette hieman paremmin miltä näyttää käytännössä. Taisinpa olla tapani mukaan matkalla Prkl Clubille nauttimaan viikonlopun virvokkeista.

Veronpalautuksethan ovat aina loistava tekosyy shoppailla, koska kyllähän useampi satanen "ylimääräistä" rahaa aina näyttää hyvältä tilin saldoa katsellessa. Onneksi olen maailman huonoin ihminen säästämään, joten rahat katosivat yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin. Rahat sijoitin todella "järkevästi" mm. tähän uuteen mustaan pitsimekkoon, jonka löysin Gina Tricotista. Tiesin heti mekon nähtyäni, että tahdon laittaa sen ylleni WGT:hen, joten siihen asti mekko saa roikkua kauniisti vaatetelineessä koristeena.

Samasta kaupasta ja samalta reissulta ostin myös uuden topin. Yleensä välttelen kaikkia korkeakauluksisia yläosia, koska ne eivät vain yksinkertaisesti sovi vartalolleni, mutta tämä toppi teki poikkeuksen. Toppia on jo tähän mennessä tullut käytettyä monta kertaa ja kesällä tulen käyttämään sitä varmasti vieläkin enemmän.

Myös muutamat uudet pöksyt tuli hankittua alennusmyynneistä. Ensimmäiset legginssit näkyivät jo viime postauksessa ja ne ovat peräisin SpiritStoresta. Mustat legginssit hopeisilla glitter-risteillä olivat täydellinen asuste uudenvuodenbileisiin. Toiset legginssit ovat tuollaiset brokadikuvioidut, jotka löysin viimeisenä parina Seppälästä noin kuukausi takaperin. Näitä on myös tullut käytettyä jo yllättävän monta kertaa ja varmasti tulevat näkymään blogissa vielä monta kertaa.

Viimeisenä ostoksena vyö, jonka ostin viime kuussa Cubuksen alennusmyynnistä, eikä sille jäänyt muutamaan euroa enempää hintaa tuolloin. Käytän erilaisia vöitä asusteena lähes päivittäin, joten niitä on pakko olla kymmeniä erilaisia. Tälläkin hetkellä himoitsen erästä vyötä ja elättelen toiveita, että sekin tulisi alennukseen.

Sellaista vaatehuoneen täytettä tällä kertaa. Seuraavassa postauksessa aion esitellä muutamia second hand -löytöjä, jotka nekin ovat osa kuukausien takaa, mutta halusin kerätä kaikki yhteen postaukseen, enkä tehdä montaa lyhyttä postausta. Toivottavasti ehdin tehdä sen ennen kuin karkaan poikaystävän luokse sunnuntaina. Toivotan kuitenkin jo valmiiksi kaikille mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!

Translation:

Hello darklings! Hope your new year has started well, because mine definitely has! I have kept my new year's resolutions, so I haven't been drinking alcohol, but instead I have been exercising. First it felt very difficult not to drink wine on weekend, but later I was ok with that and just drank protein shakes. Liver and wallet are pleased! I'm also going to be sober on this weekend and on Sunday I will go to my boyfriend's place and stay there for almost a week. Can't wait! By the way, we have been together today (10.01) a month ♥ Hurray! Have to raise my invisible hat to him, that he loves me the way I am. He doesn't mind about my high temperament, uncontrollable laughter conniptions, morning anger and mood swings. That's real love!

Now when I have told you how I'm doing, it's time to show some shoppings I have made during the last months.

I haven't never been a fan of biker jackets, but when I found this biker jacket made of black velvet from H&M, it looked like it was made for me. And it surely was, because I have wear it every day since the day I bought it. Of course I put some badges on it to make it look more like mine.

The new grey body and Frankenstein sweater are from H&M as well.

I also bought a gorgeous black lace dress from Gina Tricot. When I saw it I immediately knew that I want to wear it at Wave Gotik Treffen 2014, so now the dress is just hanging on a coat hanger and waiting for WGT to come.

That pretty lace top is from the same store and I have already wear it a lot and will use it even more when the summer comes.

I also found couple pair of leggings from the sales. The first pair you saw in the previous blog post, but I wanted to take a better picture of them. Those leggings have silver glitter crosses on them, so they were perfect cloth for New Year's Eve party. The other pair has this elegant brocade pattern on them. I really like these ones and have been wearing them quite much as well.

Last but not least, again a new belt from Cubus. This one was also on sale, so it costed only couple of euros. I wear belts almost every day, so must have many different belts for many different occasions.

So that's how I have been filling my clothes room again. I also have some second hand findings which I wanna show to you, but will do that on next post. But now I wanna wish you darklings the most awesome weekend, have fun and remember to relax :)

Niin se lähes viikko poikaystävän luona vierähti ja olen palannut takaisin kotiluolaani Espooseen. Viikko oli täydellinen ja ainoa negatiivinen asia oli vain se, että se loppui. Päivät vilisivät ohi vauhdilla, eikä yhtäkään tylsää tai ikävää hetkeä tullut. Se on ihmeellistä, miten jonkun ihmisen kanssa voi olla niin luontevasti ja 100% oma itsensä, ilman, että tarvitsee jatkuvasti pelätä tai ahdistua. Ainoa kipeä asia viikon jälkeen olivat vatsalihakseni, jotka nekin kipeytyivät jatkuvasta nauramisesta. Mikä onkaan parempaa kuin löytää ihminen, joka saa sinut nauramaan vedet silmissä, jopa silloinkin, kun tahtoisit vain itkeä. Tuollaisista ihmisistä kannattaa pitää kaksin käsin kiinni!

Tunsin itseni erittäin tervetulleeksi poikaystävän luokse, kun hän oli loihtunut meille kolmen ruokalajin illallisen. On muuten tasan ensimmäinen kerta, kun miespuolinen olento on minulle kokannut kolmen ruokalajin illallisen. Arvostan muutenkin todella paljon ihmisiä, jotka osaavat tehdä maistuvaa ruokaa ja jaksavat nähdä vaivaa sen eteen, koska itse inhoan ruoanlaittoa, enkä viihdy yhtään hellan äärellä. Paremmalta puoliskolta tuo ruoanlaitto näyttää sujuvan, sillä hän oli loihtunut alkupalaksi mozzarellasalaattia ja pääruoaksi lohta, proteiinipastaa, fetasalaattia ja bataattilastuja. Ja jälkiruoka se vasta olikin oikea gourmet-elämys, nimittäin rahkaa, herajauhetta ja banaania. Mitäpä muuta treenaajat söisivätkään?

Mies kiikutti myös toisenlaisen "jälkiruoan" eteeni nätisti paketoituna. Kääreiden sisältä paljastui kaunis sydänriipus, joka onkin roikkunut kaulassani tuosta päivästä lähtien koko ajan. Olen kyllä sitä mieltä, että tuo mies hemmottelee minut täysin piloille, koska en ole yhtään tottunut tällaiseen kohteluun. Välistä jopa tuntuu kuin eläisin jonkun toisen ihmisen elämää, koska kokemukseni parisuhteista ovat kaikkea muuta kuin ruusuiset. Mutta hetkeäkään en valita, sillä tämä on jotain sellaista, jota olen todella kaivannut elämääni jo vuosia.

Viikon aikana tuli hemmottelun lisäksi harrastettua myös maakuntamatkailua. Viikon aikana ehdimme käydä Tuurissa ihmettelemässä suurta kyläkauppaa, Valkeakoskella moikkaamassa miehen vanhempia, Ideaparkissa pyörimässä ja katsastamassa vielä siskon uuden asunnonkin. Auton kyydissä tuli siis istuskeltua ja toimitin apukuskin virkaa juomalla kahvia ja laulamalla Radio Rockin taajuuksilla soivia kappaleita.

Tuurissa riitti ihmeteltävää koko päiväksi, sillä olen käynyt siellä viimeksi noin 10-vuotiaana, joten hetki on vierähtänyt. Kyläkaupasta tuli ostettua kasa kosmetiikkaa, koska se oli edullisempaa kuin muissa kaupoissa. Erityisesti tykästyin tuohon Santen suihkusaippuaan, joka tuoksuu niin hyvältä.

Sain myös viimein hankittua leffahyllyyni kaksi elokuvaa, jotka sieltä ovat puuttuneet liian pitkään: Frankenweenie ja Dark Shadows. Miehen kanssa onkin tarkoitus lähiaikoina pitää leffailta ja katsoa molemmat elokuvat putkeen. Sitä odotellessa.

Tuurissa oli myös eräs vaatekauppa, jossa oli kaikki korut tarjouksessa 50 senttiä kappale. Sieltä löysin kolme paria korvakoruja, joille tuli yhteensä hintaa huikeat 1,50e. Laatu tuskin päätä huimaa, mutta eipähän ollut ainakaan kallista. Varsinkin nuo lautasantennin kokoiset renkaat olivat erityisesti mieleeni ja niitä olenkin käyttänyt jo useamman kerran.

Keskiviikkona kävimme pyörähtämässä Valkeakoskella, jossa tapasin poikaystävän vanhemmat ensimmäistä kertaa ja voin kertoa, että kyllä jännitti. Vaikka olenkin ihminen, joka tulee lähes poikkeuksetta toimeen kaikkien kanssa, niin kyllä kumppanin vanhempien tapaaminen on aina erityisen jännä paikka kenelle tahansa. Minulle kun on hyvin tärkeää, että kumppanin vanhemmat ja ystävät pitävät minusta. Aina kun näin ei ole ollut, mutta tämä tapaaminen meni onneksi hyvin ja toivon mukaan olen tervetullut sukuun.

Kotimatkalla pistäydyimme vielä pikaisesti Ideaparkissa, jossa en ole aikaisemmin edes käynyt. Kauan emme jaksaneet siellä kierrellä, mutta muutaman jutun löysin alennusmyynneistä. Europehousen alesta ostin Jack Skellington -laukun lähinnä kesän piknikkejä silmällä pitäen ja ketjun, jossa roikkuu ristejä.

Kävin myös ensimmäistä kertaa Suomessa NewYorkerissa eli tuossa kaupassa, jota kaikki tuntuvat hehkuttavan. Olen käynyt kyseisessä liikkeessä monta kertaa ulkomailla, mutta en ole oikein koskaan löytänyt sieltä mitään ihmeellistä. Nyt löysin kuitenkin mustan hameen hopeisella reunuksella tulevia syntymäpäiväjuhliani varten hintaan 2,95e! Ei tullut kalliiksi tämävuotinen syntymäpäiväasu. Hopeinen helma tuo mieleen 90-luvun, mikä on loistava asia, sillä olen menossa juhlimaan syntymäpäivääni ysäribileisiin. Sitten vain vyölaukku kehiin ja asu on valmis!

Muut kuvassa näkyvät vaatteet ostin toissa viikolla H&M:ltä lahjakortilla. Mukaan lähti musta nahkahame soljilla, tavallinen musta kietaisupaita ja legginssit verkkoyksityiskohdilla. Huomaa kyllä näistä ostoksista, miten tyyli on muuttuneet viime vuosina yksinkertaisempaan suuntaan, mutta olen todennut, että tuollaiset arkivaatteet ovat niitä, mitä todella tarvitsee.

Loppuaika menikin sitten miehen luona söpöillen ja hän sai minut innostumaan myös Guitar Herosta, jota pelasimme aamuyön pikkutunneille saakka parinakin yönä. Siitäkään ei välistä meinannut tulla yhtään mitään, koska nauroimme niin paljon täysin tahattomalle tilannekomiikalle. Jos nauru todella pidentää ikää, niin voin kertoa, että minusta ei tulla ihan heti pääsemään eroon. Kuulun nimittäin niihin ihmisiin, jotka nauravat ja hymyilevät lähes koko ajan ja hyvässä seurassa en muuta teekään.

Valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan ja rentouttavan maakuntamatkailua sisältäneen viikon jälkeen, oli aika palata takaisin Espooseen ja arkisen aherruksen pariin. Onneksi näiden muistojen avulla jaksaa pitkälle, enkä valehtele yhtään sanoessani, että viime viikko oli paras moneen vuoteen. Näitä lisää, kiitos!

Translation:

Finally I'm back at home from my boyfriend's place. The last week was perfect and the only negative things was the fact that it's over. The days went by too fast, but didn't had even a single boring or distressing moment. The only thing that was hurting after the week was my abs, because of laughing so much. What could be better than find a person who makes you laugh even then when you just would like to cry.

I felt myself more than welcome to his place, because he had cooked us a three course meal which contained mozzarella salad as a starter, salmon, sweet potato slices, feta salad, protein pasta as a main coures and as a dessert we ate curd with whey powder and banana. For sure we are athletes!

He also gave me different kind of a "dessert", which was a small mystery box. There I found a beautiful silver heart necklace. How sweet and kind a person can be? I think that man will ruin me by his pampering, but I don't complain at all, because this is something I have needed for so long. Every girl needs to feel like a princess at least sometimes.

We also visited in different towns and villages during the week. We went to do some shopping in this huge village shop in the middle of nowhere. There I found some cheap cosmetics, couple of movies by Tim Burton and three pairs of earrings.

On Wednesday I met my boyfriend's parents for the first time and I was quite nervous about that meeting. Luckily everything went well and it seems that they liked me. On our way back home we also visited the biggest shopping center in Finland called Ideapark. There I bought Jack Skellington bag, chain with crosses and some clothing. That skirt with a silver border I'm going to wear at my birthday party on next month. Other clothes; leather skirt, shirt and leggings with fishnet details are all from H&M.

The rest of week also went very nicely by cuddling and playing Guitar Hero. Unfortunately all good things come to an end and so did my relaxing and wonderful week at my boyfriend's place. I don't even lie by saying that the last week was one of the best ones for a loooong time. I will cherish these moments and can't wait for getting more of them.

Luonnottoman kaunis

She and her darkness

Some wear velvet, some wear lace

These boots

Brace yourself, Halloween is coming!

Halloween style from New Look

Purple and bones

Autumn in Helsinki

Happy Halloween

Halloween sneak peek

Fingers like snakes and spiders in my hair

There is always sunshine after the storm

Hyvät ja huonot uutiset

Aalloissa siis!

Vuosikatsaus 2013

White Christmas in Lapland

Christmas presents 2013

Farewell 2013, Welcome 2014!

Ostoksia ja kuulumisia

Live, Laugh and the most important: Love!